En saa OIKEASTI 11kk ikäistä nukkumaan :(

  • Viestiketjun aloittaja "Väsynyt äiti"
  • Ensimmäinen viesti
"Väsynyt äiti"
Tää alkaa menemään jo yli.....

Siis 11kk ikäinen ei mene nukkumaan, ei päikkäreitä ei yöunia. Välittömästi kun vien sänkyyn niin alkaa hirvittävä poru ja huuto vaikka olisi kuinka väsynyt. Laitan nallen kanssa nukkumaan ja peittelen ja sanon hyvät yöt ja lähden toiseen huoneeseen. Näin olen tehnyt syntymästä asti ja 9kk ikäiseksi asti toimi hyvin. Nyt 2kk ajan ei ole enää toiminutkaan. Olen antanut huutaa ja olen käynyt aina uudelleen laittamassa makuulle nallen kanssa mutta aina pomppasee heti ylös. Kun menen huoneeseen takaisin niin alkaa nauramaan ja yrittää pitkin pinnasänkyä karkuun!!!! Eräänä iltana toistin sitä 1,5 tunnin ajan ja silti sama homma..ei nukahtanut sinne... en oikeasti enää tiedä millä saan sen nukkumaan ;( sama juttu päikkäreillä..ei suistu niitä nukkumaan vaan huutaa ja kiljuu. Jos otan pois sängystä niin huutaa sitten lattialla väsyneenä. Yöllä jos herää niin en saa takaisin nukkumaan kuin maitopullon avulla. maitoa sitten kuluukin yöllä 1-3 pulloa. itse pompin 3-4 tunnin välein ylös lämmittämään maitoa niin kuin pienelle vauvalle. Ei tää voi olla enää totta

Onko oikeasti toimivia neuvoja tai onko kellään vastaavaa?
 
Meillä on joskus ollut jollain lapsella tuota, että ei nukahda yöllä uudelleen ilman maitoa. En kyllä lämmittämään maitoa alkanut, vaan tuttipullo oli sängyn vieressä ja siihen sitten kaadoin huoneenlämmintä tuttelia (avaamaton purkki).
Kyllä se ajallaan ohi meni.
Vaikka onhan se niin, että kun lapsen juttuun lähtee mukaan, niin siitä sitten on vaikea päästä irti.
Toisaalta kyllä oon aatellut niinkin, että jos lapsi juo maitoa reilustikin yöllä, niin ei se sitä ihan huvikseen tee, vaan on myös nälkä.
Itse olen kyllä tehnyt niin, että lapsi nukkuu vieressä. Aikuisen lähelläolo rauhoittaa ja aikuisen on helppo silitellä ja rauhoitella vauvaa, kun ei tarvitse hyppiä ylös koko ajan.
Esikoinen meillä aikoinaan "nukkui" omassa petissään ja voi hyvää päivää sitä mekkalointia ja hyppimistä yöllä, 20x pahimmillaan heräili yöllä huutamaan.
Muut viisi olen nukuttanut vieressä ja ei ole tuollaista enää ollut. Nytkin vieressä nukkuu 11kk ikäinen poika ja hyvin sujuu. Ahdasta nyt toki, mutta muuten.
Ja kyllä kaikki ovat sitten omiin peteihinsä siirtyneet=) jossakin vaiheessa.
 
"Celia"
Omallani samanikäisellä vähän samaa problematiikkaa. Yksin nukahtaminen ja huoneeseen jääminen saa aikaan kaameeta porua. Nukahtaminen kestää ja kestää. Keinoton olo on itselläkin. Onkohan tämä jotain eroahdistusta??
 
"eräs"
Minä tein niin etttä imetin ja pidin vierihoidossa ja vauva nukahti siihen. Mitään pulloja en keitellyt.
Oksitosiini rauhoittaa molempia ja nukahtaminen helpottaa. Toisaalta lapsi ei ehkä halua olla yksin..
 
No entäpä jos et lähdekkään huoneesta pois, vaan jäät esim lukemaan satua. Tai jätät oven auki ja menet itse tekemään jotakin mistä lapsi kuitenkin halutessaan näkee sinut.

