en pääse yli veljeni kohtelusta minua/perhettäni kohtaan-miksi?

[heinäjoulu]

Olen 2 lapsen äiti.Esikoisen syntyessä veljeni vaimoineen kävi katsomassa vauvaa kotona.Kuopuksen syntyessä yli 2v sitten laitoin tapani mukaan viestiä sairaalasta.Kännyni oli äänettömällä muiden ja oman lepäämiseni vuoksi.
No, isovanh.tulivat siskoni kanssa vierailemaan ja sanoivat soittaneensa veljelleni tulevatko hekin.Vastasi etteivät tule( kuulin myöhemmin, että halusi sopia asian minun kanssani).Ajattelin siis etteivät tule enkä näin ollen vastannut hänen viestiinsä( saako tulla katsomaan), jonka olin juuri saanut ennen isovanh.vierailua.Tämä oli vikatikki.
Myöh.samana iltana sain veljeltäni viestin, jossa toivoo onnea ja menestystä valitsemallani tiellä eikä aio häiritä elämäämme enää millään tavalla.
Olin tyrmistynyt ja loukkaantunut Itkukin tuli.Olin hetki sitten synnyttänyt ihanan lapseni ja hän tekee näin!!
En pystynyt ottamaan häneen heti yhteyttä, vaan vanhempani diplomaattisesti toimivat välissä ja lopputuloksena pyysin anteeksi veljeltäni, etten halunnut tarkoituksella loukata tai jättää heitä tilanteesta pois. Myös veljeni pyysi anteeksi ja sanoi ylireagoineensa yms. Sovimme asian..
MUTTA aina välillä asia edelleen pulpahtaa mieleen ja harmittaa..Olen edell.loukkaantunut ja tuntuu etten tunne veljeäni enää ollenkaan.Huumorintaj.ja rennosta tyypistä on tullut ihan toinen. Olen yrittänyt pähkäillä asian niin, että hänen elämässään on kenties silloin tapahtunut jotain, mikä on vaikuttanut lopputulokseen.Hankaloittaa vaan, kun he eivät kerro mitään, kaikki-siis ihan kaikki-saa aina tavallaan onkia.

Olikohan sekavaa?! Miten siis eteenpäin..tiedän että juttelu voisi auttaa, mutta en tiedä..
Onko kellään vastaavanlaista kokemusta tms. tai kommentteja...
Olenko ihan pölhö ajatuksieni, tunteideni kanssa??

 

[vieras]

No jos olette jo sopineet asian, kannattaako sitä enää vatvoa? Ainahan riitoja ja erimielisyyksiä tulee, teille nyt selkeästi ihan informaatiokatkoksesta ja molemminpuolisesta ylireagoinnista. Anteeksi on pyydetty ja annettu, elä sen mukaan.

 

[Hermoilija]

...lapsia? Ts. voisiko heidän herkkyytensä syynä olla lapsettomuus ja sitä kautta eräänlainen kateus ja katkeruus?

 

[joopajoo]

tuon siitä saa kun uskoo kolmatta osapuolta eikä itse hoida heti alunperinkään hommaaei millään pahalla mutta miksi ihmeessä et sitten vastannut siihin viestiin?miksi uskoit 'kolmatta osapuolta'
toki jos tuommoisen sekametelin itse olette rakentaneet niin onko ihmekään että kukaan ei kohta tiedä mitään,puhukaa suoraan eikä jonkin kolmannen henkilön välityksellä,voisi meinaan aika paljon helpottaa

 

[minä]

Joo,toi on tollaista ärsyttävää niskan päälle tulemista.Veljesi on vaan kateellinen sinulle.ei siihen muuta syytä voi olla.Iselläni oma isäni on täys nuija.Kun kerroin olevani raskaana,hän ei uskonut ja oli sillainhöpöhöpöeikiinnosta-asenteella.Kun vaadin anteeksipyytöä,hän rupesi vaan huutamaan ihan tolkuttomasti.Tiedän kun ihmiset sanoo että unohda koko juttu,mutta vaikea sitä on unohtaa kun joku todella tärkeä ihminen tekee jotain tuollaista ihan käsittämätöntä.Onneksi veljesi pyysi sentään anteeksi.Ehkä aika parantaa.Mutta kyllähän tuo aina pienen kolauksen luo luottamukseen.Et ole pölhö.

 

[heinäjoulu]

Kiitoksia kommenteista, pointtinsa kullakin.Veljelläni ei ole omia lapsia eikä ole oikein tiedossa onko heille koskaan tulossakaan.Aihe on tabu, joten olemme sen varassa mitä he haluavat kertoa. Se on ok.
Veljeni on mielestäni muuttunut vaimonsa myötä, mikä on mielestäni surullista, heillä ei saa löhötä sohvalla, jokaisesta roskasta huomautetaan, aina nähdessämme vaimo jotenkin nälvii veljeäni...jne.
Mutta siihen vielä, että miksi en vastannut viestiin.No, se oli minun erheeni.Kun olin saanut viestin saako tulla katsomaan,siihen tultiin ottamaan vauvasta kokeita yms.Unohdin vastata ja sitten nukahdin ja kohta isovanh.tulivatkin.Ja näin...
No, surullinen esimerkki miten voi käydä kun on inform.katkoa yms.
Juuri sen takia asia satuttikin kovasti, kun kysessä oli niin läheinen ja se, että reaktio oli, että välit poikki totaalisesti.
Muutenkin olen aina nykyään varpaillani veljeni kohdalla..pakko tämäkin kertoa: mokasin jouluna, kun olin unohtanut lähettää kuvakortin lapsista.Olin siis unohtanut antaa isovanhemmille, omille ja miehen sisaruksille ja parille kummille.osan joulukorteista siis lähetin postitse ja osa piti antaa käteen kuopuksen juhlissa.Juhlapvänä tapahtui kuitenkin tapaturma lapselleni ja aika meni sairaalassa. HUomasin mokani vasta myöhemmin ja annoin kortit jälkikäteen.Kaikki muut vain ottivat asian huumorilla,vain veljeni loukkaantui.Mitä opin siis tästä: lähetä kaikki kortit postitse
melkein yhtä lailla voisin sanoa appivanhemmilleni, tämä on kyllä nyt rumasti ajateltu ja sanottu , että eikö lapsemme syntt.kiinnosta yms. kun ovat olleet kuopuksemme syntymästä asti aina synttäreiden aikaan etelän lämmössä lomailemassa..
No joo, mennään eteenpäin...aion silti nauttia elämästäni lasteni kanssa kaikesta huolimatta, asioilla on aina kaksi puolta.

Kiitos kun jaksoitte lukea