En voi sietää meidän koiraa :(

MEillä tuollainen vuoden ikänen kääpiömäykkyuros. Mies sen väkisin halusi ja innosti pojanki sitte siihen ja sellanenhan meille sitte tuli viime vappuna. Miehen piti koira kouluttaa jne, kun kerran ottikin. Meillä kaks lasta ja kolmas just tulossa, eli mulla ei oo aikaa koulutella.

Ongelma on se, että koira ei siis osaa mitään. edelleen pissailee sisälle, jopa sänkyihin. Paskoo myös sisälle. Eikä kyse siitä, etteikö pääsis ulos...jotain mielenilmauksia kai. Pihalla ei pysy yhtään, karkaa heti. Yrittää aina livahtaa ovesta, kun sen avaa. Koko ajan on meidän kissojen kimpussa, syö niiden ruuat jne. Varastaa myös pöydiltä ja muksujen käsistä sapuskaa. Ja murisee lapsille, jos menevät lähelle, kun syö.

Lisäks sitte kusee kaikkien vieraiden päälle, hyppii kuin hullu päin, ei usko mitenkään sitä, että sohville, ruokapöydälle jne. ei mennä. Siis aivan tavi koko koira. Jos se päivän aikana jotain oppii, on aamulla taas unohtanut.

Mä en voi sietää tuota koiraa yhtään, vaikka koiraihminen oonkin Miestä ei tunnu tuo kouluttaminen kiinnostavan ja oonki sanonu, että annetaan pois koko rotta. Mutta ei...kun se on niin kiva kuulemma... On kai, kun ite on päivät tai illat töissä ja minä täällä tahkoan tuon otuksen kanssa.

Mitä mä teen? Päällimmäisenä on koko ajan ajatus, että annan se pois vaikka salaa.....

 

No sanot miehellesi, että joko rupeaa oikeasti panostamaan tuohon koiraan kouluttaakseen sen tavoille (tarkoittaa siis myös konkreettisesti ajan viettämistä sen rakin kanssa) tai sit sä hommaat sille uuden omistajan. Jos on sovittu, että mies hoitaa sen rakin kouluttamisen, niin toki sen pitäisi se myös tehdä. Teillähän on homma menny ihan lapasesta ton rakin kanssa! :O

 

miten on mahdollista, että koiran peruskasvatuksessa on menty noin pahasti mehtään?? :O nyt otatte itteenne niskasta kiinni tai luovuotte koirasta. Ja sulla ei ihan oikeesti oo aikaa KOMENTAA ja KEHUA koiraa kun se tekee oikein/väärin?

 

Huh mitä touhua! Eikös lemmikin ottaminen pitäisi olla koko perheen päätös. Tuossa sitten on tulos jos ei ole. Nyt kova kovaa vastaan, joko se mies kouluttaa tai sitten sinä koulutat tai sitten koira perheeseen jossa se saa tarvitsemansa koulutuksen. Noin ei voi jatkua. Tuon ikäisestä voi vielä saada jotain hyvässä koulutuksessa, mutta aika lapasesta tuo homma on mennyt. Ettekö te vuosi sitten yhtään sitä opettaneet. Silloin, et ole vielä ollut raskaana ja itsekin olisit voinut koiraa opettaa, edes sisäsiistiksi. Se ei ole hirveän vaikeaa.

 

"Lisäks sitte kusee kaikkien vieraiden päälle, hyppii kuin hullu päin, ei usko mitenkään sitä, että sohville, ruokapöydälle jne. ei mennä. "

juma...

Mä en kyllä katselisi. En ole koiraihminen yhtään.

 

Voi koira parkaa!
Kuka tuollaisen pilatun koiran oikeasti huolii? Siis kyllähän tuon kouluttamalla varmasti saatais vielä ruotuun, mutta miten voi olla mahdollista, ettei edes sisäsiistiksi ole vielä oppinut???

 

ei kaksi lasta ja raskaus kyllä estä PUHUMISTA/ OPETTAMISTA koiralle jos sellainen on otettu. Luopukaa koirasta jos mieskin paljon töissä!

 

Silloin, ku koira tuli meille, oli mulla hoidettavana vauva ja tietty isoveli kanssa. Mä painotin ukolle, että jos haluaa koiran, ite kouluttaa, mulla ei oo kokemusta eikä aikaa. Tokihan mä kehun, jos ihme tapahtuu ja koira tekee jotain oikein. Ja torun, jos tekee väärin. Mutta kun tekee koko ajan pahojaan. Sillä torumislla ei oo enää mitään tehoa- Ja kun piti nimenomaan saada uros ja mäykky, kun niillä on luonnetta.... Kilin kellit.

