En saa eksää mielestä

[auttakaa mua]

eikä se ainakaan auta, että tv:kin muistuttaa... Eksä muistuttaa tuota Jeremy Brettiä jopa eleiden tasolla, toki on nuorempi. Nytkin kun katsoin Sherlock Holmesin niin tuli ihan fyysinen kipu siitä ikävästä.

Olen siis ihan muun miehen kanssa naimisissa, vaihdoin eksän lennosta tähän aviomieheeni. Syyt oli silloin olevinaan niin hyvät, mustasukkaisuus, hiukan ylimielinen luonne, ei näyyttänyyt selvästi tunteitaan (joita kumminkin oli)... Mieheni taas oli korviaan myöten muhun rakastunut heti ja näytti sen, edelleen on. Ajattelin että on helpompaa olla niin rakastettu kuin hiukan tuskassa aina. Aviomieheni on kiva mies, en tiedä mitämä sekoilen näin. Meillä noin 1,5 v lapsikin.

Eksä on nyt mun fb-kaverikin, ja haluaisi taas nähdä mua, kahvilla käydä. Sanoi että hankkiutuu mun kanssa samaan laivaan kun oon kertonut että lähden kaverini kaa tietylle risteilylle vähän yli viikon päästä... Selkeästi puhuu mua suhteeseen kanssaan.

 

[viivi]

Niinpä,ei se ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolella.. Sun täytyy nyt oikeesti miettii mitä haluut.. Mutta älä ala pettämään nykyistä miestäsi-

 

[ap]

Niinpä,ei se ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolella.. Sun täytyy nyt oikeesti miettii mitä haluut.. Mutta älä ala pettämään nykyistä miestäsi-

Pelkään että eksä jahtaa mua vain siksi että oon varattu. Vaikka kyllä hän suuttui mulle jo silloin kun jätin hänet sen ambivalensssin käytöksen takia. Toisaalta eksä oli älyttömän mustis, toisaalta ei osoittanut rakkautta selvästi...

Olin tavannut tuon nykyisen mieheni ja hän pyyteli mua treffeille, itse asiassa me tavattiin niin, että hän tuli lohduttamaan mua, kun olin niin surullinen eksän takia. Tuli baarissa sanomaan, että miksi olet niin surullinen, sinulla on kuitenkin niin kaunis hymy, kun olen nähnyt sut aiemminkin täällä.

Tunteet lämpeni uudestaan kun mä olin sairaana niin että jouduin sairaalaan, eksä tuli sinne ja sanoi että oli pakko tulla kun kuuli että oon sairaalassa. Tästä on nyt kuukausi.

Vai onko niin etä rakastan kuitenkin vielä eksääni... Me ollaan nyt oltu yhdessä kohta 5 v mieheni kanssa. Eksän kaa oltiin noin 2,5 v.

 

[.]

ehkä se on vain ystävyystunnetta. olet onnellinen että sinulla on hänet . opit jo kerrasta ettei hän sovi sinulle, miksi hän nyt muka olisi muuttunut. anna ajan kulua. katso onko hän ystäväsi.

 

[ap]

ehkä se on vain ystävyystunnetta. olet onnellinen että sinulla on hänet . opit jo kerrasta ettei hän sovi sinulle, miksi hän nyt muka olisi muuttunut. anna ajan kulua. katso onko hän ystäväsi.

Niin, en tiedä, onko muuttunut. Ainakin nyt on se, joka jahtaa mua. Ja on ainakin muuttunut sillä lailla kypsemäksi ihmiseksi, että tapaa nyt 9-v lastaan säännöllisesti. Meidän aikana sai patistaa ja silti se oli vaivalloista. Ja on hän jotenkin muutenkin aikuistuneemman oloinen.

Hän on erittäin puoleensavetävä seksuaalisesti (eli teinikielellä hottis , jos tykkää tuosta miestyypistä. Ja on hiton vaikeaa olla ns. vain ystävä hänen kanssaan. Varsinkin kun tietää miltä tuntuu suudella hänen kanssaan, rakastella hänen kanssaan... Kun hän koski käteeni, niin kävi kylmät väreet.

