En osaa olla kotiäitinä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja entinen uraohjus
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

entinen uraohjus

Vieras
Kaksi suurta pulmaa.
1) Huudan liikaa esikolle.
2) En millään saa päiviä kulumaan tulematta hulluksi.
Auttakaa edes vähän. Uusia ajatuksia kehiin!

Eli olen saanut eka lapsen yli 3-kymppisenä, sitä ennen työelämässä intensiivisesti. Ihana lapsi eikä toista pitänyt tulla (toinen munasarja poissa, endo). No, toinen sitten yllättäen tulikin neitosen ollessa 5-vuotias. Eli nyt kaksi lasta. En osaa yhtään elää tätä kotielämää, turhaudun hirveästi. Kokoajan pitäisi siivota ja pitää koti siistinä. Kokkailen aina uusia ruokia, turhauttaa niin vietävästi. Puuduttaa tämä kotonaolo. Molempia rakastan silti!!! Miten tästä puudutuksesta pääsisi eroon. JOkapäivä käyn kyllä lenkillä ja omaakin aikaa on. Mutta nää päivät, tuntuu, että tunnit mataa.

Ehkä osin tästä turhautumisesta johtuen, osin siitä, etten yksinkertaisesti hallitse tätä kahden lapsen äitiyttä, huudan esikolle ihan liikaa. Hän on tosi mustis ja tottelematon (ainut lapsi kun oli ja piti ollakin...). Hän saattaa tarrautua vauvaan jaloista, kun olen nostamassaja sitten HUUDAN JA TÖNÄISEN POIS. Miten näissä tilanteissa kunnon äiti toimisi?

Olen jotenkin epätoivoinen tänään.
 
Vapaaehtoista työtä vaikka pari iltaa viikossa tai oma harrastus ilman lapsia aikuisten kesken?

Että säilytät itsesi, "Maijan" etkä hukkaa sitä Äidin ja Vaimon taakse/alle
 
Älä huuda ja töni,vaan anna esikoiselle mahd paljon huomiota,niin hänen ei tarvii hakea sitä mustasukkasella käytöksellä! Miten pieni tää kakkonen nyt on,vauva vielä? Koita keksiä joka päivälle jotain tekemistä lasten kanssa yhdessä (retkiä eri paikkoihin,maalausta/askartelua,leipomista..). Yritä olla stressaamatta kodin siisteydestä ym.
 
Yritä olla miettimättä, mitä menetät esim. urallasi kun oot lasten kanssa kotona. Koita keskittää ja kääntää ajatukset siihen, kuinka paljon annat lapsillesi kun oot heidän kanssa kotona. :) Oma asenne tekee paljon. Jos pyörittelet vaan mielessäs että "en mä jaksa" ja "voi miten tylsää, töissä ois kivempaa" jne., niin varmasti on pitkiä päiviä. Aikansa kutakin, hetken ne lapset on noin pieniä. :) (vaikka aika tuntuukin matelevan.)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kamala:
Yritä olla miettimättä, mitä menetät esim. urallasi kun oot lasten kanssa kotona. Koita keskittää ja kääntää ajatukset siihen, kuinka paljon annat lapsillesi kun oot heidän kanssa kotona. :) Oma asenne tekee paljon. Jos pyörittelet vaan mielessäs että "en mä jaksa" ja "voi miten tylsää, töissä ois kivempaa" jne., niin varmasti on pitkiä päiviä. Aikansa kutakin, hetken ne lapset on noin pieniä. :) (vaikka aika tuntuukin matelevan.)



Tähän peesaus ja kuten joku neuvoi tuolla aikaisemmin,niin jotakin askartelua sille tytölle ja leipomista,ym.Ulkoilua vaan myös mahd.paljon,niin oma nuppiki tuulettuu samalla:)

 
Siis hei, me käydään perhekerhossa 2 x vkossa (paitsi nyt kesällä). Kesällä lähdetään lähes joka päivä rantsuun tai hiekkikselle. Tohua on kaikilla. Esikko on kova maalaamaan vesiväreillä ja askartelee innoissaan. Ongelma ei ole tekemisen puute. Musta on vain tylsää olla kotona...
Vauva on nyt 5kk. ESikko saa paljon huomiota. Leikin ihan aktiivisesti hänen kanssa ainakin kerran päivässä vauvan päiväunien aikaan. Hän saa paljon huomoiota, pulma taitaa olla se, että nyt huomio vain täytyy jakaa. Ja ongelmatilanteita on just ne jakamistilanteet... joissa en sitten osaa toimia oikein.
Työtä en kaipaa, mutta olen turhautunut.
 
