vierailija
Kuin oppimisvaikeuksista kärsivä. Sitä jää niin yksin, kun on oppimisvaikeuksia ja fyysisiä sairauksia.
Esim ammatinvalintapsykologit yms ei keksi mitään ammatia tai työtä. Lievästi kehitysvammainen tuttuni taas asuu tuetusti, käy jossain tukityöllistettynä, saa joskus lippuja keikoille yms. Minä olen aina joutunut itsekseni rämpimään elämässä eteenpäin.miten niin jää yksin
Tsemppiä! Älä hyvänen aika miestä hommaa. Mä olen nykyisen mieheni kanssa ollut kohta parikymmentä vuotta eikä tämä liitto ole ollut millään lailla tasa-arvoinen. Mies pitää kotipiikana ja määrää asiat. Mullakin on tuo sjögrenin syndrooma ja monta muuta sairautta. apTäysin samaa mieltä AP:n kanssa!
Minulla itselläni on diagnoosi laaja-alaisista oppimisvaikeuksista, jotka juurikin tarkoittaa 80-luvulla käytettyä heikkolahjaisuus-termiä, ja toisena diagnoosina on autismi. Aiemmin oli jopa lievä kehitysvamma-diagnoosi, joka tuli lastenpsykiatriselta poliklinikalta. Yläasteella diagnoosi kumottiin ja tilalle tuli laaja-alaiset oppimisvaikeudet.
Kouluhistoriastani sen verran, että olin ala-asteen pienluokalla ja kohdallani suunniteltiin koko opetussuunnitelman yksilöllistämistä. Matematiikka yksilöllitettiin kolmannella luokalla. Taitoiaineita sekä englannin kävin ison ryhmän mukana, ja myöhemmin olin uskonnon sekä välillä äidinkielen tunnit mukana isossa ryhmässä avustajan kanssa.
Yläasteelle siirtyessä olin kokonaan ison ryhmän mukana lukuun ottamatta matematiikkaa ja fysiikkaa, vaikka edelleen mietittiin ennen yläasteelle siirtymistä, että opetussuunnitelma yksilöllistettäisiin. Tukiopetusta pyysin englantiin ja maantiedoon, kun edellä mainitusta hoin koko ajan, etten osaa, en osaa. Joo, kyllähän se englanti meni kutosta saaden yläasteella. Ruotsi taas ok ison ryhmän mukana. Tulihan sieltä peruskoulusta lopulta 7,5 keskiarvo.
Sitä välillä itsekin miettii, että miten helpompaa olisi olla kehitysvammainen kuin tällainen väliinputoja. En ehkä tajuaisi silloin tyhmyydestäni.
Joo, on minulla ennestään ammatillinen koulutus takana, mutten jaksa ravintola-alaa ja tehnyt valmistumisen jälkeen kuusi vuotta alan töitä kassatarjoilijana. Koko ala ei ole enää herkkua koronan myötä ja joissain ravintoloissa on suoraan sanottuna hirviömäinen ilmapiiri.
Mutta kun on näitä saatanan rajoitteita, niin ei voi oikein tehdä mitään mieleistä ja siihen vielä päälle diagnoosi Sjögrenin oireyhtymästä, niin on silmätkin pilalla. Olen myös moniin naisiin verrattuna fyysisesti heikompi, suoraan sanoen lapseen verrattava kehonrakenteeltani, ettei niillä voimilla tehdä siivoustyötä.
On käyty ammatinvalintapsykologilla, ammatillisessa kuntoutuksessa ja nyt tapaan NUOTTI-valmentajaa. Tuntuu, ettei mitään maagista tapahdu. Ammatinvalintapsykologin ehdotuksia ovat olleet datanomi ja varastonhoitaja, ja itse väläytin välinehuoltajaa kiinnostuessani siitä tarkkuudesta, jota työnkuva vaatii. No, eipä sitä heikomman sukupuolen edustajana (tämä on sitten sitä rankkaa huumoria, jota välillä käytän) nosteta painavia esineitä.
On minulla työkokeilusta kokemusta tutun yrityksellä, jossa olen tehnyt asiakaspalveluhommia ja pidin ko. hommasta. Ennestään tuttu liike alusta alkaen, koska tuuraan välillä. Tekisin juurikin sen kaltaista työtä, koska voisin olla mielenkiinnonkohteiden parissa ja aivan sama, vaikka silmät kuivuisi. Mutta suurin ongelma lienee peruskoulun yksilöllistetty matematiikka ja tuon tyypppinen työ vaatii kuitenkin merkonomiksi kouluttautumisen, jonka matematiikka ja kielet ovat lukiotasoa.
Haluaisin myös työskennellä itsenäisesti johtuen autismista, mutta tuntuu, etten voi omia tarpeitani koskaan toteuttaa johtuen siitä, että haluamani ominaisuudet vaatisivat yrittäjyyttä ja kuitenkin se on sitä numeroiden pyörittämistä, vaikka olen kohdannut kerran lähes identtisellä koulutaustalla olevan yrittäjän. Kuitenkin koen, että yksin asioita opetellessa ja tehdessä olen "turvassa". En oikein ammattikouluaikana tykännyt hirveämmin opetella asioita muiden nähden pelätessäni opiskelitovereiden nauravan minulle.