 

[Järkeä hei]

Miksei ihmiset muista että eksät ovat eksiä SYYSTÄ. Typerää lähteä hiihteleen samoja latuja.

 

[ykä]

Miksei ihmiset muista että eksät ovat eksiä SYYSTÄ. Typerää lähteä hiihteleen samoja latuja.

Näin on usein, mutta tämä suhde oli päätetty ehkä hieman heppoisin perustein. Riippuen tietysti esim. ap:n omista tunteista ja exän mustasukkaisuuden asteesta.

 

[ap]

Miksei ihmiset muista että eksät ovat eksiä SYYSTÄ. Typerää lähteä hiihteleen samoja latuja.

Näin on usein, mutta tämä suhde oli päätetty ehkä hieman heppoisin perustein. Riippuen tietysti esim. ap:n omista tunteista ja exän mustasukkaisuuden asteesta.

Mä rakastin kyllä, mutta se oli niin vaikeaa... Vaikeaa selittää, mutta jotenkin esitti saavuttamattovampaa vaikka kumminkin oli mun kanssa. Eksä oli epäkypsä silloin, oli ehkä itse niin epävarma ja esitti vähän vaikeaa tapausta.

Mä en oo ehkä koskaan ollut samalla tavalla kuolettavasti rakastunut mieheeni kuin olin eksään, niin että valvoin yöt vain siksi että ajattelin häntä, pelkkä eksän katse sai mut vapisemaan jne. Olen eksän kanssa saanut mm. orgasmeja ilman että hän suoranaisesti edes koski mun herkkiin paikkoihin, pelkästä himosta häneen suudellessa jne.

Ihastuin/rakastuin kyllä mieheenikin, mutta olen nyt miettinyt paljonko siinä oli kyse siitä, että hän oli niin rakastunut muhun ja se oli balsamia mun pahalle ololle. Mieheni on hyvä mies, tykkään hänestäkin paljon, mutta ehkä enemmän nykyään ollaan kaveripohjalla, vaikka on seksiäkin kyllä ja se on ihan hyvää.

Halusin perheen ja kun menin naimisiin, olin kyllä ihan siinä uskossa että ikuisesti ollaan yhdessä. Mies haluaisi nyt toisen lapsen ja mä oon nyt hannannut vastaan, kun omat tunteet ovat niin sekaisin.

Mustasukkaisuus oli sellaista että esim. sitä edelliset eksät ei saisi mulle soitella / tekstailla / meilailla. Mökötti muuten ja

 

[ap]

Miksei ihmiset muista että eksät ovat eksiä SYYSTÄ. Typerää lähteä hiihteleen samoja latuja.

Näin on usein, mutta tämä suhde oli päätetty ehkä hieman heppoisin perustein. Riippuen tietysti esim. ap:n omista tunteista ja exän mustasukkaisuuden asteesta.

Mä rakastin kyllä, mutta se oli niin vaikeaa... Vaikeaa selittää, mutta jotenkin esitti saavuttamattovampaa vaikka kumminkin oli mun kanssa. Eksä oli epäkypsä silloin, oli ehkä itse niin epävarma ja esitti vähän vaikeaa tapausta.

Mä en oo ehkä koskaan ollut samalla tavalla kuolettavasti rakastunut mieheeni kuin olin eksään, niin että valvoin yöt vain siksi että ajattelin häntä, pelkkä eksän katse sai mut vapisemaan jne. Olen eksän kanssa saanut mm. orgasmeja ilman että hän suoranaisesti edes koski mun herkkiin paikkoihin, pelkästä himosta häneen suudellessa jne.

Ihastuin/rakastuin kyllä mieheenikin, mutta olen nyt miettinyt paljonko siinä oli kyse siitä, että hän oli niin rakastunut muhun ja se oli balsamia mun pahalle ololle. Mieheni on hyvä mies, tykkään hänestäkin paljon, mutta ehkä enemmän nykyään ollaan kaveripohjalla, vaikka on seksiäkin kyllä ja se on ihan hyvää.