Meillä oli tuossavaiheessa tota samaa iltaisin, no otin taskulampun ja oman kirjan jota sitten luin siinä lattialla, selkä pinnasängyssä kiinni, joten muksu yltti koskea jos halusi. Siitä sitten aloin vähitellen vaan esim hiljaa järjestelemään jotakin muksun tavaroita (ilman valoja, ovi auki, että kajastusta tuli toisesta huoneesta) vaikka sitten ihan turhaan.
Lapsi halusi vaan olla lähellä, mutta jos vaan istuin vieressä niin meni pelleilyksi.
Lopulta vaan taas vein sänkyyn ja jätin oven auki, menin tietokoneelle josta näkee suoraan tuonne huoneeseen ja se riitti.
Kaiken kaikkiaan tätä kesti 2-3 viikkoa ja sitten taas oltiin samalla linjalla kuin ennenkin, eli muksu sänkyyn, vällyt päälle ja öitä.
 
Niin ja meillä rauhoittui myös yöt kun se nukahtaminen saatiin rauhoittumaan, muuten meillä aina nukuttu yöt läpeensä, mutta kun tämä ilta-ongelma alkoi, myös yöt oli levottomia. Taas kun ilta rauhoittui, niin yötkin rauhoittui.
 
"alkup."
Tällä hetkellä olen jo 2 tunnin ajan 3 eri kertaa yrittänyt saada nukkumaan mutta ei onnistu. Jäin huoneeseen silittelemään lapsen selkää mutta jaksoi hetken maata siinä mut melki heti pomppas ylös ja yrittää karkuun pinnasängyssä. Päivä rytmeistä ei enää tietoakaan koska päikkäreitä ei enää nuku ja nyt kohta olisi ruoka-aikakin mikä olisi normaalisti ollut joskus päikkäreiden jälkeen.
 
Mä en koskenut muksuun, pari kertaa oli niin, että muksu huusi kuin palosireeni, otin pois sängystä, mutta vain syliin, jos rupesi siinä kampeamaan niin nostin takaisin sänkyyn. Nukahti pari kolmekertaa mun syliin siihen lattialle. Ilmeiseti vaan kaipaa lähelle ja meillä toimi tämä. Huoneesta ei lähdetty pois, eikä titty mitään valoja päällä, paitsi jos on joku yövalo mitä on pidetty aina ennenkin.

Välillä nämä iltajutut vaihtelee vieläkin, joskus muksu pyytää esim musiikkia tai levyltä jotain satuja ja ne saakin, tosin ihan hiljaiselle. Tätäkään ei enää ole ollut, kun on luettu ihan perinteinen iltasatu.

Välillä vaan tulee vaiheita, että pitää joustaa ja tehdä vähän kaavasta poiketen.
 
"vieras"
Nukuta syliin, rattaisiin, viereen. Lue satuja, käytä yövaloa, laita satukasetti.... mielikuvitusta kehiin. Lapset kasvaa ja muuttuu ja itse muututtava mukana. Tsemppiä:)
 
"vieras"
Meillä samaan ongelmaan tepsi vain ulos nukuttaminen. Eli nukkuu päikkärit rattaissa ja hyvin nukkuukin. Ihan mielellään menee sinne nukkumaan, mutta annapa olla jos edes yritän nukuttaa sisälle... Meillä oli esikoisen kanssa muuten ihan sama juttu ja hänkin siirtyi ulos nukkumaan ja muistaakseni siinä 1,5v tienoilla onnistui taas sisälle nukahtaminen.

Yöunille tietysti on pakko nukuttaa sisälle, mutta se onnistuu kun vaan muutaman illan johdonmukaisesti laittaa pinnasänkyyn ja jää itse siihen viereen makoilemaan. Voi silitellä selkää, mutta kunhan ei nosta pinniksestä enää pois. Muutama ilta voi olla levottomampi, mutta oppii kyllä.
 
"vieras"
Löysinpä tällaisen artikkelin Kaksplus lehdestä 03/2007:

Mikä avuksi unipulmiin?