Jotain mielenosoitusta tuo sisälle kuseminen ja paskominen on, koska koira on muuten sisäsiisti ja pyytää ulos. Nyt mies puolustelee sillä, että koira haistaa kohdan missä oon nukkunu ja siihen jää joku haju ku oon raskaana ja siksi kusee sänkyyn. Ihan ku se tekis asiasta ok. Mähän siis löysin koiralle jo "sijaiskodin" mun veljen vaimon kotipaikasta, siellä on jo yks mäykky ja ajokoiria. Mutta mies ei suostunut antamaan sitä. Kun on niin kiva kaveri. Onhan se kiva, ku varastaa sapuskat, räkyttää kaikki naapurit, on kissojen kimpussa 24/7 ja leikkiminen on sitä, että näykkii jalkoihin.

 

Silloin, ku koira tuli meille, oli mulla hoidettavana vauva ja tietty isoveli kanssa. Mä painotin ukolle, että jos haluaa koiran, ite kouluttaa, mulla ei oo kokemusta eikä aikaa. Tokihan mä kehun, jos ihme tapahtuu ja koira tekee jotain oikein. Ja torun, jos tekee väärin. Mutta kun tekee koko ajan pahojaan. Sillä torumislla ei oo enää mitään tehoa- Ja kun piti nimenomaan saada uros ja mäykky, kun niillä on luonnetta.... Kilin kellit.

Jotain mielenosoitusta tuo sisälle kuseminen ja paskominen on, koska koira on muuten sisäsiisti ja pyytää ulos. Nyt mies puolustelee sillä, että koira haistaa kohdan missä oon nukkunu ja siihen jää joku haju ku oon raskaana ja siksi kusee sänkyyn. Ihan ku se tekis asiasta ok. Mähän siis löysin koiralle jo "sijaiskodin" mun veljen vaimon kotipaikasta, siellä on jo yks mäykky ja ajokoiria. Mutta mies ei suostunut antamaan sitä. Kun on niin kiva kaveri. Onhan se kiva, ku varastaa sapuskat, räkyttää kaikki naapurit, on kissojen kimpussa 24/7 ja leikkiminen on sitä, että näykkii jalkoihin.

Vie se sinne veljes vaimon kotipaikkaan ja sano ukolle, että koira lähti nyt ja käy katsomassa jos tulee ikävä. Koira on jo aika pilalla, joten jotainhan tuolle tilanteelle on tehtävä. Ehkä siellä jotain tietämystä koirista ja ottavat tosissaan tuon koira opettamisen.

Rotuvalintojakin voisi miettiä etukäteen ja kai sinulla jotain sanavaltaa on asioissa?

 

Vie se sinne veljes vaimon kotipaikkaan ja sano ukolle, että koira lähti nyt ja käy katsomassa jos tulee ikävä. Koira on jo aika pilalla, joten jotainhan tuolle tilanteelle on tehtävä. Ehkä siellä jotain tietämystä koirista ja ottavat tosissaan tuon koira opettamisen.

Rotuvalintojakin voisi miettiä etukäteen ja kai sinulla jotain sanavaltaa on asioissa?

Mä oli ite mäykkyä vastaan. Joku kultsun oisin ottanu ite. Mutta kun mies halus, että on luonnetta ja vannoi ite kouluttavansa....Mut taisi käydä niin ku käy kun kakaralle ostaa lemmmikin, että ite siitä sitte saa kuitenki huolehtia. Ja muut vaan sitte silittelee ja paijaa, mutta jättää muut hommat tekemättä.

 

Niin ja tosiaan sen vähän, mitä tuo koira osaa, olen mä sille opettanut. Mutta ihan ku siltä puuttuis aivoista jotain "entsyymejä" koska tuo oppimiskyky on tosiaan rajallinen. Oon esim. nelikuisesta asti yrittänyt opettaa istumaan ja antamaant tassua. Istuu kyllä, mutta tassua ei vielä tän 8kk jälkeenkään osaa antaa...toljottaa vaan että anna nyt se hemmetin herkkupala.

 

Äkkiä koulutukseen tai sitten pois... Tuo sänkyyn pissailu saattaa olla juurikin tuota mielenosoitusta. Koirakin tarvitsee huomiota, kun kerta perheenjäsen on! Jos siitä luopua haluatte ni hommatkaa sellainen perhe/koti jossa koiralle on aikaa!