Niin, eli itse saan käydä lenkillä vaikka joka päivä ja ihan tarpeeksi esim. kaupungilla vauvan kanssa, mies hoitaa esikkoa. Et mulla on asiat erinomaisen hyvin ja silti tuntuu, että sisällä kiertää ja kaihertaa. Syystäkin, kun olen esikolle huutanut. Olen kyllä aina anteeksi pyytänyt ja kertonut, että äiti toimi tyhmästi, lapsille ei saa huutaa, mutta kun sinä et totellut... jne.
 
Jospa miehesi viihtyisi paremmin kotona? äitiyslomasihan on jo lopussa ja ei imetys ole tärkeää jos et viihdy, niin anna miehellesi tilaisuus hoitaa perhe.

sehän on luonnollisempaakin, talvella on lumisohjossa raskasta työntää vaunuja, nostella vauvaa pestäväksi ym. ja mies jaksaa sen paremmin, varsinkinjos olet pienikokoinen.

Mies sopii usein paremmin hoitamaan lapset. luonnollista niiin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hm:
Jospa miehesi viihtyisi paremmin kotona? äitiyslomasihan on jo lopussa ja ei imetys ole tärkeää jos et viihdy, niin anna miehellesi tilaisuus hoitaa perhe.

sehän on luonnollisempaakin, talvella on lumisohjossa raskasta työntää vaunuja, nostella vauvaa pestäväksi ym. ja mies jaksaa sen paremmin, varsinkinjos olet pienikokoinen.

Mies sopii usein paremmin hoitamaan lapset. luonnollista niiin.

Hauska vastaus, hymyilyttää. Ei taida olla meillä mahdollista, koska mies tuo paaaaljon enemmän rahaa kotiin kuin minä. Vielä olisi tästä äitiyslomasta lusittavana neljää kuukautta ja kotona olen senkin jälkeen, kun ei vain raski viedä tuota vaavia vielä hoitoon... Pelottaa vaan, jos tämä huutaminen jatkuu ja esikko saa pian jotain traumoja. VAikka kuinka yritän itselleni aamulla sanoa, että nyt en huuda, niin kyllä sitten tulee päivän mitaan ainakin yksi tilanne, jossa huudan.

En ole pienikokoinen ;)
 
No sitten en osaa auttaa. Itse en jaksa ainakaan hoitaa 2 ale kouluikäistä karjumatta. koettu on. jaksan hoitaa vaan yhden lapsen täydellisen hyvin, koska 2 lasta vaatii koko ajan jotain duuniaj a se on rankkaa kun ei saa olla tarpeeksi rauhass/yksin /ilman seuraa. Itse haluaisin olla rauhassa ja yhden pienen lapsenkanssa vain saa olla rauhassa kun se nukkuu edes yhdet päikkärit.

laita se isompi hoitoon tai hanki sille ulkoiluttajia jostain? tai voisiko joogalla tai jollain opetella venyttämään pinnaa? minulla se ei valitettavasti venynyt kun oli 2 alle kouluikäistä. karjuin esikoiselle paljon. (häpeää)
 
Alkuperäinen kirjoittaja hm:
No sitten en osaa auttaa. Itse en jaksa ainakaan hoitaa 2 ale kouluikäistä karjumatta. koettu on. jaksan hoitaa vaan yhden lapsen täydellisen hyvin, koska 2 lasta vaatii koko ajan jotain duuniaj a se on rankkaa kun ei saa olla tarpeeksi rauhass/yksin /ilman seuraa. Itse haluaisin olla rauhassa ja yhden pienen lapsenkanssa vain saa olla rauhassa kun se nukkuu edes yhdet päikkärit.

laita se isompi hoitoon tai hanki sille ulkoiluttajia jostain? tai voisiko joogalla tai jollain opetella venyttämään pinnaa? minulla se ei valitettavasti venynyt kun oli 2 alle kouluikäistä. karjuin esikoiselle paljon. (häpeää)

Kiitos. Tuo auttoi paljon. TAidan olla samaa kaliberia: kaksi lasta ei hoidu huutamatta. Ja kyllä: kaipaan rauhaa/yksinoloa/ilman seuraa. Ymmärsin kirjoituksestasi oman ongelmani ytimen hyvin. Tuliko esikoisestasi kuitenkin hyvä ihminen, karjumisista huolimatta?

Pitää aloittaa jooga.
 

Yhteistyössä