Halusin perheen ja kun menin naimisiin, olin kyllä ihan siinä uskossa että ikuisesti ollaan yhdessä. Mies haluaisi nyt toisen lapsen ja mä oon nyt hannannut vastaan, kun omat tunteet ovat niin sekaisin.

Mustasukkaisuus oli sellaista että esim. sitä edelliset eksät ei saisi mulle soitella / tekstailla / meilailla. Mökötti muuten ja

lähti kesken: siis mökötti ja saattoi suuttua jos joku eksä soitti tms. Mutta ei mitään 3. asteen kuulusteluja tai väkivaltaa tms.

 

[Just]

Sillon kun lopetit suhteen eksän kanssa sulla oli mielestäs pätevät syyt. Nyt sulla on ne samat syyt + 1,5 vuotias lapsi ja ihana mies, ja silti ne ei riitä syyksi sulle?

 

[myy]

Luulempa että teillä on liitossa nyt elämä vakiintunut ja ex vaikuttaa siksi jännittävältä ja kiinnostavalta. Vielä jos hän jahtaa sinua, niin mikäs sen enemmän itsetuntoa kohottais. Eli jännittävä asia arjen keskellä. Aika kultaa muistot ja et enää muista ehkä niin tarkasti niitä huonoja asioita ex:n kanssa vaan mieli kummasti nostaa etualalle ne paremmat jutut.

Nyt ota aikalisä ja mieti tarkkaan asioitasi. Älä päätä mitään hetken mielijohteessa, äläkä ainakaan hankkiudu samalle risteilylle ex:n kanssa! Sehän olisi niin helppoa kun pääsee irrottelemaan kavereiden kanssa, ottaa sinkkuvaihe esiin ja leikkiä tulella vähäsen.

Jos oikeasti haluat vaihtaa nykyisen parisuhteesin entiseen, niin hoida sitten nykyinen asia ensin kunnialla loppuun. Ota ero ja muuta YKSIN lapsen kanssa (tai ilman) asumaan. Älä petä miestäsi tämän entisen kanssa tai muuta suoraan hänen luokseen.

Luulen kuitenkin, että kyse on jännityksen saamisesta arkeen. Joten laita jäitä hattuun ja heivaa se ex sieltä FB:stä, lakkaa pitämästä häneen yhteyttä ja anna parisuhteellesi mahdollisuus, keskity siihen. Menneessä eläminen ei yleensä auta, eikä siitä seuraa mitään hyvää.

 

[ykä]

Sillon kun lopetit suhteen eksän kanssa sulla oli mielestäs pätevät syyt. Nyt sulla on ne samat syyt + 1,5 vuotias lapsi ja ihana mies, ja silti ne ei riitä syyksi sulle?

Varmaankin hän kuvitteli nuorempana, että täydellisiä ihmisiä on olemassa. Monet naiset joutuvat valitsemaan hyvän "kaverimiehen" ja intohimoa herättävän renttumiehen välillä. Joillakin on kotona hyvä mies ja hakevat sitten intohimoa muualta.

 

[.]

ihmeellistä törttöilyä....

 

[aivan vieras]

mustasukkaisuus, hiukan ylimielinen luonne, ei näyyttänyyt selvästi tunteitaan

Minun mieheni on juuri tuollainen enkä ole todellakaan onnellinen hänen kanssaan. En kestä tätä jatkuva henkisessä puutteessa elämistä joten harkitsen vakavasti eroa. Älä sinä ap myöskään mene takaisin exän luo. Aika on kullannut muistosi.

 

[ap]

Sillon kun lopetit suhteen eksän kanssa sulla oli mielestäs pätevät syyt. Nyt sulla on ne samat syyt + 1,5 vuotias lapsi ja ihana mies, ja silti ne ei riitä syyksi sulle?

Kun tuntuu että eksä oli kuitenkin elämäni rakkaus ... Huomasin että fyysinen vetovoima on samaa luokkaa kuin silloin edelleen, plus siellä sairaalassa oli muutenkin kuin emme olisi olleet päivääkään erossa.

