en tiedä mitä tekisin

meillä on kolme lasta ja olemme olleet naimisissa kohta 7 vuotta.en ole enään onnellinen nykyisessä liitossa ja haluaisin erota,mutta en uskalla ottaa asiaa puheeksi mieheni kanssa.hän suunnittelee koko ajan tulevaisuutta eikä kysy mitä mieltä minä olen.haluaisin lähteä töihin mutta mieheni on sitä mieltä että lapset pitää hoitaa itse kotona kouluikään asti.nuorin on nyt 2v.tuntuu että elämä on umpikujassa,mitä teen?

 

Sun kannattaa ensinnäkin kertoa miehellesi, ettet halua hoitaa lapsiasi kouluikään asti kotona (jos nyt ymmärsin sut oikein). Muutenkin kannattaa pikkuhiljaa alkaa rakentaa omaa elämää sen kotielämän oheen ja tilalle. Omia harrastuksia, mielenkiintoista tekemistä kodin ulkopuolella, uusia ystäviä ehkä... Ja yrittää puhua miehelle omista tuntemuksista, kun ensin saa ne oman päänsä sisällä selvitettyä. Mieti, mitä haluat elämälläsi tehdä, haluatko mennä eri suuntaan kuin miehesi? Oletteko kenties jo ajautuneet erillenne? Kannattaa olla rehellinen omille tunteilleen. Ja jos toteaa, että tiet miehen kanssa ovat menossa eri suuntiin, niin on hyvä varautua myös mitä tulevaisuus tuo siinä tapauksessa tullessaan. Tarvitset paitsi ystävien ja sukulaisten käytännön apua, niin ihan faktatietoa esim. eroon ja huoltajuuteen liittyvissä asioissa. Tsemppiä ja voimia sinulle! :hug:

 

\

hän suunnittelee koko ajan tulevaisuutta eikä kysy mitä mieltä minä olen.haluaisin lähteä töihin mutta mieheni on sitä mieltä että lapset pitää hoitaa itse kotona kouluikään asti.

eiköhän tämä ole aika selvä tapaus

 

Suosittelen ensin parisuhdeterapiaa. Ei ero ole mikään ratkaisu kommunikointiongelmiin. On eri asia jos on alkoholi- väkivalta- tai vastaavaa ongelmaa. Nyt olet hajottamassa lapsiltasi perheen sen takia että ette miehesi kanssa ymmärrä toisianne ja toistenne tarpeita. Mutta ulkopuolisen ammattilaisen avulla voitte ehkä löytää uudelleen toisenne ja ainakin mies ymmärtää että olet vakavissasi ja oikeasti tyytymätön.

Ehkä tällä hetkellä tuntuu että mies ei ole sinulle oikeanlainen, mutta jokaisessa ihmisessä on omat vikansa eikä sellaista unelmien prinssiä ole olemassa. Mitä jos ajatteletkin niin että tässä on ne rakannusaineet olemassa joista sinä elämäsi rakennat ja nyt sinun vain pitää korjata jo vaurioitunut kivijalka ja rakentaa talosi valmiiksi. Ei se helppoa ole ja tarvitset miehesi apua mutta lapsesi tarvitsevat perheen kodikseen.

Nyt vain lapset hoitoon ja miehen kanssa vakava keskustelu, jossa tuot oman kantasi selväksi. Ei sinun tarvitse elää miehesi unelmaa vaan omaasi, jokainen kun on vastuussa omasta onnestaan.

 

olen ehdottannut miehelle että menisin osa-aika työhön iltasin ja viikonloppusin mutta se ei käy kun sitten ei ole perheelle yhteistä aikaa.harrastuksen aloittaminen on itsekästä kun senkin ajan voitaisiin olla koko perhe yhdessä on miehen mielipide.mies kyllä käy kavereiden kanssa pelaamassa ja välillä viikonloppusin ulkona,mutta mun pitäisi olla koko ajan kotona lasten kanssa.ahdistaa kun mies ottaa välillä puheeksi neljännen lapsen.

 

\

olen ehdottannut miehelle että menisin osa-aika työhön iltasin ja viikonloppusin mutta se ei käy kun sitten ei ole perheelle yhteistä aikaa.harrastuksen aloittaminen on itsekästä kun senkin ajan voitaisiin olla koko perhe yhdessä on miehen mielipide.mies kyllä käy kavereiden kanssa pelaamassa ja välillä viikonloppusin ulkona,mutta mun pitäisi olla koko ajan kotona lasten kanssa.ahdistaa kun mies ottaa välillä puheeksi neljännen lapsen.

