en voi unohtaa

[yksinäinen]

Mies petti minua työkaverin kanssa muutama kuukausi sitten ja jäi kiinni.Riitelyn jä avioliitto neuvojan jälkeen ajattelin että kyllä kannattaa yrittää,mutta nyt tiedän että en voi.
Minulla on sen jälkeen ollut todella tyhjä olo ja en tunne miestäni kohtaan juuri mitään muuta kun vihaa.
Kylä luvattiin muuttua ja ottaa minunt huomioon paremmin ja minä lupasin olla enää nalkuttamatta ja huutamatta joka asiasta.Minä huusin silloin aikaisemmin omaa pahaa oloa kun toinen ei huomannut ja oli kylmä minua kohtaan.Hain sillä huomiota kun en enää muuten osannut ja en saanut vastakaikua hellyydellä.
Minun naisellisuus ja itsetunto meni viemäristä alas sillä kertaa kun mies jäi kiinni.Olen yrittänyt puhua siitä että minulla on paha olo mutta ei se näköjään toista kiinnoista.
En enää jkaksa.Minäkin haluan elää vielä ja haluan olla rakastettu.Haluan tuntea olevani nainen ja jotain arvokasta toiselle.En voi olla sitä nykyiselle miehelle.
Meillä on yksi lapsi ja sen takia olen antanut paljon anteeksi mutta nyt meidän mukula kysyi minulta että miksi en enää koskaa naura ja hymyile?En voi oikeaa syytä sanoa mutta lapsi on huomannut että minä olen surullinen.
Toivottavsti joskus vielä nauran ja hymyilen ja saan kokea onnen.

 

[Metsänlintu]

Voimia sinulle raskaassa tilanteessasi!Itse tiedät ratkaisun parhaiten. :hug:

 

[Pettämisestä]

Kirjoitin tuonne toisaalle pettämisestä ja siitä että se on kuin kahvikupin rikkoisi. Mikään ei palaa koskaan ennalleen...

En tiedä mitä muuta osaisin sanoa kuin että tiedän mitä olet kokenut ja miksi olet yrittänyt. Minäkin yritin, nyt tiedän, että ei olisi ollut siihen syytä, koska mennyttä ei voi unohtaa, vaikka anteeksi annoinkin. Nyt tiedän myös sen, että en olisi voinut jatkaa näin kevein askelin eteenpäin, jos en olisi yrittänyt viimeiseen asti. Uskonut siihen, että minun mieheni kuuluu siihen 5%, joka lopettaa pettämisen kun on sen kerran aloittanut.

Minun eroni yksi painavimmista syistä oli myös lapsi. Siinä vaiheessa kun lapsi osti minulle limsaa lohdukkeeksi tiesin, että tämä ei ole sitä roolia mitä haluan lapseni kantavan. Kun tein eropäätöksen, oli kuin iso taakka olisi otettu harteiltani pois. Nyt tiedän sen, että oli pakko yrittää, tiedän myös sen, että oli pakko jatkaa matkaa. Yksin tuntui todella hyvältä. Nykyäänkin tuntuu hyvältä, kun rinnalla on toinen ihminen - vaikka vannoinkin etten enää ketään toista kaipaa.

 

[surullinen]

Jäi vaivaamaan tuo lauseesi että vain 5% kerran pettäneistä jättää ne touhut yhteen kertaan ja oppii kerrasta. Mihin tuo tietosi pohjautuu ? Kuulostaa vain aika hurjalta. Ei kai kaikki pettäjät ole patologisia.Kysyn siksi koska itse painiskelen myös kerran petettynä samojen asioiden kanssa.

 

[Terhikki]

Mulla ei ole todistettavasti kokemusta petetyksi tulemisesta. Mutta suosittelen käymään juttelemassa lääkärin tms.kanssa. Itsellä tuntui maailma kaatuvan niskaan, ja aikani jahkattua sain varattua ajan työterveyslääkäriltä. Ja et voi kun kuvitella, miten se helpotti.