Saman huoneen huonekaveri luuli häntä miehekseni ja sanoi, että ihanaa kun olette noin silminnähden rakastuneita vaikka teillä on lapsikin jne. Mun oli pakko sanoa että ei ollut mun mies, entinen kylläkin ja oikea mieheni tulee lapsen kaa myöhemmin tänään... Huonekaveri oli nolona. Myöhemmin kyllä kehui mun miestänikin, kuinka on hyvä isä jne.

Rakastan lastani paljon, mutta onko mun uhrattava koko elämäni ns. ehjän perheen takia? Ilman lasta en tiedä mitä tekisin, koettaisin onneani ehkä?

Eikö kenelläkään ole tunteet jääneet ennalleen, vaikka on oltu erossa?

 

[ykä]

Sillon kun lopetit suhteen eksän kanssa sulla oli mielestäs pätevät syyt. Nyt sulla on ne samat syyt + 1,5 vuotias lapsi ja ihana mies, ja silti ne ei riitä syyksi sulle?

Kun tuntuu että eksä oli kuitenkin elämäni rakkaus ... Huomasin että fyysinen vetovoima on samaa luokkaa kuin silloin edelleen, plus siellä sairaalassa oli muutenkin kuin emme olisi olleet päivääkään erossa.

Saman huoneen huonekaveri luuli häntä miehekseni ja sanoi, että ihanaa kun olette noin silminnähden rakastuneita vaikka teillä on lapsikin jne. Mun oli pakko sanoa että ei ollut mun mies, entinen kylläkin ja oikea mieheni tulee lapsen kaa myöhemmin tänään... Huonekaveri oli nolona. Myöhemmin kyllä kehui mun miestänikin, kuinka on hyvä isä jne.

Rakastan lastani paljon, mutta onko mun uhrattava koko elämäni ns. ehjän perheen takia? Ilman lasta en tiedä mitä tekisin, koettaisin onneani ehkä?

Eikö kenelläkään ole tunteet jääneet ennalleen, vaikka on oltu erossa?

Itselläni jäi tunteet ennalleen eron jälkeen. Rakastin vaimoani joka on nykyään ex - intohimoisesti. Tunteiden lopullinen viileneminen kesti noin 7 vuotta. Luultavasti en pysty rakastamaan ketään toista samalla tavalla, mutta yhteiseloa exän kanssa ei myöskään olisi voinut jatkaa hänen narsistisen, mahdottoman luonteenta takia.

 

[ap]

Sillon kun lopetit suhteen eksän kanssa sulla oli mielestäs pätevät syyt. Nyt sulla on ne samat syyt + 1,5 vuotias lapsi ja ihana mies, ja silti ne ei riitä syyksi sulle?

Varmaankin hän kuvitteli nuorempana, että täydellisiä ihmisiä on olemassa. Monet naiset joutuvat valitsemaan hyvän "kaverimiehen" ja intohimoa herättävän renttumiehen välillä. Joillakin on kotona hyvä mies ja hakevat sitten intohimoa muualta.

Niin, ajattelin että olen tässä onnellinen hyvän miehen kanssa... Mutta ei se helppoa ole. Toki asiaan vaikuttaa että mieheni kanssa ollaan eletty samaa huushollia ja arkea jo kauan, ja sekin toki syö intohimoa. Eksän kanssa oli vaan se eksän lapsi joskus kuviossa, mutta muuten itsekästä elämää.

Niille tiedoksi jotka luulevat että en muista eksän tai suhteemme pahoja puolia, muistan kyllä... Luin tässä saikulla (vielä tää viikko) omat päiväkirjani niiltä ajoilta ja muistan kyllä muutenkin sen surun ja tuskan. En siis romantisoi että se olisi helppoa eksänkään kanssa. Tai hänen on täytynyt muuttua aika paljon.

