En saa unta kun mieltä painaa...

[huono äiti]

Meillä 3,5 ollut hankala viimeaikoina; ihan väsymystään,kun ei millään nuku päiväunia ei kotona eikä pk.ssa. Mä olen myös väsy töistäni ja stressantunut-siinä sitten ihana yhtälö.
Illat tuntuu vaivalloisilta ja säkyyn kellahdetaan puoli kuolleina.
Uhmaikä+väsymyskiukuttelut!!!

Mä äsken älysin,että nykyään kaikki huomio(ei kaikki sentään lopulta kuitenkaan kai ehkä) tuntuu hänelle tulevan kieltoina,käskyinä,kehoituksina,rajoituksina ja ohjauksena "nyt syömään, nyt pesuille,nyt päälle,tulehan jo,älä tee sitä" .
Nauru ja hauskanpito jäänyt tosi vähiin ja kehut.

Nyyh! Illalla sanoin "Äiti rakastaa sinua."ja kun vastausta ei kuulunut kysyin "Rakastatko sinä äitiä?" Johon hän sanoo väsyneenä "En jaksa.."
Nyyh! Kylläpä tuntui surulliselta kun sitä myöhemmin aloin miettimään...

On tosiaan varmaan muutoksen aika ihan äidinkin asenteissa ja huomioinnissa. Mikä on tärkeää?

 

[muhku]

Äidin elämää :|

 

[nivea]

joskus on semmoisia päiviä,mutta huomenna siis tänään on uusi päivä.Se on sitä vanhemmuutta osaa laittaa rajat,mutta rakkautta kaksinkerroin (ainakin) enemmän!!

 

[huono äiti]

Niin, tuntuu vain,et rakkauden osoittaminen jää välillä ihan siihen rajojen laittamiseen. Ei jaksa enää muuta...huh,ihan kuin elämänilokin tässä lapselta karisee...

 

[nivea]

höpönlöpö sun kanssais

lapsella on oltava rajat ja rakkautta se nimenomaan luo turvallisuuden tuntua lapsen elämään ja rakkautta näytät olemalla ÄITI niin iloinesi,suruinesi,kiukkuinesi.Voi kuule vielä monta kertaa saat "kylmettää" sydämesi lapsen kohdalla kun kaikkea ei voi saada...

 

[muhku]

Niin, tuntuu vain,et rakkauden osoittaminen jää välillä ihan siihen rajojen laittamiseen. Ei jaksa enää muuta...huh,ihan kuin elämänilokin tässä lapselta karisee...

Höpö höpö.. varmasti ajattelet kuitenkin aina lapsen parasta, eikö? No näitä tunteita tulee ja hyvä että ne pistää välillä miettimään

 

[NeitiNasu]

Meillä on suurimmaksi osaksi nykyään samaa. Kieltoa kiellon perään, koko ajan käskemistä, komentamista, tiukasti sanomista. Tänään juuri mietin, miksi ihmeessä kaiken pitää mennä niin että ensin venkuillaan ja vetkutellaan tunti, kaksi, ja vasta kun äiti heittäytyy ihan täysin paskapääksi, vähän törkeäksi ja ilkeäksi alkaa tapahtua? Todella ärsyttävää. Voisi joskus hyvälläkin.. :kieh:

Mutta ei auta, eteenpäin mennään. Ehkä tämä tästä.