"En vaan voinut itselleni/tunteilleni mitään" -ihmiset

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Sanokaapas mitä mieltä olette. Eli onko olemassa sellaisia tilanteita ja asioita, joissa on oikeutettua pitää omia tunteitaan syypäänä (vastuuttomalle) käytökselleen.

Siis tällaisille "En voinut sille mitään, että petin, olin vaan niin rakastunut siihen toiseen mieheen/naiseen", "Menin vokottelemaan varrattua, koska olin NIIN ihastunut häneen, ja en vain voinut tunteilleni mitään".... ja muita tällaisia juttuja.

Eli voiko ihminen oikeasti rakastua (tai suuttua, tai tuntea mitä tahansa muuta tunnetta) niin voimakkaasti, että hänellä on "oikeus" käyttäytyä vastuuttomasti. Ja entä voisitko kuvitella, että itsellesi kävisi näin ?
 
Se on tietoinen teko, eli järki voittaa kyllä jos sitä kuuntelee.
Ja jos tunteita on, niin tunteidenkin pitäisi sanoa ettei toista saa satuttaa.

Tietoista vastuuttomuutta ja toiselle tietoisesti aiheutettu tuska.

Ei sen kummempaa kun löis nyrkillä turpaan. Ei se nyrkki vaan lipsahda, ja jos lipsahtaa pitää olla hyvin sairas. Eli muutakin vikaa varmasti löytyy.
 
  • Tykkää
Reactions: AivanSama
Myönnän: olen tuollainen ihminen. Mutta olenkin heikko ja typerä. Ainakin elämäni ei ole koskaan tylsää, kuten se ei ole kenellekään ympärilläni olevista ihmisistä. Moni rakastaa mua ja haluaa mulle hyvää. Minäkin välitän läheisistäni, mutta loukkaan heitä "vahingossa". En ole enää edes nuori, joten en voi vedota nuoruuteen ja tyhmyyteen. Olen 39-vuotias. Silti minussa kai on sitä jotain, jotain, joka vetää ihmisiä puoleensa kuin hunaja mehiläisiä.
 
Myönnän: olen tuollainen ihminen. Mutta olenkin heikko ja typerä. Ainakin elämäni ei ole koskaan tylsää, kuten se ei ole kenellekään ympärilläni olevista ihmisistä. Moni rakastaa mua ja haluaa mulle hyvää. Minäkin välitän läheisistäni, mutta loukkaan heitä "vahingossa". En ole enää edes nuori, joten en voi vedota nuoruuteen ja tyhmyyteen. Olen 39-vuotias. Silti minussa kai on sitä jotain, jotain, joka vetää ihmisiä puoleensa kuin hunaja mehiläisiä.

Et ole typerä tai heikko.

Vaan olet vastuuton ja ilkeä.
Kukaan ei rakasta sinua, sillä he eivät tunne sinua, koska esität itsellesi ja muille jotain muuta.
Toivottavasti joskus kasvat sinäkin. Mutta tuo ilkeys sinussa kertoo toki, että on paljon kaltaisiasi ilkeitä ihmisiä, koska joku on ollut sellainen sinullekkin kun kasvoit noin kieroon.
 
Sanokaapas mitä mieltä olette. Eli onko olemassa sellaisia tilanteita ja asioita, joissa on oikeutettua pitää omia tunteitaan syypäänä (vastuuttomalle) käytökselleen.

Siis tällaisille "En voinut sille mitään, että petin, olin vaan niin rakastunut siihen toiseen mieheen/naiseen", "Menin vokottelemaan varrattua, koska olin NIIN ihastunut häneen, ja en vain voinut tunteilleni mitään".... ja muita tällaisia juttuja.

Eli voiko ihminen oikeasti rakastua (tai suuttua, tai tuntea mitä tahansa muuta tunnetta) niin voimakkaasti, että hänellä on "oikeus" käyttäytyä vastuuttomasti. Ja entä voisitko kuvitella, että itsellesi kävisi näin ?
Enne ihastumista tai rakastumista tulee se hetki, jolloin huomaa, että nyt alkaa ajatus kulkea normaalin ystävyyden ulkopuolelle. Tuossa vaiheessa ei edes ole ihastunut vielä, ja tuossa vaiheessa se ihastus tulee torpata. Ei niin, että ensin mennään satasella ihastumaan, ja sitten ihmetellään, miksi ihastumisen jälkeen on vaikea jarruttaa.
Ja ei, tuota ihastumista ei voi käyttää tekosyynä yhtään mihinkään, koska jo se ihastuminen olisi pitänyt tukahduttaa heti alkuunsa.
 
No on kyllä aika heikkoa, jos ei vaan "voi" valinnoilleen mitään.

Niin, ne on valintoja ja itse näen, että kyse on lähinnä halusta eikä siitä, voiko itselleen jotain vai ei.
Joissain tilanteissa jotkut ihmiset ei halua olla järkeviä ja/tai ajatella muiden kannalta, vaan toimivat röyhkeästi.
Hyvä esimerkki on erot, uudet kumppanit ja "uudet", yhteiset lapset.
 
No on kyllä aika heikkoa, jos ei vaan "voi" valinnoilleen mitään.

Niin, ne on valintoja ja itse näen, että kyse on lähinnä halusta eikä siitä, voiko itselleen jotain vai ei.
Joissain tilanteissa jotkut ihmiset ei halua olla järkeviä ja/tai ajatella muiden kannalta, vaan toimivat röyhkeästi.
Hyvä esimerkki on erot, uudet kumppanit ja "uudet", yhteiset lapset.

Mitä ihmettä tuo tarkoittaa?

Väitätkö että kaikki jotka eroavat ja kaikki jotka perustavat eron jälkeen uuden perheen ovat heikkoja?

Oppisi mukaan sinäkään et saisi enää koskaan lähteä kenenkään kelkkaan.
 
Mitä ihmettä tuo tarkoittaa?

Väitätkö että kaikki jotka eroavat ja kaikki jotka perustavat eron jälkeen uuden perheen ovat heikkoja?

Oppisi mukaan sinäkään et saisi enää koskaan lähteä kenenkään kelkkaan.

En väitä eikä ole mitään "oppia".

Liikaa on vaan niitä, jotka eroaa vaikka kaikki oli ihan hyvin, mutta joku hetken laulu sai kullin/pillun sykkimään niin, että pistettiin sitten koko perhe palasiksi.
Sen jälkeen toki pakko muuttaa yhteen vaikka "edelliset" lapset oireilee eikä tykkää uudesta miehestä/naisesta ja hankkia vielä joku yhteinen "rakkauspakkaus" täydentämään "onnea".

Ihmiset on helvetin itsekkäitä eikä sitä voi selittää millään "en voinut itselleni mitään"-ulinalla.
Ja kyllä, minäkin olen syyllistynyt moiseen ja laittanut muut kärsimään omaa tyhmyyttä, likinäköisyyttäni ja itsekkyyttäni.
Ja joo, kadun niitä tekoja about päivittäin.

Voinhan mä joskus nelikymppisenä lähteä jonkun kelkkaan jos siltä tuntuu, kun siinä vaiheessa en ole enää kenenkään huoltaja. :D
Aikaisemmin on tuskin vaaraa moisesta (jos koskaan), olen sen verran hankala ja itsekeskeinen ihminen.
 
  • Tykkää
Reactions: AivanSama
No minä veikkaan, että tälläisella ihmisellä on lapsuudessaan ollut jotain sellaista mikä on tehnyt ihmiselle huonon itsetunnon. Itseään ja muita kunnioittava ei lähde tuollein omien tunteidensa vietäviksi. Tutkittua on, etttä lapsuuden huono kiintymyssuhde omiin vanhempiin lisää riskiä pettää puolisoaan aikuisena. Vaikka ulkopuolisen silmiin ihminen olisi kasvanut "normaalissa" perheessä voi siellä ollut tapahtunut sellaista mikä estänyt hyvän kiintymyssuhteen. Esimerkiksi ennen suosittiin vauvoja syötettävän kellon kanssa, maitoa sai antaa vaan neljän tunnin välein. Vauvaa ei saanut turhaa pitää sylissä jos hän itki, ettei totu siihen. Laitettiin vauvat nukkumaan omiin sänkyihin ja pakkohuudatettiin yöllä, että vierotettiin yösyötöistä. Onhan näitä esimerkkejä jotka ovat biologiaa vastaan.
 

Yhteistyössä