En tiennyt, että voi käydä niinkin, ettei lapseen saa mitään otetta..

Eskari-ikäinen poika, joka vie kaikki voimat jokaiselta aikuiselta, jonka kanssa kanssa on tekemisissä tai ainakin niiltä, jotka yrittävät hoitaa ja kasvattaa kyseistä lasta.

Aamulla pisti legopaloasemansa ihan palasiksi, kun siinä oli jo jotain pientä rikki (jonka olisi voinut helposti korjata). Odottaa edelleen lattialla kasaajaa.

Nyt ei suostu syömään kotitekoisia lihapullia, kun pitäisi olla valmislihapullia.

Juuri lähti pleikkari peleineen pois.

Tuo lapsi vie kaikki voimat ja nekin voimat joita ei edes ole.

Neuvoja kiitos.

 

Onko hänellä jokin sairaus tai vamma, joka aiheuttaa tuota käytöstä?

 

Niin oletko sinä lapsen äiti?

 

Siis eihän nyt ainakaan noiden esimerkkien perusteella kuulostaa erityisen kamalalta. Jos on hajottanut legorakennelmansa, niin mitäs sitten, siinäpä on hajalla. Rakentaa uuden kun jaksaa ja huvittaa, tai sitten on kasaamatta. Jos ei lihapullat kelpaa, niin sitten on syömättä. Pleikkaria ei tuon ikäinen mihinkään tarvitsekaan.

 

Olen äiti ja olen jo ihan tarpeeksi kauan tuntenut syyllisyyttä tuohon lapseen liittyen.

Lapsella ei ole sairautta tai vammaa, on fiksu, osaa kaikki tarvittavat asiat, osaa myös käyttäytyä niin halutessaan.

Kokeilee rajoja niin, että oikeasti kaikki on helisemässä hänen kanssaan.

On tutkittu, mutta mitään ei ole löydetty tai oikein epäiltykään, tutkittiin päiväkodin toiveesta aikoinaan.

On negatiivinen, kokonaisvaltainen lapsi, jolla jos yksi asia menee huonosti, tarkoittaa samalla että kaikki on päin p####ä.

 

Meillä on samanikäinen tyttö joka on vauvasta asti ollut erittäin "vaikea", joskus on parempia päiviä mutta yleensä alkaa heti aamusta: en todellakaan lähde pk:iin, en laita näitä housuja,paitaa yms . Sitten kun kieltää jotain se ei mene perille vaan alkaa piiiiiitkään kestävä Huuto/ Jankutus tai molempia. Kasvatustyyli on sama kuin muillakin lapsilla ollut.. (4). Lapsi on yleistyytymätön!! Todella rasittavaa *huoh* mutta ei voi mitään .. näillä mennään ja rakas lapsihan tuo on kaikesta huolimatta <3

 

Miksi lego-rakennelmaa ei olisi saanut hajoittaa? Ja miksi pitäisi rakentaa tismalleen samanlainen takaisin? Saako lapsi edes leikkiä niitä leikkejä, joita itse haluaa vai päätätkö sinä niistä?

Jos ei ruoka maistu niin on syömättä, seuraavalla aterialla ruoka jo maistuu.

Kuulostaa mielestäni ihan normaalilta lapselta, mutta äidillä on tässä jokin ongelma...

 

positiivista palautetta, joka asiasta, vaikka turhasta.
Jos lapsi on negatiivinen niin silloin vieläkin enemmän pitää kaivaa niitä hyviä asioita.

ja jokaisen lapsen kanssa olevan pitää ottaa sama taktiikka käyttöön.Lapsen negatiivisuutta ei missään nimessä saa ruokkia, vaan aina pitää löytää jotain positiivista, vaikka se kuinka rankkaa onkin.

ja tuollalailla käyttäytyvän lapsen kanssa on turha kinata silloin kun "tilanne on päällä" vaan sitten kun on parempimieli, mietitään yhdessä miten sellaisia tilanteita vois välttää.
onko lapsella esim ennakkomerkkejä joista huomaat et kohta mennään? jos on, niin lapsenkin on hyvä oppia itse ennakoimaan tilanteet, ja sovitte esim paikan minne saa mennä rauhoittumaan, vaikka sitten kesken ruokailun tms, nopeasti sit lapsi oppii hillitsemään tunteitaan.

 

Onko jotain muita tilanteita, joissa lapseen "ei saa otetta"? Tuo kuulostaa ihan tavalliselta 6-vuotiaan käytökseltä.

 

No… normaalilta kuulostaa meidän poikaan nähden? Tollasta hermojen menettämistä välillä tapahtuu ja tappelua siitä mitä syödään ja millloin, pitää vaan pistää kova kovaa vasten. Ei ole meilläkään herkkä luovuttamaan. Rajuin oli ehkä se kun pissas oman huoneensa oveen protestina siitä että oli passitettu sinne kun oli käyttäytynyt huonosti.

 

eikös tuo ole sitä minän kasvattamista, ja se ottaa sitä lasta kupoliin, kasvaminen nimittäin. Itseä ainakin ärsytti lapsena kasvaminen/aikuistuminen, tuntui ettei saa olla lapsi. 10v ikäkriisi.

 

jos lapsi on tuon luonteinen, niin lasta ei saa tuhota leimaamalla hankalaksi ja keskittymalla huonoihin asioihin. tulee olla. neutraali, positiivinen itse ja maaratietoinen, mutten ylitiukka. usein vanhemmat ovat itse negatiivisia vaikka piilotetusti ja siirtavat sen lapseen.

 

Lapsihan voi myös haluta huomiota kun käyttäytyy huonosti. Jos tuollaisia kiukutteluja tulee lapselta niin silloin vain pysyt itse rauhallisena, suostuttelet vaikka lapsen syliin, taikka menette kahdestaan lapsen huoneeseen ja puhutte asiasta sekä siitä mikä poikaa niin harmittaa. Usein ainakin omien lasten kanssa näin rauhallisesti kahden kesken jutellessa ilmeneekin sitten se oikea syy kiukkuun ja tilanne raukeaa sillä. Tärkeintä on että pidät omat hermot kurissa, omalla suuttumuksella vain lisäät lapsen kiukkua. Lisäks jos meillä joku lapsista kiukuttelee niin silloin hänelle on yleensä pyritty antamaan enemmän huomiota yhdessä vanhemman kanssa. Eli äitinä otan vain tämän uhmakkaan lapsen esim jätskille tai johonkin muuhun kivaan paikkaan. Näin lapsi saa jakamatonta huomiota ja voidaan samalla jutella =)

 

keppalertulla hyvia ohjeita.