 

Ei taloon voida ottaa koiraa niin että vain joku henkilö kouluttaa sitä. Kyllä kaikki paikalla olijat on vastuussa koirasta. Mäyräkoira oli teille näköjään ihan väärä ratkusu, jos sä vihaat koiraa jo nyt. Ota nainen itseäsi niskasta kiinni ja muuta asenne koiraa kohtaan. Ite olet suostunut sen kotiisi ottamaan. En vaan voi tajuta sun asennetta!!!!

 

päästä "vahingossa" karkuun

 

[QUOTE="vieras";23492345]Ei taloon voida ottaa koiraa niin että vain joku henkilö kouluttaa sitä. Kyllä kaikki paikalla olijat on vastuussa koirasta. Mäyräkoira oli teille näköjään ihan väärä ratkusu, jos sä vihaat koiraa jo nyt. Ota nainen itseäsi niskasta kiinni ja muuta asenne koiraa kohtaan. Ite olet suostunut sen kotiisi ottamaan. En vaan voi tajuta sun asennetta!!!![/QUOTE]

Mulla on itelläkin älyttömän huono omatunto siitä, että en tosiaan tuosta koirasta tykkää yhtään. Oon miettiny, että johtuuko hormooneista tms. Oon sanonu siitä ukolle, että ei oo koiran elämää tämä, mitä meillä on. Eihän se koiran vika oo, jos ei oo saanu koulutusta. Mutta kun ukko vaan makaa sohvalla ja pyytää koiraa syliin. Siinä se panostus koulutukseen.

Ja oon sitä mieltä, että ihan varmaan joku osaava sais tuosta vielä kelpo koiruuden, Meiltä (multa) sitä osaamista ei ole. Eikä jaksamistakaan.

 

En tajua. Eikös oman koiran pitäs aina olla rakas? Oli se sitten kuinka ruma tai tyhmä tahansa... Miten kukaan voi vihata omaa koiraa? Ja ei se ole koiran vika jos se saa liian vähän huomiota ja joutuu käyttäytymään väärin jotta saa tarvitsemansa huomion! Eikä se ole koiran vika, jos sille ei ole aikaa. Eli eikö silloin olisi helpompi luopua siitä ja antaa sille sellainen perhe, että koira olisi perheenjäsen niin kun kuuluukin... Ja mitä tulee tuon ikäisen karkailuun, ei kamalan hyvää laumanjohtajuutta ole ollut sille koiralle tarjolla!

 

En tajua. Eikös oman koiran pitäs aina olla rakas? Oli se sitten kuinka ruma tai tyhmä tahansa... Miten kukaan voi vihata omaa koiraa? Ja ei se ole koiran vika jos se saa liian vähän huomiota ja joutuu käyttäytymään väärin jotta saa tarvitsemansa huomion! Eikä se ole koiran vika, jos sille ei ole aikaa. Eli eikö silloin olisi helpompi luopua siitä ja antaa sille sellainen perhe, että koira olisi perheenjäsen niin kun kuuluukin... Ja mitä tulee tuon ikäisen karkailuun, ei kamalan hyvää laumanjohtajuutta ole ollut sille koiralle tarjolla!

Koira ei ole mikään lapsi eikä sen tarvitse olla rakas. sehän on ELÄIN. ei eläinten kuulu olla mitään perheenjäseniä.

 

En tajua. Eikös oman koiran pitäs aina olla rakas? Oli se sitten kuinka ruma tai tyhmä tahansa... Miten kukaan voi vihata omaa koiraa? Ja ei se ole koiran vika jos se saa liian vähän huomiota ja joutuu käyttäytymään väärin jotta saa tarvitsemansa huomion! Eikä se ole koiran vika, jos sille ei ole aikaa. Eli eikö silloin olisi helpompi luopua siitä ja antaa sille sellainen perhe, että koira olisi perheenjäsen niin kun kuuluukin... Ja mitä tulee tuon ikäisen karkailuun, ei kamalan hyvää laumanjohtajuutta ole ollut sille koiralle tarjolla!

Oon ihan samaa mieltä. Koiran kuuluis olla rakas. Mutta mä en pysty rakastamaan koiraa, joka ei usko mitään, tuhoaa kaiken mikä on lattialla, kaataa 1v2kk tytön kumoon viedäkseen kädestä ruokaa jne. Ja tosiaan mikään toruminen ei auta. Ei vaan opi. Mä olisin siis antanut jo koiran pois, mutta mies ei suostu, hän on sen maksanut ja hän ei sitä anna. Viis siitä, kuinka surkea elämä koiralla on.

