en tidä

tai siis tiedän,en uskalla antaa exälleni lasta,piti viedä ma sille mutta nyt juovuksissa ja visiin asunoton sanoi hankivansa ma kämpän.eroo hänen kihlatusta.me olemme oleet erossa puolivuotta ja lapsen tapaminen olut pikkasen hankalaa.aina kun piti antaa lapsi sinne niin sillä oli riitaa kihlatunsa kanssa tai oli jotain muuta puuhaa.yksi kerta kävi niin että jouduin hakee lapseni yöllä niiltä pois kun olivat päätäneet ruveta ryyppää ja lapsi vasta 2v 6kk.nyt sitten uhkailee vaativansa lasta itseleen kun minä en ole se hyvä vanhempi..olemme oleet tekemisissä lasten suojeluliitonkanssa juuri hänen touhuistaan.en tajua onko kaikki iasät yhtä vaikeita.en oikeen osaa tätä asiaa nyt enempää selitellä toivottavasti ymärätte jotakin.voin tarkentaa asiaa jos jotakin vaivaa jokin asia,.

 

On se inhottavaa tuollanen tilanne. Mua ihan itteäkin tympii tuollaset tilanteet toisten puolesta. Onko exäsi nyt sitte uhkaillu...? Kui ootte saaneet asioita selvitettyä...? Itelläni on exän kans yks lapsi (4v).

 

ei oikeastaan olla mitenkään saatu selvitettyä,haluaisin antaa lapsia sille välillä mutta nyt en voi,niin kauvan kun ei ole omaa asuntoa. eikä joisi niin paljon.

 

Ite en oo tuollasta kyll pahemmin kokenu mutta tässä neljä vuottasitten mulla ja exällä oli pientä huoltajuuskiistaa ja vasta hieman myöhemmin tajusin, et olin laittanu nimeni paperiin ja nii meillä on sit yhteishuoltajuus. Mut puhuttiin ympäri... Vanhempani patistivat mua yksinhuoltajuuteen mutta... näi siinä kuitenki kävi... Nykyään lapseni sanoo omaa isäänsä nimeltä eikä sanaa "isä". Ja hyvä nii!

 

Meillä yhteis huoltajuus.Niin mun isäkin yritti että olisin ottanut yksihuoltajuuden..mutta kuminkin haluan että se isä olis lapselakin ja isä haluaa lapsia tavata.Ehkä aika nytää miten tässä käy.Eikä aina saisi kuunella mitä muut sanovat vaan tekee niinkuin itse haluaa.

 

Isäni oli mua käyttämässä sossun puheilla ja ku tulin papereitten kans takas autoon, isäni antoi kuulla muutaman valitun sanan. Kyll toisinaan tympii mutta lapsellani on kuitenki hyvä isäpuoli jota hän pitää omana isänä. Esikko oli 9 kk ku aloin olemaan nykyisen mieheni kans.
Tässä on kerinny myös "siunaantua" esikoiselle pari leikki kaveria. Pikku sisko ja veli...
Sinänsä en kyll haluais olla esikon isän kans missää tekemisissä koska hän jätti muhun ikuiset ja syvät arvet suhteen aikana. Ja miestäni en saa jättää pois mitä sit sovin exän kans. Toisinaan mulla ja miehelläni on tuosta tullu riitaakin. Ja pahin mahollinen riita oli siitä, et saako esikkoani viedä ulkomaille ja mieheni ku oli vielä kaiken lisäksi nii väsyny ja tuosta syntyi sellasta kränää että! Mieheni halusi NII nähä huoltajuus paperit mutta eipä oo pahemmin niistä kuitenkaa kyselly.

 

onhan se isä lapsella vaikka yhteishuoltajuutta ei olisikaan! Ehdottomasti alusta asti kannattaa hakea yksinhuoltajuus, tapaamiset voidaan sopia silloinkin. Yhteishuoltajuus miehen kanssa joka juo tai käyttäytyy muuten vastuuttomasti on yhtä helvettiä. Kannattaa tässä kohtaa ajatella lapsen ja itsensä parasta, ei isän.

 

Mä otan kaiken vastuun lapsesta ja aviomieheni. Lapseni oma isä ei pahemmin kaikkea ees tiiäkkää mitä esikko on tarhassa puuhaillu jne. Enkä mä ees ootakkaa, et hän soittelis ja kyselis mitä lapselleensa kuuluu. Sillo ku esikko on kipee, en anna isälle ollenkaa. Mä en luota hänen hoito kykyynsä koska ei oo ennenkää hoitanu sairasta lasta. Ollaan onneks osattu vielä tähän päivään mennessä sopia nuo hoito hommat, miten hakee ja näi.
Sillo esikkoa oottaessa hän käytti mua yhen ainoan kerran ultrassa mutta ei tullu kuitenkaa mukaan. Ja vielä kehtas mulle sanoo, et "mua ei vois vähempää kiinnostaa tulla sinne. Hoitelen sitä vauvaa sit ku on syntyny."
Mitä tuollasesta tuumitte? Äitini on ollu mun raskaudessa mukana alusta loppuun asti. Oli myös leikkaussalissa.