 

[ap]

Luulempa että teillä on liitossa nyt elämä vakiintunut ja ex vaikuttaa siksi jännittävältä ja kiinnostavalta. Vielä jos hän jahtaa sinua, niin mikäs sen enemmän itsetuntoa kohottais. Eli jännittävä asia arjen keskellä. Aika kultaa muistot ja et enää muista ehkä niin tarkasti niitä huonoja asioita ex:n kanssa vaan mieli kummasti nostaa etualalle ne paremmat jutut.

Nyt ota aikalisä ja mieti tarkkaan asioitasi. Älä päätä mitään hetken mielijohteessa, äläkä ainakaan hankkiudu samalle risteilylle ex:n kanssa! Sehän olisi niin helppoa kun pääsee irrottelemaan kavereiden kanssa, ottaa sinkkuvaihe esiin ja leikkiä tulella vähäsen.

Jos oikeasti haluat vaihtaa nykyisen parisuhteesin entiseen, niin hoida sitten nykyinen asia ensin kunnialla loppuun. Ota ero ja muuta YKSIN lapsen kanssa (tai ilman) asumaan. Älä petä miestäsi tämän entisen kanssa tai muuta suoraan hänen luokseen.

Luulen kuitenkin, että kyse on jännityksen saamisesta arkeen. Joten laita jäitä hattuun ja heivaa se ex sieltä FB:stä, lakkaa pitämästä häneen yhteyttä ja anna parisuhteellesi mahdollisuus, keskity siihen. Menneessä eläminen ei yleensä auta, eikä siitä seuraa mitään hyvää.

Eksä on jo varannut liput samalle risteilylle. Mä meen, jos oon tarpeeksi terve ja pitäisi olla. En meinaa mennä eksän hyttiin seksiä harrastamaan, mutta jutella meinaan.

Olen käynyt kahvilla ja eksä on käynyt täälläkin pari kertaa päivällä kun oon ollut saikulla. Ei oo täälläkään syöksytty aviovuoteeseemme paneskelemaan. Joten kyllä mä osaan hillitä itseäni sen verran. Mä kutsuin eksän tänne etä näkee konkreettisesti, mitä mun elämä on, lapseni huoneen jne. Että mä oon nykyään kolmekymppinen perheenäiti enkä enää se nuori nainen, mikä oli hänen kanssaan silloin. Mutta on tässä jännitteitä, esim. kun käsi osui eksän käteen oli vaikeaa olla kääntymättä ja suutelematta.

Eksän mielestä mieheni varasti mut häneltä silloin ja hän haluaisi ottaa vain takaisin mut niin kuin olisi pitänyt jo aikoja sitten. Sanoo ettei ole ketään rakastanut kuin mua ja tietää että antoi liian vähän itsestään silloin ennen.

 

[ap]

mustasukkaisuus, hiukan ylimielinen luonne, ei näyyttänyyt selvästi tunteitaan

Minun mieheni on juuri tuollainen enkä ole todellakaan onnellinen hänen kanssaan. En kestä tätä jatkuva henkisessä puutteessa elämistä joten harkitsen vakavasti eroa. Älä sinä ap myöskään mene takaisin exän luo. Aika on kullannut muistosi.

Joo, tuollaista se oli. Muistan sen kyllä hyvin. Eksä vannoo että osaa olla aikuisempi ja avoimempi. Sitä ylimielisyyttä ei hänestä kyllä saa pois, on sen tyyppinen, pikkaisen kokee olevan ylempänä "massaa" älynsä takia. Vähän kyyninen, mutta ehkä vaan piilottelee itseään sen takana.

 

[ap]

Sillon kun lopetit suhteen eksän kanssa sulla oli mielestäs pätevät syyt. Nyt sulla on ne samat syyt + 1,5 vuotias lapsi ja ihana mies, ja silti ne ei riitä syyksi sulle?

Kun tuntuu että eksä oli kuitenkin elämäni rakkaus ... Huomasin että fyysinen vetovoima on samaa luokkaa kuin silloin edelleen, plus siellä sairaalassa oli muutenkin kuin emme olisi olleet päivääkään erossa.