Ota itsellesi ainakin omaa aikaa vaikka et töihin vielä menisikään. Se on jaksamisesi kannalta ensiarvoisen tärkeää. Sinulla on vielä miestäsi suurempi oikeus harrastaa koska "työpaikkasi" on kotona. Vaikuttaa siltä että miehesi ei pysty ollenkaan asettumaan sinun asemaasi ja näkee asiat vain omalta kannaltaan.

On lastenkin kannalta tärkeää viettää aikaa yksin isänsä kanssa niin että sinä et ole paikalla. Lasten suhde on aina erilainen siihen vanhempaan joka on aina läsnä kuin siihen joka käy työssä. Se että miehesi viettäisi enemmän aikaa lasten kanssa ilman sinun läsnäoloasi voisi myös saada hänet ymmärtämään paremmin sinun päiviesi kulkua ja samalla parantaa suhdetta lapsiin.

Sinun ei tarvitse olla mikään marttyyri joka uhraat oman mielenterveytesi täydellisen perheen mielikuvasta. Perheesi voi paremmin jos sinä voit paremmin ja silloin miehesi on luovuttava omasta käsityksestään jossa äiti häärää koko elämänsä pullantuoksuisessa pirtissä.

Jotenkin saan kirjoittamasi perusteella sen käsityksen ettet pahemmin osaa pistää miehellesi kampoihin vaan olet aika lailla johdateltavissa. Sinun pitää olla vahva ja sanoa suoraan ja niin että viesti menee perille. Kun kyse on jo noin isoista asioista kuin lasten hankkimisesta ja halut menevät ristiin eikä kommunikointi toimi niin tilanne on jo aika vaarallinen.

Tosissaan kannattaisi ottaa yhteyttä parisuhdeterapeuttiin ja hakea apua tuohon kommunikointiongelmaan. Seurakunnat järjestävät ilmaista terapiaa joissa keskitytään pelkästään parisuhteeseen eikä uskonasioihin. Parisuhdeterapeutille voi mennä myös yksin jos miehesi ei innostu (tai niinkuin luulen; näe tarpeelliseksi) lähteä mukaan.

 

Jos mies haluaa lapset hoidettavan kotona, eiko olisi hanen asiansa jaada kotiin vuorostaan. Ala ryhdy marttyyriaidiksi vaan todellakin hanki oma elama. Kuulostaa ikava kylla silta, etta olet aikalailla tossun alla. Itse en suostuisi tuollaiseen. Mene toihin itsesi takia, eivat ne lapset pilalle mene paivakodissa.

 

Lasten hankinta on yhteinen päätös. Hanki itsellesi sopiva pitkäaikainen ehkäisy. Kerrot miehellesi , että lapsiluku on nyt tässä. Perustelet työhön lähtöäsi myös sillä ,että olet onnellisempi ja hyväntuulsempi kun saat olla työssä.Lapset ja mieskin varmasti pitävät iloisesta äidistä ...Järjestä hoitopaikka lapsille, työpaikka itsellesi ja ilmoitat miehelle ajankohdan milloin aloitat. Jos aina jätät kaiken mihen päätösten varaan , et koskaan voi tehdä mitään itsenäisesti. Hän selväst yrittää jo nyt ohjata elämääsi haluamaansa suuntaa.

 

ei hän mihinkään parisuhde terapiaan lähtisi,kun ei meillä mitään ongelmia hänen mielestään ole.olen sitäkin miettinnyt kun nuorin täyttää kolme niin minulta loppuu kotihoidon tuki,niin sitten jään ilman tuloja ja sen älkeen pitää kaikki raha pyytää mieheltä ja se ei ole mitään kivaa kun nykyään on jo kauhean tarkka rahan suhteen ettei mene turhuuksiin.tietenki jos suostuisin uuteen lapseen niin saisin taas äitiyspäivä rahaa joka olisi omaa.

 

Onko sinulla kuitenkin koulutus johonkin ammattiin? Jos on, niin hae työpaikkaa. Ei tuollainen "uhrautumistyyli" enää ole tätä päivää. Jos itse tahdot töihin, sinun on totisesti tehtävä niin kuin itse tahdot. Asenteesi on niin löperö, että tekisi mieleni tulla ja nostaa sinut rinnuksista seinälle. Siis ihan sinun itsesi takia. Älä anna toisen päättää elämäsi suunnasta!

 

Älä vaan lähde hankkimaan lisää lapsia omientulojen vuoksi. Hoitopaikka ja työpaikka, irti alistavasta miehistä. Todellakin ota itseäs niskasta kiinni ja toimintaa. Jos ei töitälöydy hae työvoimakoulutukseen.

 

minulla on lähihoitajan koulutus ja työpaikka josta olen hoitovapaalla.viimeksi olen ollut töissä v.2001 ennen kuin jäin ensimmäisestä äitiyslomalle

 

No, sitten sinä palaat töihin!

