Ennemmin kannattaa olla lievästi kehitysvammainen

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Vaikeaa se on olla vastuussa, jos ei pääse edes töihin.
Minä olen aivan samaa mieltä. Ei asiat ole niin mustavalkoisia. Ei se "Kaikki on itsestä kiinni" päde kaikkiin, jostain syystä sitä on helvetin vaikeaa ymmärtää. Kiva, kun itsekin suomentanut ammattilaisille olevani heikkolahjainen, jota nykyään kutsutaan laaja-alaisiksi oppimisvaikeuksiksi, josta minulla on diagnoosi. Tuntuu, ettei sitä ymmärretä ja tekisi mieli kysyäkin, että onko sitä niin helvetin vaikeaa ymmärtää, että älykkyysosamääräni on matala. Minulla on siitä ihan psykologin lausuntokin todisteena: suoritusprofiili heikon ja heikon keskitason välimaastossa. Oli siellä pari vahvaa aluetta; matriisitehtävästä selviydyin keskitasoisesti ja yleistietoudesta ok. Ei niillä vahvuuksilla mitään ammattia löydy, kun sen tyyliset vaatinee jonkun korkeakoulutuksen. En toisaalta havittelekaan arkkitehtuurin tai lääkärin uraa, sen verran realismia minullakin on mukana pelissä.

Olisikin minulla vain lukihäiriö, lievä autismikirjon häiriö tai ADHD, niin minulla olisi teoriassa mahdollisuus luoda oma työ. Kiva, kun kohtasin ihmisen, jolla oli diagnooseina dysfasia (tämä oli minullakin ala-asteella vaikea-asteisena ja semanttis-pragmaattisena), lukihäiriö ja ADHD, joiden takia suoritti koulun yksilöllistetysti, mutta hän diagnooseistaan huolimatta opiskeli "vaativan" ammattikoulualan (no, vaativa ja vaativa, mutta itsenäinen ammatti ja pitää osata ohjata asiakasta) pitäen samalla omaa yritystä kotona. Olin niin naiivi samaistuessani häneen ja ajatellessani, että minustakin voisi tulla jotain niin merkittävää, mutta ei se ole niin.

Tekisin mielelläni töitä asiakaspalvelijana, kun en muutakaan osaa, koska ravintola-alaa opiskellessakin pelkäsin, etten osaa tehdä kakkuja, ruokaa jne. minkä takia valitsin tarjoilijapuolen opiskeluaikoina. Kassalla ollessa ei sen kummempia vaadittu paitsi tietysti tiedon hallintaa erityisruokavalioista, ja viimeksi työkokeilussa ollessa myytävistä peleistä, tuotteista. Koitin parhaani, että ainakin perustiedot hallitsin. Välillä tuntuu, että helposti imisin sienen tavoin tietoa videopeleistä, vanhoista konsoleista yms.

- se, jolla on autismi ja laaja-alaiset oppimisvaikeudet
 
vierailija
Politiikassa pärjää tyhminkin. Jyrki Kataisellakaan ei ollut mikään paras matematiikka.
Todella "vitsikästä". Heikkolahjaisuus on ihan oikeasti todellinen ongelma. Heistä ei tule poliitikkoja. Yhteiskunta on tänä päivänä todella monimutkaistunut automatisaation ja sähköistymisen myötä. Kaikista yritetään tehdä ohjelmoija ja tekoälytutkijoita. Ei heikkolahjaisuus ole minnekään kadonnut. Jo peruskoulusta valmistuu heikolla lukutaidolla varustettuja nuoria. Aika huolestuttavaan suuntaan ollaan menossa.
 
vierailija
Politiikassa pärjää tyhminkin. Jyrki Kataisellakaan ei ollut mikään paras matematiikka.
Matematiikkako sinusta määrittää sen, onko "tyhmä" vai ei?

Miten itse pärjäsit koulussa matematiikassa? Oliko lukiossa pitkä matikka? Kävitkö lukiota? Mitä nykyään teet?

Tässä hyvä esimerkki siitä, että pärjätä voi, vaikka ei olisi todistukset ihan huippua:

 
vierailija
Matematiikkako sinusta määrittää sen, onko "tyhmä" vai ei?

Miten itse pärjäsit koulussa matematiikassa? Oliko lukiossa pitkä matikka? Kävitkö lukiota? Mitä nykyään teet?

Tässä hyvä esimerkki siitä, että pärjätä voi, vaikka ei olisi todistukset ihan huippua:

No valitettavasti mulle ei noin käynyt. Olen jo viisikymppinen, joten en haaveile enää mistään. ap
 
vierailija
Ainakaan mun ei tarvitse koskaan miettiä mitään eikä päättää kuin päivän ruoka. Ehkä tämä on positiivista. Mies miettii asiat. ap
Minua ei yhtään haittaisi, jos mies olisi se, joka vastaisi isoimmista asioista. Minua itseäni on hieman pelottanut ottaa vastuuta ja tehdä jotain oman mukavuusalueen ulkopuolella. Silti kuitenkin kaipaan sitä itsenäisyyttä johtuen autismista. Ei minusta ihan suhteen lasta saa ja teen parhaani mukaan kotityöt sekä maksan itse laskuni.