 

Mulla on itelläkin älyttömän huono omatunto siitä, että en tosiaan tuosta koirasta tykkää yhtään. Oon miettiny, että johtuuko hormooneista tms. Oon sanonu siitä ukolle, että ei oo koiran elämää tämä, mitä meillä on. Eihän se koiran vika oo, jos ei oo saanu koulutusta. Mutta kun ukko vaan makaa sohvalla ja pyytää koiraa syliin. Siinä se panostus koulutukseen.

Ja oon sitä mieltä, että ihan varmaan joku osaava sais tuosta vielä kelpo koiruuden, Meiltä (multa) sitä osaamista ei ole. Eikä jaksamistakaan.

Potkase miestäs mun puolesta. Kunnon lusmu. Ilmeisesti sun pitää sitten ottaa tilanne haltuun ja tehdä päätös suuntaan tai toiseen.

 

[QUOTE="vieras";23492404]Koira ei ole mikään lapsi eikä sen tarvitse olla rakas. sehän on ELÄIN. ei eläinten kuulu olla mitään perheenjäseniä.[/QUOTE]

No kyllä meillä on ihan jokainen koira ollut perheenjäsen! Ja jokainen niistä on ollut myös rakas. Ja jokaiselle on ollut aikaa, kun ne on otettukin.

 

Vai, että koira on sitte tyhmäkin! Ja puuttuu joku entsyymi! Keneltäköhän se oikein puuttuu... Meillä on neljä mäykkyä, jotka ovat vapaana pihalla ja sisällä, eivätkä edes hyppää sängylle ja sohvalle, kun siitä on JOHDONMUKAISESTI

 

Lähti vahingossa... eli johdonmukaisesti koulutettu. Ja vielä onko muka väärin, jos koira murisee syödessään lapselle? Eiköhän niitä lapsia pitäisi myös opettaa, etteivät mene koiran ruokakupille? Näin meillä ainakin on tehty. Voi mäykky-parkaa

 

Oon ihan samaa mieltä. Koiran kuuluis olla rakas. Mutta mä en pysty rakastamaan koiraa, joka ei usko mitään, tuhoaa kaiken mikä on lattialla, kaataa 1v2kk tytön kumoon viedäkseen kädestä ruokaa jne. Ja tosiaan mikään toruminen ei auta. Ei vaan opi. Mä olisin siis antanut jo koiran pois, mutta mies ei suostu, hän on sen maksanut ja hän ei sitä anna. Viis siitä, kuinka surkea elämä koiralla on.

Eikö miestäsi siis kiinnosta vai eikö jaksa? Luulin miehesi ihan lastenkin takia jo ottavan itseään niskasta kiinni. Peruskoulutus kun on melko helppo opettaa ja jos koira on kerta noinkin nuori, niin mitään ei ole vielä menetetty. Tosin voitko itse enää koirasta pitää vaikka oppisikin käyttäytymään?

 

Kokemuksesta voin sano, että mäykyt oppivat hitaahkosti sisäsiisteiksi, mutta meilläkin max 6 kk:ssa ovat olleet täysin sisäsiistejä. Koiran pitäisi tulla aina perheenjäseneksi niin, että kaikki sitä haluaa ja kaikki siihen sitoutuu.

Kyse vasta vuoden ikäisestä koiranpennusta, josta saa peruskoulutuksella hyvän koira. Mäykky on fiksu ja aktiivinen koira, jolla on suuri ego ja voimakas taipumus mielenilmaisuihin. On metsästyskoira, joka vaatii ja tarvitsee asianmukaista virikettä, jotta ei turhaudu.

Teillä on kaksi vaihtoehtoa, joko koko perhe sitoutuu koiran kasvatukseen tai koiralle uusi koti. Koiraakin on helpompi sinunkin rakastaa, kun se ole hyvätapaisena ja sosiaalisena rasite.

 

No kyllä meillä on ihan jokainen koira ollut perheenjäsen! Ja jokainen niistä on ollut myös rakas. Ja jokaiselle on ollut aikaa, kun ne on otettukin.

Kyllä munkin mielestä koira on perheenjäsen...tai kuuluis olla. Onhan meidän kissatkin. Ja mikä hulluinta, kissat otettiin meillle vaan siksi, että asutaan maalla ja täälä on hiiriä. En siis oo ite ollut kissaihminen. Mutta nyt tuon koiran myötä oon huomannu, kuinka ihania kissat on. Jopa mun veli, jonka mielestä paras kissa on kuollut kissa, sanoi, että koska tahansa ottais nuo meidän katit tuon koiran sijasta.