En voi ymmärtää, että jotkut hyväksyvät kauneusleikkaukset jopa pienille lapsille :o

[Kowalski]

Yhdellä lapsistani on hörkkärit ja vieläpä tytöllä. Mulle ei ole tullut koskaan mieleenikään, että leikkauttaisin ne. Lapseni on kaunis ja ihana sellaisenaan ja ne korvat on minusta hienot. Eipähän ole mitkään tusina korvat.
Jos hän aikuisena nehaluaa leikkauttaa ja kokee ne korvat haitaksi, nin saa hän niin tehdä, enkä häntä tuomitse. En kyllä tuomitse niitäkään vanhempia, jotka lapsiensa korvat leikkauttavat. Itse en sitä kuitenkaan meinaa tehdä.

Aikuisena? Entä jos ne haittaavat häntä jo paljon aikaisemmin - kiellättekö leikkauksen?

 

[Scarlett O Harava]

Mun serkulla on ollut erittäin pahat hörökorvat, kääntyi lähes kaksinkerroon korvanlehti. Mun mielestä aivan reilua, että ne on leikattu jo heti lapsena.

 

[vieras]

Hörökorvat ovat nimenomaan epämuodostuma, koska melkeinpä kukaan ei pidä niitä esteettisesti kauniina, toisin kuin nenänmuodoista voidaan olla montaa eri mieltä.

Joten hörökorvissa on kyseessä korjausleikkaus, ei kauneusleikkaus.

Onko sitten esim. ohuet hiuksetkin epämuodostuma, kun harva niitäkään pitää ihanteena?

Voi helvata... Järjenriemuvoitto siellä kirjoittelee

No onko tuon edellisen kommentti sitten järkevä? Ei jotain piirrettä voi määrittää epämuodostuneeksi siksi, ettei sitä pidetä yleisesti esteettisenä...perustelut siis ontuu. Siihen en ota kantaa, onko hörökorvat epämuodostuma vai ei. Ohuita hiuksiakaan ei pidetä esteettisinä, mutta ei niitäkään kukaan pidä vikana/epämuodostumana.

 

[Ultramariini]

Katsoin joskus ohjelmaa amerikkalaisista hyvin rikkaista ihmisistä. Siinä oli kuvattu nuoria naisia valmistautumassa päättäjäistanssiaisiinsa ja useat heistä saivat päättäjäislahjaksi silikonirinnat, jotta puku istuisi paremmin.
Tämä meni nyt vähän hörökorvien korjausleikkausajattelun ulkopuolelle, mutta silikonit päättäjäistanssiaisiin oli minusta aika pöyristyttävä ajatus.

No mut elämää se on, miks ei saa nautia tästä, ei se kuitenkaan niin pahaa loppujen loppuksi ole jos aikuiselle sen laitetaan

ei kai varsinaisesti pahaa, sanan konkreettisessa merkityksessä.
Mutta ehkä oman arvomaailmani vastaista, palvoa niin paljon ulkonäköä.
Ja en ehkä mieltäisi niin nuoria aikuisiksi.

 

[Scarlett O Harava]

Yhdellä lapsistani on hörkkärit ja vieläpä tytöllä. Mulle ei ole tullut koskaan mieleenikään, että leikkauttaisin ne. Lapseni on kaunis ja ihana sellaisenaan ja ne korvat on minusta hienot. Eipähän ole mitkään tusina korvat.
Jos hän aikuisena nehaluaa leikkauttaa ja kokee ne korvat haitaksi, nin saa hän niin tehdä, enkä häntä tuomitse. En kyllä tuomitse niitäkään vanhempia, jotka lapsiensa korvat leikkauttavat. Itse en sitä kuitenkaan meinaa tehdä.

Aikuisena? Entä jos ne haittaavat häntä jo paljon aikaisemmin - kiellättekö leikkauksen?

Mun kaveri kärsi omista korvistaan vuosia ja sitte aikuusiällä meni leikkaukseen. Monta kertaa teininä kiros niitä korvia.