Jännitin lääkärin luo menemistä älyttömästi, koska aiempaa kokemusta ei ollut, että olis apua tarvinut hakea. Mä olen käynyt pohjalla ja nyt suunta on vaan ylös päin.

Päätöksiä täytyy tehdä, ja aina ne eivät ole aina helppoja. Täytyy vaan miettiä, että oletko toiselle itsestäänselvyys vai arvostaako ja kunnioittaako puolisosi sinua ja pyytää toista kertomaan, että mitä hän haluaa elämältään, onko tämä sitä vai ollaanko metsässä. Yhteinen päämäärä ja elämän tavoitteet auttaa eteenpäin. Toivottavasti saatte asiat puhuttua halki kaikinpuolin.

Voimia teille! :hug:

 

[Pettämisestä]

Olen antanut itseni ymmärtää, että alkoholisteista paranee tosiaan tuo noin 5%, samoin pelihimoisista ja väkivaltaisista tyypeistä ja näin siis vaikka haluttaisiin parantua. Yksi suurimmista totuuksista on se, että mennyt käytös ennustaa parhaiten tulevaa. Lisäksi kaikki meistä tietää, että jos jonkun jutun tekee kerran, niin seuraavalla kerralla sen tekemisen kynnys on pienempi. Ihan sama juttu kuin vaikka autolla ajossa autokoulussa.

Mistä tuon 5% paranemisennusteen pettämiseen keksin, niin se on se yleisin luku, kun puhutaan ihmisen peruskäyttäytymisen täydellisestä muutoksesta. Vielä synkempiä lukuja olen lukenut kirjallisuudesta. Tyypillistä on, että muutama tuhannesta suhteesta voi jatkua jossain määrin siedettävänä pettämisen jälkeen ja tämä vielä parisuhdeterapiaa käytettynä. No, eipä silti, tulipa ne taistelut itsekin taisteltua. Mies haki vielä apua psykiatrilta, psykologilta ja parisuhdeterapeutilta, mutta turhaan meni nekin yritykset. Turhaan suhteen pelastamisen kannalta, mutta oman itseni takia ne oli tarpeellisia. Jos miehenne ei edes hae ulkopuolista apua pettämiseen ja sen käsittelyyn, niin veikkaanpa, että vielä huonompi on tuo prosentti. Ihminen ei muutu ja vielä vähemmän toisen kannattaa sitä yrittää muuttaa.

Onnea elämäänne, sitä vielä löytyy!

 

[minä]

Kyllä pettäjä voi virheistään oppia. Oma miehenikin petti, tai oikeastaan rakastui ensin toiseen (hyvään ystäväänsä) ja siitä kehittyi suhde. Tuskin ikinä pettäisikään oudon kanssa eli ei ole "tapapettäjä".

Nyt on yli vuoden kärsinyt virheistään ja varmasti ottanut opiksi. Hänellä on itsetuntemus kasvanut ja elämänarvot hyvin paljon muuttuneet muutoinkin parempaan suuntaan. Hän on myös oppinut puhumaan, eikä haudo ongelmiaan pelkästään omassa päässään, kuten monet tekevät.

Minä olen sitä mieltä, että tällaisessa tapauksessa, jossa kyse ei ole yhden yön suhteesta, riski pettämisen uusiutumiseen on hyvin pieni. Varsinkin jos kaikki asiat ja ongelmat suhteessa on puhuttu ja käsitelty, ja kummallakin on vahva tahto yrittää vielä yhdessä.

 

[Harmaa]

\

Kuulostaapa oma tulevaisuus nyt synkältä. Olen tehnyt paljon virheitä ja ilmeisesti tulen sitten olemaan loppuelämän pettäjä ja sydäntensärkijä ja vaikka mitä...

Jospa sinä olisit se onnellinen, jopka kuuluu siihen 5 %.n . :attn: