En tunne kateutta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja fvsdfgfgnhg
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
F

fvsdfgfgnhg

Vieras
Outo "kysymys" mutta olenko jotenkin outo, kun en muista "koskaan" tunteneeni kateutta? Tuli vaan lehtijutusta mieleen.
En ole rahan perään yhtään yleensäkin asiat ovat paljolti ihmisistä itsestään kiinni. Miksi kadehtisin mitään mitä muilla on, en vaan ymmärrä. Jokainen vastaa itse itsestään. Itseenikin olen tyytyväinen juuri sellaisena kun olen:)
 
Minä taas tunnen kateutta (etenkin ihmisiä kohtaan joilla siisti helppo istumasisätyö) mutten juurikaan mustasukkaisuutta. Jotenkin ajattelen että jos joku ei halua mun kanssa olla, en voi pakottaa, olkoot sitten jonkun muun kans.
 
En usko että sinussa on mitään vikaa, sehän on vaan hyvä asia että nauttii siitä mitä on eikä koko ajan mieti miten muilla on jotain kivempaa. Suosittelisin kaikille.

Itse olen aika kateellinen ihminen, mutta todella, todella harvoin pahansuopa. Kavereiden menestys on välillä sellaista katkeransuloista, olen rehellisesti onnellinen heidän puolestaan, mutta samalla hieman haikea kun ei omalle kohdalle satu samoja onnenpotkuja. Joitakin asioita en tietystikään taas kahdehdi juuri lainkaan.

Minusta paljon sairaampaa ja narsistisempaa on tälläkin palstalla näkyvä jatkuva nälviminen ja kaikkien vähäosaistenkin kyttääminen, kun niillä on tai ne saa jotakin, mitä itse ei. Joillekin riittää se, että toinen on "vääränlainen" ja silti kehtaa olla oma itsensä/onnellinen. Olisi kamalaa elää sellaista elämää.
 
En minäkään tunne kateutta ketään kohtaan. Monella ystävällä on paljon suuremmat tulot ja hienommat vermeet, mutta en oo kateellinen siltikään. Joskus ajattelen, että olisinkohan silloin mahdollisesti leuhka tai jotain, jos olisin vaikka joku rikas.. Asiat perusmallillaan ja itseenkin ihan ok tyytyväinen, niin hyvin menee. Ja lapset terveitä ja koulut sujuu.
 
Ei minun elämä läheskään täydellistä ole, nytkin hieman surullinen jos suht tuore parisuhde päättyykin. Mutta en silti osaa olla kateellinen kenellekään.

Eihän se sama asia olekaan. En mäkään varsinaisesti osaa olla kateellinen kellekään ja miksi pitäisi? En mä sitä minään narsistisenakaan luonteenpiirteenä osaa pitää. Kateus vaan kuluttaa.
 
En mäkään usein kateutta tunne. Varsinkin materia ja raha on sellasia, joista en osaa olla ollenkaan kateellinen, vaikka itse olenkin melko köyhä. Joskus kyllä vähän harmittaa sellaiset persoonaan liityvät asiat, esim. miksi en "osaa" olla aktiivisempi, ja ihastellen katson ihmisiä, jotka jaksaa harrastaa ja puuhailla kaikkea. Mutta ajan mttaan olen hyväksynyt senkin, että kaikki eivät vaan ole yhtä aikaansaavia ja voin useimmiten jo tyytyväisenä lekotellen seurata muiden ihmisten aktiivista elämää. :)

Ole tyytyväinen, kun et ole kateellinen. Kateus voi olla hirmuinen energiasyöppö.
 
Sama juttu kuin ap:lla, en tunne kateutta. Uskoakseni se johtuu siitä että pidän itsestäni ja olen aina ollut onnellinen olivat puitteet olleet mitkä tahansa.

En ole huolissani siitä että olisin narsistinen, itsekäs tai millään lailla henkisesti rampa. Minua on siunattu tyytyväisellä ja huolettomalla luonteella.
 
Sama juttu kuin ap:lla, en tunne kateutta. Uskoakseni se johtuu siitä että pidän itsestäni ja olen aina ollut onnellinen olivat puitteet olleet mitkä tahansa.

En ole huolissani siitä että olisin narsistinen, itsekäs tai millään lailla henkisesti rampa. Minua on siunattu tyytyväisellä ja huolettomalla luonteella.

No aika huoleton olen kyllä minäkin:)
Kiva kuulla ettei ole hälyttävä juttu ja paljon muitakin on.
 
Täytyy sanoa, että olen huomannut itsessäni saman kuin ap. Kykenen kyllä tuntemaan monia negatiivisia tunteita, mutta kateus ei kuulu tunnevarastooni. Voi sanoa, että olen tuntenut useinkin sääliä sellaisia ihmisiä kohtaan, joita kohtaan joku muu on tuntenut kateutta. Aivan kuin näkisin asiat jotenkin eri valossa kuin monet kanssaihmiset. Rahaa ei tarvitse hamuta lisää, vaikka siitä meilläkin välillä tuntuu puutetta olevan, kun kaatuu moni iso hankinta kustannettavaksi samanaikaisesti. Raha vaan ei ole meillä se onnellisuutta tuova juttu. Saadaan niin paljon iloa ja onnea muista asioista, että raha oikeastaan jää niiden tärkeämpien juttujen jalkoihin. Kauneudesta ei tarvitse kadehtia. Olen juuri sen näköinen kuin haluan. Meillä asiat eivät suurennuslasin alla tarkkailtuna ole täydellisesti, mutta jopa ne epätäydelliset asiat tuntuvat täydentävän sitä täyttymystä, jota elämästämme saan. Mitä siis voisin kadehtia? Jotain katoavaista? Jotain pinnallista? Mitä tässä voisi kadehtia..?
 
  • Tykkää
Reactions: Joxu
Outo "kysymys" mutta olenko jotenkin outo, kun en muista "koskaan" tunteneeni kateutta? Tuli vaan lehtijutusta mieleen.
En ole rahan perään yhtään yleensäkin asiat ovat paljolti ihmisistä itsestään kiinni. Miksi kadehtisin mitään mitä muilla on, en vaan ymmärrä. Jokainen vastaa itse itsestään. Itseenikin olen tyytyväinen juuri sellaisena kun olen:)

Määrittele kateus.
 
Semmonen tuli mulle mieleen, että ihmiset määrittelevät kateuden eri tavoin. Itse määrittelen kateuden todella laajasti vai miten sen nyt selittäisi. En pidä kaikkea kateutta negatiivisena asiana. Minun määritelmän mukaan kateutta on sekin, että jos jostain asiasta edes joskus ajattelee, että olisipa minullakin tuollainen, voisinpa minäkin tehdä noin tmv. Tämän oman määritelmäni mukaan en vain voi uskoa, ettei kukaan koskaan missään ikinä tuntisi yhtään kateutta. Se pieni ajatus voi tulla mieleen ilman, että sitä edes huomaakaan.
 
On aika naivia väittää ettei koskaan tunne kateutta :) ! Ei kateus ole pelkästään se katkeran kitkerä tunne joka tunkee mieleen kun nuoruuden ystäväsi ajaa uudelle bemarilla ja sulla ei ole rahaa tankata omaa Foordiasi. Kateutta on sekin ettei erityisemmin pidä toisen ihmisen, sukulaisen tai tuttavan, menestyksestä, saavutuksista tai isommista taloudellsista investoinneista. Kateellinen ihminen on se joka esim. vähättelee toisen ammattia; tyyliin paljon mieluummin olen duunari kuin turhanpäiväinen tohtori. Kateus on TUNNE, ei järjellä perusteltava ajatusmalli.Joskus minäkin väitin etten ole kenellekkään kateellinen...valehtelin itsellenikin :D! Olen välillä todella kateellinen, varsinkin niille jotka ovat jaksaneet opiskella pidemmälle kuin kakkosateelle. Varsinkin niille jotka toimivat unelma-ammateissaan hyvää palkkaa nauttien. Eihän kateudesta mitään hyötyä ole mutta jokainen sitä joskus tuntee :)....AP:kin!
 
[QUOTE="mölököllimalli";27823092]On aika naivia väittää ettei koskaan tunne kateutta :) ! Ei kateus ole pelkästään se katkeran kitkerä tunne joka tunkee mieleen kun nuoruuden ystäväsi ajaa uudelle bemarilla ja sulla ei ole rahaa tankata omaa Foordiasi. Kateutta on sekin ettei erityisemmin pidä toisen ihmisen, sukulaisen tai tuttavan, menestyksestä, saavutuksista tai isommista taloudellsista investoinneista. Kateellinen ihminen on se joka esim. vähättelee toisen ammattia; tyyliin paljon mieluummin olen duunari kuin turhanpäiväinen tohtori. Kateus on TUNNE, ei järjellä perusteltava ajatusmalli.Joskus minäkin väitin etten ole kenellekkään kateellinen...valehtelin itsellenikin :D! Olen välillä todella kateellinen, varsinkin niille jotka ovat jaksaneet opiskella pidemmälle kuin kakkosateelle. Varsinkin niille jotka toimivat unelma-ammateissaan hyvää palkkaa nauttien. Eihän kateudesta mitään hyötyä ole mutta jokainen sitä joskus tuntee :)....AP:kin![/QUOTE]

Aivan ja kaikki eivät koe samoissa määrin eri tunteita. Mä en edes muista, milloin olen viimeksi jotain kadehtinut. Olen iloinen muiden puolesta, en kadehdi. Jos on hyvä itsetunto ja elämäänsä onnellinen, ei ole juurikaan tarvetta. Mustasukkaisuuttakin tunnen hyvin harvoin/vähän.
 
Minkä takia niin moni ajattelee kateuden kohteen olevan raha tai materia? En minäkään niistä ole kateellinen. Mutta esimerkiksi siitä olen kateellinen, että joku on päässyt unelmamaahani töihin.
 
Mitä siis voisin kadehtia? Jotain katoavaista? Jotain pinnallista? Mitä tässä voisi kadehtia..?

Personallisuudenpiirteitä, helppoa elämää, työpaikkaa, asuinpaikkaa, opiskelupaikkaa, tukiverkkoja, sukulaissuhteita, elämänkokemuksia jne. Miksi ihmeessä kadehtittavan asian pitäisi olla rahaa tai sitten jotain muuta kataoavaissta tai pinnallista?
 
Mulla oli myös sellainen vaihe, etten tuntenut kateutta. Olin ilmeisen tyytyväinen elämääni silloin. Nyt kyllä tunnen kateutta tiettyjä asioita kohtaan, niitä mitä olisin halunnut/haluaisin, mutta en voi saada.
 
Minä taas kadehdin hyvin useaa ihmistä. Heidän ulkonäköään, työtään, persoonallisuuttaan, terveyttään, sitä että he kuuluvat yhteiskuntaan, mielipiteitään, itsekuriaan, rahaa ja materiaakin toisinaan. Kadehdin sekä hyvällä että pahalla, joskus suorastaan kylven kyynelissäni sen vuoksi, kun en itse kykene haluamiini asioihin. Kadehdin sinuakin ap, kun nautit elämästäsi.
Tiedän syyn kateuteeni, se on sairauteni, josta en usko ikinä pääseväni eroon. Se sairaus murentaa kaikki unelmani ja pilaa elämäni, ja siksi kadehdin niitä, jotka kykenevät unelmiaan toteuttamaan, kun minulla ei ole siihen mahdollisuuksia.
Kateus voi tehdä katkeraksi ja syödä koko elinvoiman, joten ole vielä onnellisempi siitä, ettet kadehdi! (:
 

Yhteistyössä