 

[Eestlanna Savanna]

Katsoin joskus ohjelmaa amerikkalaisista hyvin rikkaista ihmisistä. Siinä oli kuvattu nuoria naisia valmistautumassa päättäjäistanssiaisiinsa ja useat heistä saivat päättäjäislahjaksi silikonirinnat, jotta puku istuisi paremmin.
Tämä meni nyt vähän hörökorvien korjausleikkausajattelun ulkopuolelle, mutta silikonit päättäjäistanssiaisiin oli minusta aika pöyristyttävä ajatus.

No mut elämää se on, miks ei saa nautia tästä, ei se kuitenkaan niin pahaa loppujen loppuksi ole jos aikuiselle sen laitetaan

ei kai varsinaisesti pahaa, sanan konkreettisessa merkityksessä.
Mutta ehkä oman arvomaailmani vastaista, palvoa niin paljon ulkonäköä.
Ja en ehkä mieltäisi niin nuoria aikuisiksi.

Meillä jokaisella jotain oma, jos joku halua olla kaunis niin miks ei...

 

[ooo]

Katsoin joskus ohjelmaa amerikkalaisista hyvin rikkaista ihmisistä. Siinä oli kuvattu nuoria naisia valmistautumassa päättäjäistanssiaisiinsa ja useat heistä saivat päättäjäislahjaksi silikonirinnat, jotta puku istuisi paremmin.
Tämä meni nyt vähän hörökorvien korjausleikkausajattelun ulkopuolelle, mutta silikonit päättäjäistanssiaisiin oli minusta aika pöyristyttävä ajatus.

No mut elämää se on, miks ei saa nautia tästä, ei se kuitenkaan niin pahaa loppujen loppuksi ole jos aikuiselle sen laitetaan

ei kai varsinaisesti pahaa, sanan konkreettisessa merkityksessä.
Mutta ehkä oman arvomaailmani vastaista, palvoa niin paljon ulkonäköä.
Ja en ehkä mieltäisi niin nuoria aikuisiksi.

Meillä jokaisella jotain oma, jos joku halua olla kaunis niin miks ei...

Entä kun kauneudenpalvonnasta tulee niin haluttua, hyväksyttyä ja tavoiteltavaa, että se vääristää kuvaa pienestä pitäen. Lapset ja nuoret tahtovat silikonirinnat jo ennen kuin rinnat itse ovat kasvaneet niihin mittoihin kuin ne kasvaisivat. Itketään pieniä rintoja, eikä murrosikäkään ole vielä loppunut. Halutaan uusi nenä, uusi naama, uudet poskipäät, mutta siinä vaiheessa, kun ollaan vasta etsimässä itseään. Teininä harva itsestään pitää, peilistä katsoo hirviö. Jos suurin ongelma on se, että päättäjäispuku ei näytä hyvältä normaaleilla rinnoilla, voi sanoa, että tuossa yhteiskunnassa ollaan päästy askelta pidemmälle turhuudessa, kaksinaismoralismissa ja typeryydessä.

 

[TUNDRA-arjen sankari-]

Yhdellä lapsistani on hörkkärit ja vieläpä tytöllä. Mulle ei ole tullut koskaan mieleenikään, että leikkauttaisin ne. Lapseni on kaunis ja ihana sellaisenaan ja ne korvat on minusta hienot. Eipähän ole mitkään tusina korvat.
Jos hän aikuisena nehaluaa leikkauttaa ja kokee ne korvat haitaksi, nin saa hän niin tehdä, enkä häntä tuomitse. En kyllä tuomitse niitäkään vanhempia, jotka lapsiensa korvat leikkauttavat. Itse en sitä kuitenkaan meinaa tehdä.

Aikuisena? Entä jos ne haittaavat häntä jo paljon aikaisemmin - kiellättekö leikkauksen?

Mun kaveri kärsi omista korvistaan vuosia ja sitte aikuusiällä meni leikkaukseen. Monta kertaa teininä kiros niitä korvia.

No jos siltä tuntuu, että maailma kaatuu niihin korviin, niin ehkäpä. Hörkkärileikkaus ei mikään suuren suuri operaatio ole. Toivon kuitenkin, että lapsellani olisi terve itsetunto ja kyky nähdä kauneutta sielläkin, missä muut eivät sitä näe. Ei minulla ole kristallipalloa, enkä voi ennustaa edes muutaman vuoden päähän, mutta tällä hetkellä minun kantani on tällainen.

