En ymmärrä miksi asioista ei voi puhua!!!!

[virtahepoko olohuoneessa]

Olen hölmö, kun en osaa heivata hankalia ihmisiä elämästäni ulos. Minulla tuli erimielisyyksiä pari vuotta sitten erään ravintola-illan jälkeen lapsuudenystäväni kanssa. Seurasi hiljaisuus ja sitten pienimuotoinen riita. Ja taas hiljaisuus. Tapasin hänet sattumalta kadulla pari päivää sitten. Ehdotin, että eikö asiat voisi puhua halki ja sopia. Ei kuulema voi! Ja taas sarja ikäviä ja minua halveksivia kommentteja (tällaisten puheiden takia alunperin suutuinkin). Pitäisi vain osata sanoa heippa ja jatkaa elämäänsä ilman tätä ihmistä. Mutta kun miksi se on niin vaikeeta jättää taakseen sopimattomia asioita!!!??

 

[kätevä emäntä]

...
Koska ne on kesken.
Mutta...sä et ole toisista vastuussa, tee se mitä pystyt ja jos se ei johda mihinkään, hyväksy se että teit kaikkesi ja annat asian olla.
Ei voi tehdä mitään muuta kuin pohtia omaa suhtautumistaan, varsinkan jos toinen ei tule vastaan puolitiehen.

 

[zig]

Yritä sopia jos mahdollista. Ilmeisesti jäänyt hampaankoloon asioita kaverillasi.
toivottavasti selkiää tuo vielä!
Mulla ollut rähinää kans lapsuudenystävän kans, itse asiassa on tullut ihan täyttä huutoa
kun ollaan oltu liikkeellä ja mun ystävä rupeaa raivoamaan.
On saatu sovittua ja mä oon niin kilttikin vielä.
Toisaalta kun ystävä selittää käytöksensä, ymmärrän häntä.

 

[Mrs Bean]

Joo, se ei ole kiva ettei asioita selvitetä, mutta on olemassa niitäkin ihmisiä, jotka takertuu olemattomiin asioihin, ja vaikka kuinka on puhuttu ja kaikki sanottu mitä on sanottavissa, niin toinen edelleen vaatii puhumaan ja selvittämään, koska ei hyväksy selityksiä/selvityksiä jotka poikkeaa omasta näkökulmasta.

 

[Kermakakku]

No jospa lapsuudenystäväsi ei näe syytä jatkaa kaveruussuhdetta. Jotkut ihmissuhteet - itseasiassa aika monetkin - liittyvät aikakauteen ja elämänvaiheeseen. Nämä ihmiset ovat toisilleen tärkeitä juuri silloin, ja suhde on arvokas.
Sitten käy niin, että elämä kuljettaa eteenpäin, tekee ihmisistä erilaisia ja ihmissuhteesta tilanteeseen väärän. Silloin suhteen ihmiset eivät vastaa enää niin tarpeisiin, joita toinen esittää. Alkaa ärsyttää.
Antaa ihmisten mennä. Ole iloinen vuosien ystävyydestä ja kaveruudesta. Älä roiku, jos teillä ei ole enää muuta kuin vanhan jutun väkisin elättäminen. Elämä tuo mukanaan uutta.

 

[ap]

Hän on toisen poikani kummi. En usko, että aika olisi ajanut suhteestamme ohi. No ehkä sillä tavalla, että minä uskallan sanoa takaisin rohkeammin kuin lapsena.
Hän on ollut aina varomaton sanoissaan (ehkä vähän asperger?). Jostain kumman syystä olen tykännyt hänestä kuitenkin. Ja ehkä hän ei ollut minulle niin hankala kuin monille muille. Nyt kuitenkin pari vuotta sitten minulle riitti ja en sulattanut hänen sanojaan. Tai oikeastaan sanoin näkemyksiäni hänestä rehellisesti. Sitäpä ei sitten ollutkaan kiva kuulla...
En aio roikkua. Haluaisin vain olla "kovempi". Tai oikeastaan murehtimatta.
"Jos toisen (sisäinen) idiootti on irti, pitää varoa ettei oma karkaa"