En ota koskaan samanrotuista koiraa uudelleen!

[uudet kujeet]

Vuosia kertynyt jo sen verran, että useamman erirotuisen koiran kanssa ehtinyt yhteistä matkaa taittamaan. Kanssani eläneet koirat ovat kaikki olleet erittäin ihania yksilöitä!
NIINPÄ koiranelämän päättäyessä olen AINA vaihtanut rotua, vaikka olisin koiraan rotunsa edustajana ollutkin erittäin tyytyväinen. Rodunvaihto perustuu ajatukselle, että uusi koira on aivan erinäköinen, kuin edesmennyt, joten en voi verrata sitä edeltäjään. Koirista tulee aina niin rakkaita ja jokainen on omanlaisensa persoona. Haluan aloittaa uuden pennun kanssa puhtaalta pöydältä ilman mitään ennakko-odotuksia tai toiveita tai jopa vaatimuksia. Ja toisaalta sitten saa uuden rodun kanssa itsekin uusia kokemuksia ja mahdollisuuden oppia jotain uutta.
Joku saattaa pitää ajatustani omituisena. Tiedän kyllä, että samanrotuisissa koirissa on suuriakin persoonallisuuseroja ja ulkonäöltäkin poikkeavia yksilöitä, mutta en kuitenkaan halua, että uusi pentu muistuttaa vanhasta edesmenneestä koirasta ollenkaan. Se koira elää kyllä mielessä muutenkin lopun elämääni!

 

[vieras]

Samoja aatoksia täälläkin.

 

[PipariSuu]

Harvoin samanrotuinen koira yrittää "korvata" vanhaa koiraa tai toki sellaisiakin on jotka niin yrittävät tehdä, mutta niitä on aika harvassa kuitenkin.

Itse taas yleensä "toivon" koirasta jotain ja kyllä jotain "vaatimuksiakin" haen koirasta. Jokainen on kuitenkin yksilö, oli rotu mikä tahansa ja rodun keskenkin on paljon eroavaisuuksia.

Mutta kukin taklaa tyylillään. Äitini ajatteli hieman samanlailla kuin sinä ja vaihtaa siksi rotua toiseen, edellisen edesmentyä. Itse tuskin vaihdan rotua.

 

[Lapin matkaaja]

Hyvä ajatus, mutta rodun valinta riippuu varmaan jonkin verran harrastuksista. Meillä on ollut kolmea eri rotua ja yhtä näistä on nyt neljäs yksilö.

 

[ap]

Hyvä ajatus, mutta rodun valinta riippuu varmaan jonkin verran harrastuksista. Meillä on ollut kolmea eri rotua ja yhtä näistä on nyt neljäs yksilö.

Aika moni koirarotu pärjää esim. agilityssä, tokossa ja jälkikoirana. Itselläni on ollut mm. suursnautseri, dobermanni, jackrusselinterrieri, staffi, borzoi, borderterrieri, beagle. Beaglenkin kanssa vaihtelevalla menestyksellä tokossa käytiin.
Toki esim. metsästysharrastus vaatii koiralta enemmän tiettyjä ominaisuuksia ja tällöin rodunvalintaan on kiinnitettävä enemmän huomiota. Norjanharmaastahirvikoirasta tuskin luolakoiraa saa menestyksekkäästi..