Saman huoneen huonekaveri luuli häntä miehekseni ja sanoi, että ihanaa kun olette noin silminnähden rakastuneita vaikka teillä on lapsikin jne. Mun oli pakko sanoa että ei ollut mun mies, entinen kylläkin ja oikea mieheni tulee lapsen kaa myöhemmin tänään... Huonekaveri oli nolona. Myöhemmin kyllä kehui mun miestänikin, kuinka on hyvä isä jne.

Rakastan lastani paljon, mutta onko mun uhrattava koko elämäni ns. ehjän perheen takia? Ilman lasta en tiedä mitä tekisin, koettaisin onneani ehkä?

Eikö kenelläkään ole tunteet jääneet ennalleen, vaikka on oltu erossa?

Itselläni jäi tunteet ennalleen eron jälkeen. Rakastin vaimoani joka on nykyään ex - intohimoisesti. Tunteiden lopullinen viileneminen kesti noin 7 vuotta. Luultavasti en pysty rakastamaan ketään toista samalla tavalla, mutta yhteiseloa exän kanssa ei myöskään olisi voinut jatkaa hänen narsistisen, mahdottoman luonteenta takia.

Niin, sitä voi rakastaa vaikka olisi eronnut ja muun kanssa... Tämä mun eksä on tyyppiä arrogantti mies, vähän elitistinen, mutta ei nyt mikään narsisti kuitenkaan. Fyysisesti puoleensavetävä ja älykäs.

Mieheni on älykäs myös, mutta selkeää huolenpitäjätyyppiä, välillä rasittavuuteen asti. Ja on maanläheisempi tyyppi. Hän kyllä loukkaantuisi valtavasti, jos menisin eksän luo takaisin. Vaikka tiesi että olin juuri tämän miehen kanssa kun hän tapasi mut.

 

[pyhä yksinkertaisuus]

Miksei ihmiset muista että eksät ovat eksiä SYYSTÄ. Typerää lähteä hiihteleen samoja latuja.

Näin on usein, mutta tämä suhde oli päätetty ehkä hieman heppoisin perustein. Riippuen tietysti esim. ap:n omista tunteista ja exän mustasukkaisuuden asteesta.

Mustasukkaisuus oli sellaista että esim. sitä edelliset eksät ei saisi mulle soitella / tekstailla / meilailla. Mökötti muuten ja

lähti kesken: siis mökötti ja saattoi suuttua jos joku eksä soitti tms. Mutta ei mitään 3. asteen kuulusteluja tai väkivaltaa tms.

Miksi exIen, siis useamman exän kanssa pitäisi olla tekstailuväleissä? Ei ole tullut mieleenkään soitella exille eron jälkeen, miksi pitäisi? Kuten yllä jo sanotaan: EXÄ ON EXIÄ SYYSTÄ!

 

[voi ei]

Sillon kun lopetit suhteen eksän kanssa sulla oli mielestäs pätevät syyt. Nyt sulla on ne samat syyt + 1,5 vuotias lapsi ja ihana mies, ja silti ne ei riitä syyksi sulle?

Kun tuntuu että eksä oli kuitenkin elämäni rakkaus ... Huomasin että fyysinen vetovoima on samaa luokkaa kuin silloin edelleen, plus siellä sairaalassa oli muutenkin kuin emme olisi olleet päivääkään erossa.

Saman huoneen huonekaveri luuli häntä miehekseni ja sanoi, että ihanaa kun olette noin silminnähden rakastuneita vaikka teillä on lapsikin jne. Mun oli pakko sanoa että ei ollut mun mies, entinen kylläkin ja oikea mieheni tulee lapsen kaa myöhemmin tänään... Huonekaveri oli nolona. Myöhemmin kyllä kehui mun miestänikin, kuinka on hyvä isä jne.

Rakastan lastani paljon, mutta onko mun uhrattava koko elämäni ns. ehjän perheen takia? Ilman lasta en tiedä mitä tekisin, koettaisin onneani ehkä?

Eikö kenelläkään ole tunteet jääneet ennalleen, vaikka on oltu erossa?