 

No mitäpä jos avaisit suusi? Oletko noin tossun alla? Eihän miehesi voi tietää ajatuksenjuoksuasi jos et puhu!!

 

\

No mitäpä jos avaisit suusi? Oletko noin tossun alla? Eihän miehesi voi tietää ajatuksenjuoksuasi jos et puhu!!

niinhän se pitäisi aukaista suu ja puhua,mutta en halua riitaa.olen vuosien myötä oppinnut olemaan hiljaa ja taipumaan miehen tahtoon.

 

\

\

No mitäpä jos avaisit suusi? Oletko noin tossun alla? Eihän miehesi voi tietää ajatuksenjuoksuasi jos et puhu!!

niinhän se pitäisi aukaista suu ja puhua,mutta en halua riitaa.olen vuosien myötä oppinnut olemaan hiljaa ja taipumaan miehen tahtoon.

Miksi pelkäät riitaa? Onko miehesi väkivaltainen?

 

\

\

\

No mitäpä jos avaisit suusi? Oletko noin tossun alla? Eihän miehesi voi tietää ajatuksenjuoksuasi jos et puhu!!

niinhän se pitäisi aukaista suu ja puhua,mutta en halua riitaa.olen vuosien myötä oppinnut olemaan hiljaa ja taipumaan miehen tahtoon.

Miksi pelkäät riitaa? Onko miehesi väkivaltainen?

joskus aikoinaan oli kun menimme naimisiin,niin sen jölkeen olen oppinnut olemaan hiljaa.kovasti suunnittelee koko perhee tulevaisuutta eikä kysy minulta mitään.

 

Elämä eletään vain kerran!!

Joten MENE KYSYMÄÄN TÖITÄ,ETTÄ SINULLAKIN ON MUKAVA OLLA!!

Jos se on NIIN tärkeää miehellesi,että lapset hoidetaan kotona, ehdota hänelle, että jäisi ITSE vuorostaan kotiin!!! Koti-isäksi...

Sinulla oikeus tehdä, kuten haluat, ja 2vuotias kyllä pärjää jo loistavasti hoidossakin!!!!

Tsemppiä ja rohkeutta sinulle! Ja eikun töitä kyselemään aktiivisesti!!

 

minulla on vakinainen työpaikka johon voisin palata.ei meillä mies jää kotiisäksi.eilen illalla otin asian puheeksi ja sanoin että haluaisin töihin.mieheni alkoi huutamaan ettenkö välitä yhtään lapsista kun veisin vieraalle hoidettavaksi.joten annoin asian olla.tänään hän on ollut kuin ei mitään eilen olisi ollutkaan.

 

Sun miehes tarvii jonkunlaisen "herätyksen" tai potkun peppuun.Hänen pitää tajuta että sullaki on tunteet ja ne pitää ottaa huomioon,jotta sä olisit onnellinen.Ei alistaminen ole rakastamista.Itse olen ollut suhteessa,jossa toinen osapuoli alisti.Tunteet hiipui pikkuhiljaa,koska en tuntenut itseäni rakastettavaksi,itsetunto painui alas.Tuntui,etten uskaltanu olla mistään eri mieltä.Semmoinen ahdistaa,jos ei voi edes kotona olla oma itsensä.Jotain sun on tehtävä,jos vanhempien suhde ei ole kunnosssa,se vaikuttaa lapsiinkin.Mieti mikä olis paras ratkaisu teidän tilanteeseen,jos tarviit siihen apua ja et sitä mieheltäsi saa niin kysy esim. neuvolasta.

 

Minunkin miehelläni oli muutosvastarintaa, kun ensimmäistä kertaa lapsen saamisen jälkeen suunnittelin lähteväni työelämään. Mieheni puheita kuunnellasi tuli tunne, että olen vanki kotonani enkä koskaan voi lähteä mihinkään. Varmaan kyse oli suureksi osaksi miehen omasta epävarmuudesta. Hän kuvitteli kai, että heti työpaikalla ihastun ensimmäiseen vastaantulevaan mieheen ja sen vuoksi olisi ollut turvallisempaa pitää minut kotona. Työhön menon ehdoksi hän sanoi, että esimiehen on oltava yli 70 v ja muuta vastaavaa =)

Loppujen lopuksi kaikki on mennyt hyvin. Työssä olen ollut jo pitkään. Myöhemmin vastaavaa ei ole ollut. Alussa työmatkani olivat miehelleni vaikeita, etenkin jos mukana oli muita miehiä. Mutta nykyisin niidenkään suhteen ei ole ongelmaa. Kaikista hankalin tilanne miehelleni oli juuri tuo ensimmäinen töihinlähtö lapsen saamisen jälkeen. Pidä pintasi!