En saa mitään aikaiseksi tässä elämässä!

[desperate woman]

Olen ensi vuonna 30 vuotias nainen. Elän pitkässä (yli 10 vuotta kestäneessä parisuhteessa) mutta olemme miehen kanssa saamattomia vätyksiä.

Emme ole kihloissa, emme naimisissa, meillä ei ole lapsia, eikä juuri yhteistä omaisuutta. Asumme mieheni asunnossa. Haluaisin ostaa puolet asunnosta mieheltä, mutta hän empii. Meillä on kaksi autoa ja koira.

Haluaisin mennä naimisiin ja hankkia lapsia. Olen sanonut miehelle, että haluan mennä naimisiin ennen kuin hankkisimme lapsia. Haluaisin sen tunteen, että mieheni haluaa sitoutua minuun, ihan virallisestikin.
Mitään ei tapahdu. Ei kosintaa. Itse en ala kosimaan, se on miehen tehtävä.

Mies on huono suunnittelemaan yhteisiä asioita. Ärsyyntyy kunn "haaveilen" eli puhun ääneen suunnitelmistani.

Ehkä osasyynä miehen käytökseen on riittämättömyyden tunne miehenä. Hänellä ei ole ollut kunnollista miehen mallia lapsuudessa.

Alan tuskastua omaan elämääni. Kaikki muut menee naimisiin, hankki yhteisen kodin ja saa lapsia. Minäkin haluan.

 

[poppaliina]

Kuules, vielä on aikaa! Mihinkä sulla on kiire. Sulla on vain 3 kympin kriisi Ei vaa tietty toi harmittaa jos mies ei ikinä kosi mutta sä olet vasta 30! Tuossa vaiheessa mulla ei ollut edes niitä lapsia ja yksi helvetillinen avioliitto eroineen takana.

 

[Neiti X]

Miten niin se on miehen tehtävä kosia? Noin minäkin ajattelin ennen, mutta kumma juttu, tuota nykyistä olen jo kerran kosinut. Jos mies ei kosi, ei se välttämättä tarkoita etteikö hän haluaisin naimisiin tms. Se on vain joillekkin miehille himppasen vaikeaa jostain syystä. Ehkä juuri siksi ettei ole saanut sitä isän mallia lapsena.

Kosi ihmeessä, jos mies epäröi tai torjuu niin tiedätpähän ainakin että tapahtui mitä tahansa, olisit saanut kosintaa odottaa ehkä hamaan loppuun..

 

[ggh]

Onko elämän tarkoitus hankkia lapsia, mies ja hieno punainen omakotitalo?

Sanoit että miehesi on myös saamaton vätys. Miehet eivät pidä näitä asioita välttämättä saavuttamisen arvoisina. Miehet pitävät näitä asioita liian helposti saavutettavina ollakseen kiinnostuneita niistä.

Mitä jos kysyisit mieheltäsi mikä on elämän tarkoitus niin ehkä hän kiinnostuisi elämästä. Nykypäivänä kun koulussakin opetetaan että elämä on saanut alkunsa sattumanvaraisesti, ei meidän elämällämme tällä filosofialla ole mitään merkitystä joten kenties miehesikään ei välttämättä edes välitä näistä vanhoista uskonnollisista arvoista kuten avioliitto.

Jos elämää katsoo siltä kantilta että olemme evoluution tuotos, ei lastenkaan hankkimisessa ole järkeä koska ihminen vain tuhoaa planeettaa ja meitä on täällä muutenkin tarpeeksi.

 

[tuli mieleen]

Vähän tuo nyt kuulosti minun korvaani siltä, että mies ei ole varma yhteisestä tulevaisuudestanne. Ei anna sinun ostaa puolia asunnosta, sillä eron tullessa omaisuuden jako vaikeutuu? Kun puhut yhteisestä tulevaisuudesta, mies ärsyyntyy koska hänen mielestään yhteistä tulevaisuutta ei ole? Oletkohan nyt varmasti oikean miehen kanssa yhdessä?

 

[komppaan edellistä]

sitoutumisen puutetta miehen puolelta ilmassa; jos ei nyt ole tuon valmiimpi todellisiin toimiin yhteisen tulevaisuuden puolesta, niin näinköhän on sitä jatkossakaan... Sun kannattaa alkaa pitää omista haaveista ja elämästä huolta, vielä 30-vuotiaana olet nuori kääntämään elämän suunnan toiveiden mukaiseksi, mutta vuodet vierii yllättävän nopeasti, jos jää vain odottelemaan. Älä jätä vastuuta oman elämäsi isoista asioista jollekin muulle, vaan ala aktiivisesti toimia, kävi miten kävi! Ei tarvitse sitten katkeroitua...

 

[onnea matkaan]

sinusta varmaan tuntuu että et ole saanut mitään aikaiseksi, mutta kun oikein mietit niin ihan varmasti on paljon hyviä asioita. sinulla on selvä ikäkriisi. Neuvoni on että anna elämän viedä.
rakastatko miestäsi, mitkä ovat tunteesi häntä kohtaan? oletko miehellesi itsestään selvyys?
onko hän juuri se jonka kanssa haluat lapsia? ota ohjat käsiisi ja tee omat valintasi ja päätöksesi, älä jahkaa. keskustelkaa!

 

[tihis]

Miksi ihmeessä sinun pitäisi saada omistaa puolikas miehen nykyisestä asunnosta? Muuten ymmärrän tuskasi. Minäkin olen 30, pitkässä avioliitossa, lapsiakin on, mutta asuntolaina ja asunto puuttuu. Haluan!