Kerronpa toisenlaisen tosikertomuksen jota saisi vähän miettiä. Eräälle hyvin tuntemalleni teinille on tehty 5-vuotiaana hörkkärileikkaus. Hänellä on ollut myös hammasraudat, hammaslääkärin suosituksesta kuitenkin. Hänen äitinsä on erittäin pinnallinen ja on koko tytön elinajan tarkkaillut, kritisoinut ja hallinnut tytön ulkonäköä. Tytöllä on myös jonkin asteinen syömishäiriö. Tyttö on itse ollut sitä mieltä, etä hän ei ole koskaan kelvannut sellaisena kuin hän on. Hampaiden oikominen oli hänen mielestään ok, mutta hän olisi halunnut pitää ne hörkkärinsä, olla oma itsensä vaikka vähän persoonallinenkin. Tuo hörkkärileikkaus nyt ei ole kyseisten ihmisten vaikein asia elämässä, vaan ennemminkin vaikea äiti- tytärsuhde.

Minkä ajattelutavan minä haluan opettaa omille lapsilleni. En ainakaan sitä, että kaikkien on automaattisesti sovittava johonkin muottiin. Ja kenen mielestä se jokin muotti on se ainoa oikea.

 

[vieras]

Oman lapseni korvia en leikkauttaisi, ihan vaan siitä syystä, että leikkaus on aina riski. Hörökorvat leikataan nukutuksessa, ja jo pelkästään se on pienelle (ja isommallekin) lapselle kauhea kokemus (kanyylin laitto, maski naamalle, mahdollinen hätääntynyt vanhempi vieressä). Leikkauksessa joku voi mennä pieleen, tai lapsi voi saada esim. nukutusaineista vakavan reaktion. Lisäksi leikkaus tuottaa kipua.

 

[Ultramariini]

Katsoin joskus ohjelmaa amerikkalaisista hyvin rikkaista ihmisistä. Siinä oli kuvattu nuoria naisia valmistautumassa päättäjäistanssiaisiinsa ja useat heistä saivat päättäjäislahjaksi silikonirinnat, jotta puku istuisi paremmin.
Tämä meni nyt vähän hörökorvien korjausleikkausajattelun ulkopuolelle, mutta silikonit päättäjäistanssiaisiin oli minusta aika pöyristyttävä ajatus.

No mut elämää se on, miks ei saa nautia tästä, ei se kuitenkaan niin pahaa loppujen loppuksi ole jos aikuiselle sen laitetaan

ei kai varsinaisesti pahaa, sanan konkreettisessa merkityksessä.
Mutta ehkä oman arvomaailmani vastaista, palvoa niin paljon ulkonäköä.
Ja en ehkä mieltäisi niin nuoria aikuisiksi.

Meillä jokaisella jotain oma, jos joku halua olla kaunis niin miks ei...

Entä kun kauneudenpalvonnasta tulee niin haluttua, hyväksyttyä ja tavoiteltavaa, että se vääristää kuvaa pienestä pitäen. Lapset ja nuoret tahtovat silikonirinnat jo ennen kuin rinnat itse ovat kasvaneet niihin mittoihin kuin ne kasvaisivat. Itketään pieniä rintoja, eikä murrosikäkään ole vielä loppunut. Halutaan uusi nenä, uusi naama, uudet poskipäät, mutta siinä vaiheessa, kun ollaan vasta etsimässä itseään. Teininä harva itsestään pitää, peilistä katsoo hirviö. Jos suurin ongelma on se, että päättäjäispuku ei näytä hyvältä normaaleilla rinnoilla, voi sanoa, että tuossa yhteiskunnassa ollaan päästy askelta pidemmälle turhuudessa, kaksinaismoralismissa ja typeryydessä.

Niin ja jos sitä minäkuvaa rakennetaan ensisijaisesti ulkonäön varaan, ( toki se on ikäkausisidonnaistakin) on se mielestäni pelottavaakin- jos halutaan luoda itsestään kirurgin veitsellä ja keinoilla aina vaan täydellisempi luomus.
Ja kauneuskirurgian rahakirstut kilisevät.
Millaisena mahtaa alati itseään kaunistava?? ihminen itsensä nähdä, ulkoisesti ja ennenkaikkea sisäisesti?