Vieressä tuntuu turvalliselta

Länsimaissa on totuttu ajattelemaan, että vauvan nukuttaminen vanhempien vuoteessa on huono asia. Muualla maailmassa on kuitenkin yleistä nukuttaa pientä vauvaa äidin lähellä. Nyt myös länsimaissa on alettu huomata, että vieressä nukkuva vauva nukkuu hyvin, sillä äidin lähellä on turvallista.

Kun koulupsykologina toimiva Marja Kivijärvi lähti tutkimaan äitien sensitiivisyyttä, hän totesi, että sensitiivisten äitien vauvat nukkuvat hyvin. Usein he nukkuivat äitien lähellä. Vähemmän sensitiiviset äidit sen sijaan eivät nukuttaneet lapsiaan vieressä. Näillä lapsilla oli enemmän univaikeuksia kuin muilla.
Kivijärven psykologian väitöstutkimus vuodelta 2005 toteaa, että mitä sensitiivisempi äiti on, sitä tyytyväisempi on vauva. Sensitiivisyydellä tarkoitetaan äidin herkkyyttä tunnistaa vauvan viestit ja vastata niihin tarkoituksenmukaisesti.

Yksin oleminen pelottaa vauvaa

Kivijärven mukaan yksin oleminen on vauvalle pelottava kokemus, samoin pimeys pelottaa pienokaista. Vasta kohdun maailmasta tullut vauva tarvitsee alussa läsnäoloa ja lähellä olemista. Minäkuva ja psyyke kehittyvät hoivan kautta. On tärkeää, että vauvan alkuelämä on hyvää ja turvallista.

Kivijärvi on itse neljän lapsen äiti ja on nukuttanut kaikkia lapsiaan vauva-aikoina vieressä. Esikoinen söi alussa tiheästi, joten häntä alettiin nukuttaa vanhempien vuoteessa. Vauva alkoi syödä harvemmin ja rauhoittui vanhempien lähellä hyvin.
Koliikista kärsinyt poika puolestaan nukkui öisin hyvin, vaikka iltaisin itkikin paljon ja oli selvästi koliikkivauva. Vauvoja ei tarvinnut koskaan kanniskella yöllä, koska he olivat äidin ja isän lähellä ja tyyntyivät helposti.

-Vauva ei tunnista olevansa olemassa. Kun hänellä on yhteys äitiin, hän oppii ymmärtämään tämän. Kun vauvan tarpeisiin vastataan, hän selviytyy paremmin myöhemminkin kiintymyssuhteissaan. Kun taas tarpeisiin ei vastata, vauva pettyy.

Nukahtamistilanne on tärkeä. Siihen voi liittyä onnea, helpotusta tai yhtä hyvin jännitystä ja epäonnistumista. Vauvalle turvallisuutta tuo pääsy uneen äidin kautta. Uni merkitsee eroa äidistä, Kivijärvi selvittää.

Hän toteaa, että kun vauva on saanut turvaa ja läheisyyttä ja on oppinut tunnistamaan kodin, hän osaa herätä yksinkin. Omaan sänkyyn pienokaisen voi hänen mielestään siirtää siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa pyöriä ja liikkua enemmän. - Meillä lapset nukkuivat vanhempiensa kanssa pitkään ja se tapa sopi meille. Lapset tottuivat omiin sänkyihinsä aikanaan hyvin.

Nukahtamisongelmat heikon viestinnän merkki

Vastasyntyneen uni-valve-rytmi ei ole kehittynyt. Kivijärven mukaan nukahtamisongelmat johtuvat usein heikosta hoivakäyttäytymisestä. Vauva viestittää itkulla äidille asioita, joita muuten ei tunnisteta. Itkuun pitää aina vastata, muuten se ei laannu.
- Äidin ja vauvan vuorovaikutus on vaikea, mutta tärkeä asia. Meillä Suomessa asiaa ajatellaan kovin aikuislähtöisesti. Toivoisin, että äidit jaksaisivat pysähtyä kiireettömästi olemaan vauvojensa kanssa ja miettimään, mitä vauva tarvitsee ja mitä hän viestittää.

Kun vauva nukkuu äidin vieressä ja herää keskellä yötä, hän nukahtaa heti. Äidin tutut sydämen äänet ja hengityksen rytmi rauhoittavat. Äidin kannattaa yrittää asettua vauvan näkökulmaan ja miettiä, mitä tämä viestittää. Vuorovaikutusta voisi tutkijan mukaan opettaa esim. kursseilla.
Hän onkin puhunut heimoäitiyden puolesta. Ei-länsimaisissa kulttuureissa vauvat ovat usein päivisin kantoliinassa äidin lähellä ja nukkuvat yöt vanhempiensa kanssa. Näissä kulttuureissa on uniongelmia ja koliikkia vain vähän.

- Suomessa itsenäisyyttä pidetään tärkeänä arvona ja ajatellaan, että jokin on vialla, jos vauva nukkuu vanhempiensa kanssa. Kun kävin äitipiireissä kertomassa tutkimuksestani, moni äiti oli helpottunut. Moni oli kokenut toimineensa vastoin suosituksia, kun he olivat nukkuneet vauvojensa kanssa. Olisi hyvä asia, että äidit voisivat olla äitejä omilla tavoillaan.

Ei pehmeää sänkyä!

Jos perhe päättää nukuttaa vauvaa vieressä, kannattaa tarkistaa vuoteen sopivuus. Vauvaa ei saa nukuttaa vesisängyssä eikä patjalla, joka on pehmeä tai hyvin joustava. Tukehtumisvaaran vuoksi vuoteesta kannattaa poistaa ylimääräiset peitot ja tyynyt ja pehmolelut. Vauva tarvitsee omaa tilaa vuoteessa noin puoli metriä. Usein perhepeti rakennetaan niin, että parivuoteen lisäksi laitetaan yksi normaali sänky. Vauvan vieressä ei pidä nukkua, jos on nauttinut reilusti alkoholia tai käyttää unilääkettä.
 
"vieras"
[QUOTE="Väsynyt äiti";22399791]
Välittömästi kun vien sänkyyn niin alkaa hirvittävä poru ja huuto vaikka olisi kuinka väsynyt. Laitan nallen kanssa nukkumaan ja peittelen ja sanon hyvät yöt ja lähden toiseen huoneeseen. Näin olen tehnyt syntymästä asti ja 9kk ikäiseksi asti toimi hyvin. Nyt 2kk ajan ei ole enää toiminutkaan. Olen antanut huutaa ja olen käynyt aina uudelleen laittamassa makuulle nallen kanssa mutta aina pomppasee heti ylös.

Yöllä jos herää niin en saa takaisin nukkumaan kuin maitopullon avulla. maitoa sitten kuluukin yöllä 1-3 pulloa. itse pompin 3-4 tunnin välein ylös lämmittämään maitoa niin kuin pienelle vauvalle. Ei tää voi olla enää totta

Onko oikeasti toimivia neuvoja tai onko kellään vastaavaa?[/QUOTE]

Perhepeti

Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa.

Suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat yhä äitiensä tai perheidensä kanssa. Länsimaissa alettiin lapsia nukuttaa erillään 1800-luvulla, aluksi ylemmissä sosiaaliluokissa. Kuten monet muutkin asiat, tapa alkoi levitä laajemminkin. Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin".

Perhepedin tiukin määritelmä on se, että lapsi tai lapset nukkuvat vanhempien vuoteessa. Väljemmin määriteltynä perhepediksi voidaan lukea myös sivuvaunu, jossa pinnasänky on kiinni vanhempien vuoteessa, laita alas laskettuna tai poistettuna.

Perhepedissä hyväksytään lapsen tarve olla vanhempansa lähellä niin yöllä kuin päivälläkin. Yhdessä nukkuvat perheet eivät usein pidä esimerkiksi vauvan yöheräämisiä huonona tapana, josta on päästävä eroon, vaan kehitysvaiheena, joita tulee ja menee. Näissä perheissä perustan laskeminen turvallisuuden ja läheisyyden varaan nähdään tärkeämpänä kuin lapsen varhainen itsenäistyminen.

"Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten. Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan". Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.

Läsnäolo ja kosketus rauhoittavat

Jukka Mäkelän mukaan vanhempien on syytä miettiä, mihin haluavat lapsensa kasvattaa. Noin 80—85 % lapsista oppii tavalla tai toisella olemaan itkemättä ja nukkumaan. Mäkelä kehottaa vanhempia kysymään itseltään, mitä muuta lapsi oppii siinä samalla: "Mikä on lapsen kokemus, kun hän herää ja kokee, että on hätä? Onko joku läsnä ja tyynnyttää, vai jätetäänkö hänen hätäänsä vastaamatta?"

Jotta vanhemmat voisivat säädellä lapsensa sisäistä tilaa, heidän on oltava fyysisesti läsnä, kosketusetäisyydellä. Pienen vauvan hermojärjestelmä ei vielä ole kehittynyt sille tasolle, että hän pystyisi keskellä yötä havahtuessaan vakuuttumaan itsenäisesti siitä, että kaikki on hyvin. Vasta noin puolitoistavuotias on tähän valmis, jotkut vasta paljon myöhemmin. Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä toteaakin: "Perhepeti on ehdottomasti ihmisen psykobiologian kannalta perusmalli."
 
"vieras"
Vauvaa pidetään vaikeana, jos viimeistään puolen vuoden iässä yöt eivät mene heräilemättä. Viimeistään yksivuotisneuvolassa saatetaan sanoa, että nyt viimeistään lapsen pitäisi nukkua koko yö heräämättä. Se on lapselle hyväksi. Annetaan ymmärtää, että normaali lapsi nukkuu viimeistään puolivuotiaana läpi yön. Pahimmillaan vanhempia kielletään nukuttamasta lasta rinnalle tai syliin. Pelotellaan, että muuten lapsi ei opi nukahtamaan itsenäisesti.

Länsimaissa ongelmina pidetään yöheräilyä ja nukkumaanmenoon liittyviä taisteluja. Näiden niin sanottujen unihäiriöiden suuri määrä kertoo kulttuuristen tapojen ja vauvan biologian yhteensopimattomuudesta. Esimerkiksi Japanissa yöheräilyjä ei pidetä ongelmana vaan asiaankuuluvana. Tällöin vanhempien suhtautuminen asiaan eroaa länsimaisesta. Nukkumaanmenotaisteluitakaan ei samassa määrin ole, jos lapsi nukutetaan vanhemman läsnä ollessa ja hän saa nukkua vanhemman vieressä. Japanissa muuten suositellaan, että vauvaa ei jätettäisi yksin huoneeseen nukkumaan.

Vauvat eivät kärsi yöheräilystä, vanhemmat kyllä. Ei vauvan kyvyttömyys noudattaa kulttuurisia tapoja ole sairaus eikä ongelma. Lapsi toimii niiden biologisten tarpeiden mukaan, jotka ovat evoluution kuluessa valikoituneet optimaalisiksi toimintatavoiksi. Häiriintymätön uni ei ole ainoa hyvä uni. Vauvan unikäyttäytyminen ei myöskään ole yhteydessä vauvan moraalisiin ominaisuuksiin. Heräilemättä nukkuva vauva on ehkä evoluutiivisesti katsottuna elinkelvottomampi - ei kiltimpi tai helpompi kuin öisin heräilevä ikätoveri. Hiljaa omassa huoneessaan nukkuva vauva ei myöskään kasva yhtään itsenäisemmäksi - päinvastoin.

Lapsen kuuluu heräillä ja syödä äidinmaitoa öisin. Se on normaalia, asiaankuuluvaa ja luonnollista. Lapset lopettavat yöheräilyt yksilöllisesti oman aikataulunsa mukaan. Unikoulut ja muut vastaavat kidutusmenetelmät vain opettavat lapsen nukkumaan liian vähän ja tuovat lapselle hylkäämisen tunteen. Mikäli rintaa ei nukkuessa saa, lapsi voi nukkua vähemmän kuin tarve olisi ja nousta aamulla aikaisin syömään.

"Eikö teillä ole lapselle omaa huonetta? Eikö se ole kauhean hankalaa nukkua lapsen kanssa samassa sängyssä? Missä te harrastatte seksiä? Kyllä lapsen pitäisi nukkua omassa sängyssä. Varo, ettet kieri vauvan päälle ja tukahduta sitä."