Itselläni jäi tunteet ennalleen eron jälkeen. Rakastin vaimoani joka on nykyään ex - intohimoisesti. Tunteiden lopullinen viileneminen kesti noin 7 vuotta. Luultavasti en pysty rakastamaan ketään toista samalla tavalla, mutta yhteiseloa exän kanssa ei myöskään olisi voinut jatkaa hänen narsistisen, mahdottoman luonteenta takia.

Niin, sitä voi rakastaa vaikka olisi eronnut ja muun kanssa... Tämä mun eksä on tyyppiä arrogantti mies, vähän elitistinen, mutta ei nyt mikään narsisti kuitenkaan. Fyysisesti puoleensavetävä ja älykäs.

Mieheni on älykäs myös, mutta selkeää huolenpitäjätyyppiä, välillä rasittavuuteen asti. Ja on maanläheisempi tyyppi. Hän kyllä loukkaantuisi valtavasti, jos menisin eksän luo takaisin. Vaikka tiesi että olin juuri tämän miehen kanssa kun hän tapasi mut.

Ai että miehesi LOUKKAANTUISI valtavasti??? Oot ihan sekaisin, teillähän on lapsi ja miehesi on puheittesi mukaan sinulle hyvä.
Pidä hyvä ja turvallinen mies ja perhe kasassa ja lakkaa vouhottamasta.

 

[ap]

Miksei ihmiset muista että eksät ovat eksiä SYYSTÄ. Typerää lähteä hiihteleen samoja latuja.

Näin on usein, mutta tämä suhde oli päätetty ehkä hieman heppoisin perustein. Riippuen tietysti esim. ap:n omista tunteista ja exän mustasukkaisuuden asteesta.

Mustasukkaisuus oli sellaista että esim. sitä edelliset eksät ei saisi mulle soitella / tekstailla / meilailla. Mökötti muuten ja

lähti kesken: siis mökötti ja saattoi suuttua jos joku eksä soitti tms. Mutta ei mitään 3. asteen kuulusteluja tai väkivaltaa tms.

Miksi exIen, siis useamman exän kanssa pitäisi olla tekstailuväleissä? Ei ole tullut mieleenkään soitella exille eron jälkeen, miksi pitäisi? Kuten yllä jo sanotaan: EXÄ ON EXIÄ SYYSTÄ!

Tuossa oli kyse muutamasta typistä, joiden kanssa jäätiin kaveriksi, mm. yhdestä opiskelukaveristani jne. Mieheni ei oo koskaan kieltänyt olemasta yhteydessä noiden kanssa. Yhden noista kanssa olen ollut samassa työpaikassakin meidän yhdessäoloaikana.

Tähän eksään suhtautuu varauksellisesti. Kerroin että kävi sairaalassa ja mies sanoi heti, että koettaa varmasti päästä takaisin ja kantaa varmaan hänelle kaunaa. (Kerroin koska musta oli ok olla rehellinen siitä.)

 

[aop]

Sillon kun lopetit suhteen eksän kanssa sulla oli mielestäs pätevät syyt. Nyt sulla on ne samat syyt + 1,5 vuotias lapsi ja ihana mies, ja silti ne ei riitä syyksi sulle?

Kun tuntuu että eksä oli kuitenkin elämäni rakkaus ... Huomasin että fyysinen vetovoima on samaa luokkaa kuin silloin edelleen, plus siellä sairaalassa oli muutenkin kuin emme olisi olleet päivääkään erossa.

Saman huoneen huonekaveri luuli häntä miehekseni ja sanoi, että ihanaa kun olette noin silminnähden rakastuneita vaikka teillä on lapsikin jne. Mun oli pakko sanoa että ei ollut mun mies, entinen kylläkin ja oikea mieheni tulee lapsen kaa myöhemmin tänään... Huonekaveri oli nolona. Myöhemmin kyllä kehui mun miestänikin, kuinka on hyvä isä jne.

Rakastan lastani paljon, mutta onko mun uhrattava koko elämäni ns. ehjän perheen takia? Ilman lasta en tiedä mitä tekisin, koettaisin onneani ehkä?