Ehkä uskonlahkoon liittyminen olisi ainoa vaihtoehto, josta löytäisin kiapamaani miestyyppiä, mutta olen ateisti. En kuitenkaan juokse jännämiehien perässä saati haluaisi jäädä väkivaltaiseen parisuhteeseen.

Ulkonäköä kyllä olisi, ja nuorekkuudella, lyhyydellä, ruskettumattomuudella ja hoikkuudella varmasti pärjäisin parisuhdemarkkinoilla, mutta se onkin toinen juttu, että haluaisiko joku mies "taakaksi" naisen, jolla on diagnoosina laaja-alaiset oppimisvaikeudet. En ole koskaan edes kertonut miehiä tavatessani diagnoosestani, koska minulle kelpaa miehissä vain "paras". En kuitenkaan koe, että olisin ns. normaalille miehelle riippakivi.

En vaan kerta kaikkiaan kykenisi tutustumaan samankaltaiseen mieheen, kun heissä ole oikein sitä, mitä kaipaan. Sitten taas ns. normaaleilla miehillä on enemmän sellaisia piirteitä, joita arvostan. Viimeksikin kiinnostuin minua vanhemmasta, painia harrastavasta miehestä, joka oli toiminut vartijana. Ehkä sitten yritän pariutua ylöspäin, vaikken nyt todellakaan kuvittele saavani mitään jääkiekkoilijaa tai liikemiestä, eikä ole tarkoituskaan, kun oltaisiin ihan eri maailmaa keskenään.

- se, jolla on edelleen laaja-alaisia oppimisvaikeuksia
 
vierailija
Minua ei yhtään haittaisi, jos mies olisi se, joka vastaisi isoimmista asioista. Minua itseäni on hieman pelottanut ottaa vastuuta ja tehdä jotain oman mukavuusalueen ulkopuolella. Silti kuitenkin kaipaan sitä itsenäisyyttä johtuen autismista. Ei minusta ihan suhteen lasta saa ja teen parhaani mukaan kotityöt sekä maksan itse laskuni.

Ehkä uskonlahkoon liittyminen olisi ainoa vaihtoehto, josta löytäisin kiapamaani miestyyppiä, mutta olen ateisti. En kuitenkaan juokse jännämiehien perässä saati haluaisi jäädä väkivaltaiseen parisuhteeseen.

Ulkonäköä kyllä olisi, ja nuorekkuudella, lyhyydellä, ruskettumattomuudella ja hoikkuudella varmasti pärjäisin parisuhdemarkkinoilla, mutta se onkin toinen juttu, että haluaisiko joku mies "taakaksi" naisen, jolla on diagnoosina laaja-alaiset oppimisvaikeudet. En ole koskaan edes kertonut miehiä tavatessani diagnoosestani, koska minulle kelpaa miehissä vain "paras". En kuitenkaan koe, että olisin ns. normaalille miehelle riippakivi.

En vaan kerta kaikkiaan kykenisi tutustumaan samankaltaiseen mieheen, kun heissä ole oikein sitä, mitä kaipaan. Sitten taas ns. normaaleilla miehillä on enemmän sellaisia piirteitä, joita arvostan. Viimeksikin kiinnostuin minua vanhemmasta, painia harrastavasta miehestä, joka oli toiminut vartijana. Ehkä sitten yritän pariutua ylöspäin, vaikken nyt todellakaan kuvittele saavani mitään jääkiekkoilijaa tai liikemiestä, eikä ole tarkoituskaan, kun oltaisiin ihan eri maailmaa keskenään.

- se, jolla on edelleen laaja-alaisia oppimisvaikeuksia
Siis ei minuakaan haittaa eikä haittaisi se, että hän päättää isoista asioista, mutta kun hän päättää melkein kaikista asioista eikä mulla ole tiettyä vapautta. ap
 
vierailija
Se on jotenkin surullista kuinka yhteiskunta on unohtanut täysin terveen kirjoissa olevat heikot. Kehitysvammaisista tämä yhteiskunta pitää huolen. Kuitenkin jo diagnoosi laaja-alaiset oppimisvaikeudet on käytännössä vammaisuutta ja tällaiset ihmiset ovat hukassa jopa arkisten asioidenkin kanssa. Koulussa he notkuvat ison ryhmän seassa oppimatta edes lukemaan ja omaksumaan perustietoa, vaikkei kyse ole vielä mistään kvanttifysiikasta. Saisi koko diagnoosin yhdistää lievään kevaan, niin saisi nämä rajatapaukset eläkkeen tai tuen työhön sekä asumiseen ja arkisten asioiden hoitamiseen.
 

Yhteistyössä