Perhepeteilijät saavat kuulla mitä omituisimpia kysymyksiä ja lausahduksia. Siltä varalta, että lukija saa joskus vastailla samanlaisiin kysymyksiin, tässä muutama vastausmalli valmiiksi.

"Ei ole vauvalle omaa huonetta. Emme päivisinkään jätä noin pientä lasta valvomatta." " Eikö sinun ole hankala nukkua puolisosi kanssa? Hän on niin isokin, että valtaa varmasti koko sängyn." "Mikäli seksielämämme teille nyt mitenkään kuuluu, meillä on pari sohvaa, keittiönpöytä, sauna ja keinutuoli. Mitä, teettekö te sitä vain tylsästi sängyssä?"

"Miksi ihmeessä lapsen pitäisi nukkua erillään vanhemmistaan? Sehän on järjetöntä." "Näin äitinä kehoni toimii lasta hoitaakseen, ei tappaakseen. Ei, kehoni ei ole tappava ase, jota nukkuvan lapseni tulisi varoa." Lisäksi voi kysyä, että mikä oikeus aikuisella on toisen ihmisen läheisyyteen,, jos se evätään pieneltä lapselta.

Länsimaisella nukuttamisideologialla on taloudellinen ja uskonnollinen tausta. Samassa sängyssä nukkuvan vauvan uskotaan uhkaavan vanhempien parisuhdetta. Lisäksi länsimaissa arvostetaan itsenäisyyttä ja yksilöllisyyttä enemmän kuin perhekeskeisyyttä. Tähän liittyy väärä luulo siitä, että yksin nukkuminen tukisi lapsen itsenäistymistä.

Tiede on ollut osaltaan mukana vääristämässä käsityksiä lasten nukkumisesta. Monet nukkumistutkijat ovat määritelleet lapsen biologiseksi parhaaksi asioita, jotka oikeasti ovat hyväksi vanhempien sosiaaliselle ja taloudelliselle elämälle. Evolutiivinen näkökulma on unohdettu ja normiksi on asetettu yksin läpi yön nukkuva vauva. Tämä ei kuitenkaan ole ihmislajille biologisesti tai sosiaalisesti normaalia.

Länsimainen kulttuuri on saanut aikaan sen, että biologisesti epänormaali nukkuminen - vauva nukkuu yksin - on tullut normaaliksi, ja biologisesti normaali nukkuminen - perhepeti - on tullut epänormaaliksi.

Toisin kuin kuvitellaan, yksin nukkuminen ei lisää lapsen itsenäisyyttä. Yksin nukkuva kyllä oppii tuudittamaan itsensä uneen ilman aikuisen apua, mutta vauvasta asti äitinsä kanssa nukkuneet lapset ovat taaperoina omatoimisempia ja sosiaalisesti itsenäisempiä. Vanhempiensa kanssa nukkuneet kontrolloivat paremmin tunteitaan ja sietävät paremmin stressiä. Perhepeti edistää turvallisen kiintymyssuhteen syntyä, lisää lapsen turvallisuutta, vähentää yksinäisyyttä ja öisiä pelkoja. Yksinnukkuvia lapsia on vaikeampi kontrolloida, he ovat vähemmän onnellisia ja vähemmän innovatiivisia. Heillä on enemmän kiukunpuuskia ja he ovat pelokkaampia. Tavallisesti vanhempiensa kanssa nukkuvat lapset ovat -yllätys, yllätys- kyvykkäämpiä yksinoloon. Vanhempien kanssa yhdessä nukkumisella on positiivisia ja suotuisia vaikutuksia lapsen koko elämään.

Vaikka lapset nukkuisivat omassa sängyssään, tulisi jokaiselle lapselle suoda oikeus nukkua vanhempiensa kanssa samassa huoneessa niin kauan kuin lapsi sitä haluaa.

Nykyään normaalina pidetty lapsen kiintyminen unileluun voi olla merkki lapsen turvallisuudenkaipuusta. Mihin lapsi, jonka elämässä ei tapahdu suuria muutoksia tai joka nukkuu äitinsä vieressä, tarvitsisi unilelua?