Myös koulukiusattuna oleminen ja siitä syystä muista eristäytyminen oli toinen tekijä ja sanottakoon, että isoinkin päätekijä, että miksi halusin tehdä yksilötehtäviä peruskoulussa, mutten koskaan saanut vapautusta ryhmätöistä lukuun ottamatta yhteiskuntaopin ryhmätyötä, josta anoin vapautusta vetoamalla sosiaalisten tilanteiden pelkoon (jota lähinnä epäilin, mutten koskaan päässyt edes tutkittavaksi asian suhteen).
Eipä tällaiselle ihmiselle ole sopivaa paikkaa koulussakaan, kun ei voi omia oppimisstragedioita toteuttaa. Hyvin ymmärrän AP:n tuskan ja huolen. Ei kait tässä auta kuin alkaa panostamaan omaan ulkonäköön, kun jo rahaa käytän ihonhoitoon ja koitan näyttää nuoremmalta, ja etsiä mies elättäjäksi. Ei ne miehet sitä naisen pään sisältöä katso
Jos tapaamastani miehestäni paljastuisi joku mielipuoli tai mieslapsi, niin äkkiä lähtisi mies vaihtoon.Tsemppiä! Älä hyvänen aika miestä hommaa. Mä olen nykyisen mieheni kanssa ollut kohta parikymmentä vuotta eikä tämä liitto ole ollut millään lailla tasa-arvoinen. Mies pitää kotipiikana ja määrää asiat. Mullakin on tuo sjögrenin syndrooma ja monta muuta sairautta. ap
Ei minunkaan mieheni tuollainen aluksi ollut. Hänellä oli hyvä työpaikka, mutta menetti sen tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Ei saanut enää samalta alalta töitä. Tehnyt vuosia raskasta duunia joka ei kiinnosta. Kyllä se varmaan katkeroittaa, kun koko perheen joutuu elättämään. Jotenkin pärjätään, kun niukasti eletään. apJos tapaamastani miehestäni paljastuisi joku mielipuoli tai mieslapsi, niin äkkiä lähtisi mies vaihtoon.
On minulla sitä kykyä jonkin verran pitää puolia ja vaatia mieheltä jotakin, vaikka tunnen itseni monissa asioissa aivan kädettömäksi ja enkä oikein hirveämmin uskalla yrittää ja kokeilla mitään, vaikka olisi pientä kiinnostusta.
- lainaamasi kommentoija, jolla diagoosina laaja-alaiset oppimisvaikeudet ja autismi
Kyllä, juuri näin. Sen olen huomannut tästä lievästi kehitysvammaisesta ystävästäni.Kehitysvammaisilla on tuhansin verroin paremmin asiat, mitä tulee palveluihin, tukitoimiin yms. verrattuna niihin, jotka ovat siellä kehitysvammaisen ja nk. normaalin rajamailla.
Mene marjaanOn se jotenkin surullista, että näin viisikymppisenä pelaan päivät pitkät cooking madness peliä eli yhteiskunta ei tarvitse minua mihinkään. ap
Kyllä mä siellä aina välillä käyn, kun kyydin vaan saan.Mene marjaan
Jaa, meillä kasvaa mustikat ihan omakotitalon takanaKyllä mä siellä aina välillä käyn, kun kyydin vaan saan.
Älä katsele äläkä turhaan kadehdi koska mustaat vain yhä enemmän mieltäsi.Juuri katselen facebookista ja instasta, kun naapurin perhe oli kierrellyt ympäri Eurooppaa. Meidän perheen rahat riitti lähikaupunkireissuun. ap
Meillä siellä on vilkasliikenteinen tie ja junarata. apJaa, meillä kasvaa mustikat ihan omakotitalon takana
Mä olen paljon lukenut esim omaelämäkertoja. Kuitenkin vain toivoisi, että saisi elää normaalia elämää. Ei kai se ole liikaa pyydetty. Kai kaikki ihmiset haluaa tavallisen elämän. apÄlä katsele äläkä turhaan kadehdi koska mustaat vain yhä enemmän mieltäsi.
On viimeiset hetket aika panostaa itseensä ja hyvinvointiin. Paino kontrolliin niin liikkuminen helpottuu, katso mitä syöt ja juot koska se vaikuttaa mielen hyvinvointiin. Itsesääli stop koska se ei johda mihinkään. Sen sijaan että kirjoittelet tänne tai luet facea niin lue jotain kehittävää.
No joo. Onhan tämä nykyinen elämäni parempi kuin ns edellinen. Nykyinen mieheni ei hakkaa. ap”Kai kaikki ihmiset haluaa tavallisen elämän. ap”
Elämään kuuluu erilaisia vaiheita. Mikään ei säily ennallaan.
Kännykkäni läheti Muistot-kuvia ja videoita vuoden 2019 ulkomaanmatkastamme.. Kuka olisi vielä silloin uskonut miten maailmantilanne tulee muuttumaan.
Parasta on olla jalat maassa tukevasti elävä realisti, iloita elämästään ja olla tarkka medialukija. Ei julkisuuden menestyjillälään ole helppoa. Kuka haluaa olla kuin Kim K. ja näyttää ikuisesti nuorelta? Hän on sanonut syövänsä ulostetta, jos sitä syömällä pysyy ikuisesti nuorena. Kakkaa voi syödä ja kirjoittaa. Minusta uloste sopii parhaiten mullan lannoitteeksi. Sen avulla saamme uutta ravintoa, jonka voimasta henkinen tasapaino ja terve järki kukoistavat.