En tiedä olinko silloin muuten vaan onnellisempi, mutta

["vieras"]

kaikista ihaninta elämässä oli kun lapsi oli vauva-3-vuotias. Nautin äitiydestä ja lapsesta todella paljon. Olin onnellinen pienestä tyttärestäni.

Nyt on jo monta vuotta ollut todella tympeää, lapsi on 11v. Haluaisin, että olisi vielä pieni.

Ei ainakaan kannata hankkiutua raskaaksi kun lapset kuitenkin kasvaa isoiksi.

Kun muistelen lapsen vauva- ja taaperoaikaa niin itku tulee, hän oli niin ihana, täydellinen.

 

[Keijupölly]

Minusta oli ihanaa, kun lapsi oli pieni, mutta tuo 12 vuotias on NIIN ihana! Kohta minun pituinenkin ja kädet ja jalat jo isommat kuin minulla. Pikkukarhu. Hauskaa nähdä, miten se koko ajan kasvaa isommaksi ja alkaa murrosikä ja jutuista tulee ihan erilaisia.

Tajuta se, että jonain päivänä tuo poika on iso mies ja minä olen synnyttänyt hänet!:heart: Miten ylpeä olen hänestä.

 

["vieras"]

Osin tuttuja tunteita, mä kans nautin vauva-ajoista jokaisen lapsen kanssa ihan hirmuisesti. Vauva on pieni ja äitin mussukka ja ei väitä vastaan
Kun lapsi kasvaa alkaa sillä olla omia mielipiteitä, oma tahto ja oma persoona, se on erilaista, mutta omalla tavallaan aika ihanaa!
Kyllä mäkin joskus tunne epätoivoa kun isompi lapsi temppuilee, uhmaa ja on ihan kamalan hankala, mutta toisaalta lapsen persoonaan tutustuminen ja keskustelut ja yhteiset tekemiset on aivan ihania!
Silti kaiholla muistelen vauva-aikojakin, niissä oli jotain niin ainutlaatuista!

 

[kokemus]

kaipaukseen auttaa uusi vauva.

 

[Keijupölly]

kaipaukseen auttaa uusi vauva.

Mutta vauvan on tarkoitus kasvaa aikuiseksi. Jos ei pidä siitä, että vauva kasvaa, kannattaa ehkä hankkia joku hoidettava eläin. Ei vauvaa voi sillä tavalla hankkia omaksi viihdykkeeksi, koska eivät ne ole vauvoja ikuisesti.

 

[ap-]

kaipaukseen auttaa uusi vauva.

No mutta ainokainen on jo 11v, joten ei taida olla hyvä idea. Ja sitten olisin ihan sen pienen pauloissa, tiedän sen... miltä isommasta tuntuisi?

 

[Keijupölly]

No mutta ainokainen on jo 11v, joten ei taida olla hyvä idea. Ja sitten olisin ihan sen pienen pauloissa, tiedän sen... miltä isommasta tuntuisi?

Hän voisi ehkä saada hoitaa pientä?

 

[ap-]

Mutta vauvan on tarkoitus kasvaa aikuiseksi. Jos ei pidä siitä, että vauva kasvaa, kannattaa ehkä hankkia joku hoidettava eläin. Ei vauvaa voi sillä tavalla hankkia omaksi viihdykkeeksi, koska eivät ne ole vauvoja ikuisesti.

Niin, koiranpentu meille ehkä tulossakin... mutta eihän se ole sama asia. Mutta olen kyllä eläinrakas, koira ei tule korvaamaan pientä ihmistä.

 

[ap-]

Hän voisi ehkä saada hoitaa pientä?

No, katsotaan. Ei ole ihan tämän hetken asian, mutta lapsi tykkää kyllä hoivata. On erittäin taitava pienten kanssa.

 

[Keijupölly]

Niin, koiranpentu meille ehkä tulossakin... mutta eihän se ole sama asia. Mutta olen kyllä eläinrakas, koira ei tule korvaamaan pientä ihmistä.

Ei se sama asia ole... En sano, että vauvankaan hankkimisessa olisi mitään vikaa, kunhan tiedostaa sen, että se kasvaa isoksi.

Sitä isompaa lasta ajatellen voi olla ihan hyvä saada toinen lapsi. Mulle sisko ja veli on tosi tärkeitä ystäviä, vaikka ikäeroa on 9 ja 12 vuotta.

 

[Keijupölly]

No, katsotaan. Ei ole ihan tämän hetken asian, mutta lapsi tykkää kyllä hoivata. On erittäin taitava pienten kanssa.

Mun vanhemmat ei ole ainakaan kertoneet koskaan, että mun siskolla ja veljellä olis ollut mustasukkaisuutta, kun synnyin. Ne sai aika paljon pitää mua, niin ehkä ne tunsi itsensä tärkeiksi sillätavalla?

 

[Fine van Brooklyn med pieno]

Simmosta se on kun hankkii niitä lapsia omaksi viihdykkeekseen ja kuvitelee saavansa niistä tarkoituksen ja onnen loppuelämälleen.

 

[ap-]

Simmosta se on kun hankkii niitä lapsia omaksi viihdykkeekseen ja kuvitelee saavansa niistä tarkoituksen ja onnen loppuelämälleen.

No tässä olet hieman väärässä, lapseni ei ollut suunniteltu, vaan yllätys. En tosiaan osannut arvatakaan miten onnelliseksi raskaus ja vauva minut saa ja kun lapsi oli taapero voi sitä onnen määrää.

Sitten se onni lässähti ja elämä on ihan tavallista puurtamista vaan.

 

[Fine van Brooklyn med pieno]

No tässä olet hieman väärässä, lapseni ei ollut suunniteltu, vaan yllätys. En tosiaan osannut arvatakaan miten onnelliseksi raskaus ja vauva minut saa ja kun lapsi oli taapero voi sitä onnen määrää.

Sitten se onni lässähti ja elämä on ihan tavallista puurtamista vaan.

Eli olet vasta myöhemmällä iällä asettanut lapsellesi nämä vaatimukset elämäsi täydellistämisestä? Ajattelepa sitä pyyteetöntä iloa, jonka sait lapsesi ollessa pieni tai yllätysraskaudesta. Miten nykyinen eroaa siitä?