Jotain synnynnäisistä äidinvaistoista kertoo se, että huolimatta kulttuurisista suosituksista useimmat vanhemmat nukkuvat jonkin verran lapsensa kanssa. Tavallista on myös vauvn nostaminen keskellä yötä vanhempien sänkyyn. Lastenhoidon asiantuntijoiden antamat ohjeet tosin saattavat saada vanhemmat salaamaan perhepeteilyn, tai mikä pahinta, tuntemaan siitä syyllisyyttä.

Koko ajan löydetään enemmän todisteita siitä, kuinka yksin nukkumisella on lapselle vakavia fysiologisia ja sosioemotionaallisia seurauksia. Sen sijaan ei ole löydetty yhtään todistetta siitä, että vanhempien kanssa nukkuminen olisi lapselle haitallista.

(lyhentäen sitaatit kirjasta: Luonnollinen lapsuus)
 
"vieras"
[QUOTE="Väsynyt äiti";22399791]Tää alkaa menemään jo yli.....

Välittömästi kun vien sänkyyn niin alkaa hirvittävä poru ja huuto vaikka olisi kuinka väsynyt. Laitan nallen kanssa nukkumaan ja peittelen ja sanon hyvät yöt ja lähden toiseen huoneeseen. Näin olen tehnyt syntymästä asti ja 9kk ikäiseksi asti toimi hyvin.

Nyt 2kk ajan ei ole enää toiminutkaan. Olen antanut huutaa ja olen käynyt aina uudelleen laittamassa makuulle nallen kanssa mutta aina pomppasee heti ylös.

Jos otan pois sängystä niin huutaa sitten lattialla väsyneenä.

Yöllä jos herää niin en saa takaisin nukkumaan kuin maitopullon avulla. maitoa sitten kuluukin yöllä 1-3 pulloa. itse pompin 3-4 tunnin välein ylös lämmittämään maitoa niin kuin pienelle vauvalle. Ei tää voi olla enää totta

Onko oikeasti toimivia neuvoja tai onko kellään vastaavaa?[/QUOTE]

Deborah Jackson, Three in a bed

Deborah Jacksonin ote on henkilökohtainen ja käytännönläheinen. Hän kirjaa omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan kolmen lapsen äitinä. Aiheena on elämä lapsen kanssa, kaikkineen, ei pelkkä perhepeti. Jackson kirjoittaakin, että häneltä kysyttiin ihmetellen: aiot siis täyttää kokonaisen kirjan lapsen kanssa nukkumisella? Kyllä, yli 300 sivua

Kirjaa lukiessa alkaa tosiaan vaikuttaa päättömältä se, millaisia ponnistuksia länsimaiset vanhemmat suorittavat yrittäessään saada vastasyntyneen tai pienen vauvan nukkumaan omassa sängyssään. Jackson käy läpi tutkimuksia, joiden mukaan läheisyys on elintärkeää vastasyntyneelle vauvalle: iho, äidin läsnäolo ja kosketukset. Ilman näitä vauva kärsii, sen kehitys hidastuu. Tämä tiedetään, samoin se, että huutaessaan lapsi ei suinkaan harjoita keuhkojaan (kuten Viktorian ajan Englannissa väitettiin).

Läheisyys ja ihokosketus on lapselle elintärkeää, ja Jacksonin siteeraaman asiantuntijan mukaan vauva tarvitsee äidin läheisyyttä vielä enemmän yöllä kuin päivällä; enemmän pimeässä kuin valoisan aikaan. Kosketuksen kautta vauva saa ensimmäiset havaintonsa maailmasta – pienen lapsen näköaisti on vielä rajoittunut.

Jacksonin mukaan vanhempien olisi tärkeää tarkkailla lasta, niin että he näkevät, milloin lapsi viihtyy itsekseen ja tuntee olonsa hyväksi itsekseen nukkuessaan. Läheisyyttä kaivataan, jos lapsi itkee, sätkii jalkojaan turhautuneena, on levoton tai ei kykene rentoutumaan.