Eikö kenelläkään ole tunteet jääneet ennalleen, vaikka on oltu erossa?

Itselläni jäi tunteet ennalleen eron jälkeen. Rakastin vaimoani joka on nykyään ex - intohimoisesti. Tunteiden lopullinen viileneminen kesti noin 7 vuotta. Luultavasti en pysty rakastamaan ketään toista samalla tavalla, mutta yhteiseloa exän kanssa ei myöskään olisi voinut jatkaa hänen narsistisen, mahdottoman luonteenta takia.

Niin, sitä voi rakastaa vaikka olisi eronnut ja muun kanssa... Tämä mun eksä on tyyppiä arrogantti mies, vähän elitistinen, mutta ei nyt mikään narsisti kuitenkaan. Fyysisesti puoleensavetävä ja älykäs.

Mieheni on älykäs myös, mutta selkeää huolenpitäjätyyppiä, välillä rasittavuuteen asti. Ja on maanläheisempi tyyppi. Hän kyllä loukkaantuisi valtavasti, jos menisin eksän luo takaisin. Vaikka tiesi että olin juuri tämän miehen kanssa kun hän tapasi mut.

Ai että miehesi LOUKKAANTUISI valtavasti??? Oot ihan sekaisin, teillähän on lapsi ja miehesi on puheittesi mukaan sinulle hyvä.
Pidä hyvä ja turvallinen mies ja perhe kasassa ja lakkaa vouhottamasta.

 

[aop]

Sillon kun lopetit suhteen eksän kanssa sulla oli mielestäs pätevät syyt. Nyt sulla on ne samat syyt + 1,5 vuotias lapsi ja ihana mies, ja silti ne ei riitä syyksi sulle?

Kun tuntuu että eksä oli kuitenkin elämäni rakkaus ... Huomasin että fyysinen vetovoima on samaa luokkaa kuin silloin edelleen, plus siellä sairaalassa oli muutenkin kuin emme olisi olleet päivääkään erossa.

Saman huoneen huonekaveri luuli häntä miehekseni ja sanoi, että ihanaa kun olette noin silminnähden rakastuneita vaikka teillä on lapsikin jne. Mun oli pakko sanoa että ei ollut mun mies, entinen kylläkin ja oikea mieheni tulee lapsen kaa myöhemmin tänään... Huonekaveri oli nolona. Myöhemmin kyllä kehui mun miestänikin, kuinka on hyvä isä jne.

Rakastan lastani paljon, mutta onko mun uhrattava koko elämäni ns. ehjän perheen takia? Ilman lasta en tiedä mitä tekisin, koettaisin onneani ehkä?

Eikö kenelläkään ole tunteet jääneet ennalleen, vaikka on oltu erossa?

Itselläni jäi tunteet ennalleen eron jälkeen. Rakastin vaimoani joka on nykyään ex - intohimoisesti. Tunteiden lopullinen viileneminen kesti noin 7 vuotta. Luultavasti en pysty rakastamaan ketään toista samalla tavalla, mutta yhteiseloa exän kanssa ei myöskään olisi voinut jatkaa hänen narsistisen, mahdottoman luonteenta takia.

Niin, sitä voi rakastaa vaikka olisi eronnut ja muun kanssa... Tämä mun eksä on tyyppiä arrogantti mies, vähän elitistinen, mutta ei nyt mikään narsisti kuitenkaan. Fyysisesti puoleensavetävä ja älykäs.

Mieheni on älykäs myös, mutta selkeää huolenpitäjätyyppiä, välillä rasittavuuteen asti. Ja on maanläheisempi tyyppi. Hän kyllä loukkaantuisi valtavasti, jos menisin eksän luo takaisin. Vaikka tiesi että olin juuri tämän miehen kanssa kun hän tapasi mut.

Ai että miehesi LOUKKAANTUISI valtavasti??? Oot ihan sekaisin, teillähän on lapsi ja miehesi on puheittesi mukaan sinulle hyvä.
Pidä hyvä ja turvallinen mies ja perhe kasassa ja lakkaa vouhottamasta.