Käy muun muassa selväksi, että yöheräily ja uniongelmat ovat harvinaisempia niissä ympyröissä, joissa vauvat nukkuvat vanhempiensa vieressä. Eli paradoksaalisesti tapa erottaa vauvat vanhemmistaan, jotta vanhemmat saisivat nukkua rauhassa, aiheuttaakin usein päinvastaista.

”Miksi ihmeessä ammattilaiset ovat niin huolestuneita toisista tavoista, mutta eivät toisista ollenkaan. Me puemme vauvalle vaipat ja tiedämme, että niistä päästään kyllä eroon siihen mennessä, kun lapsi täyttää kolmekymmentäviisi. Silti vauvojen, jotka tuuditetaan uneen tai otetaan vanhempien sänkyyn nukkumaan, uhkaillaan jäävän loppuiäkseen riippuvaisiksi. Älkää vain rakastako niitä liikaa tai ne rupeavat vaatimaan sitä.”

Babyidea - AP tutuksi: Deborah Jackson - Three in a Bed: The Benefits of Sleeping with Your Baby
 
huh heijakkaa taas
[QUOTE="Väsynyt äiti";22399791]Tää alkaa menemään jo yli.....

Siis 11kk ikäinen ei mene nukkumaan, ei päikkäreitä ei yöunia. Välittömästi kun vien sänkyyn niin alkaa hirvittävä poru ja huuto vaikka olisi kuinka väsynyt. Laitan nallen kanssa nukkumaan ja peittelen ja sanon hyvät yöt ja lähden toiseen huoneeseen. Näin olen tehnyt syntymästä asti ja 9kk ikäiseksi asti toimi hyvin. Nyt 2kk ajan ei ole enää toiminutkaan.

Olen antanut huutaa ja olen käynyt aina uudelleen laittamassa makuulle nallen kanssa mutta aina pomppasee heti ylös. [/QUOTE]

Hui kuinka tekee pahaa pienen puolesta. Tuon ikäistä ei jätetä yksinään huutaa. Jos asut kerrostalossa, niin älä ihmettele, jos jonain päivänä ovikellosi soi.

Kerro, miksi et voi vaihtaa toimintatapaasi, kun tämä ei kertakaikkiaan onnistu? Kuinka jääräpäisen vanhemman täytyy olla vauvan kaa??? Just tällaisia ku sä mä vaan ihmettelen ja pyörittelen silmiäni.
 
Meidän lakkas karjumasta kun ällistytin sen laulamalla. Päivänsäde ja menninkäinen menee vieläkin joka ilta. Jossain vaiheessa piti silitellä uneen, toisessa taas ei saanut jäädä lähelle häiritsemään vaan meen omalle sängylleni joka on vieressä muttei näkösällä. Sitten jos menee ihan riehumiseks menen jonkin ajan kuluttua kippaamaan kakaran nurin ja sanon lempeästi hyvät yöt enkä kommunikoi muuten. Sängyllä nukkumattia ootellessani luen nettiä kännykästä.
Jos puhut, tee se iloisesti ja lempeästi. Vaikka kuinka hermostuttais, älä näytä sitä. Mee vaikka nurkan taakse irvistämään.
Onko korvia katottu? Ettei vaan niihin sattuis?
 
"anna"
Sen sijaan ei ole löydetty yhtään todistetta siitä, että vanhempien kanssa nukkuminen olisi lapselle haitallista.
Näistä tuleekin vanhojapiikoja ja poikia jotka elää äidin hoteissa vielä 30vuotiaana.
 
"oooo"
Hui kuinka tekee pahaa pienen puolesta. Tuon ikäistä ei jätetä yksinään huutaa. Jos asut kerrostalossa, niin älä ihmettele, jos jonain päivänä ovikellosi soi.

Kerro, miksi et voi vaihtaa toimintatapaasi, kun tämä ei kertakaikkiaan onnistu? Kuinka jääräpäisen vanhemman täytyy olla vauvan kaa??? Just tällaisia ku sä mä vaan ihmettelen ja pyörittelen silmiäni.
No tosiaan voi jättää huutamaan. Sillä tavallahan se oppii nukkumaan, ihan turhaa kaiken maailman temppuja tehdä lapsen kanssa.
 

Yhteistyössä