En osaa nauraa

Onko olemassa ketään muuta samanlaista, joka ei osaa nauraa?
En muista olisinko koskaan nauranut oikein kunnolla. Jos joku kertoo jonkun huippuhyvän jutun, mä vaan hymyilen kun toiset käkättää vedet silmissä. Naurua ei vaan tule. Mistähän sekin johtuu?? Voiko naurutaitoa opetella?
Joskus oon yksin ollessani esim. jotain hauskaa elokuvaa tms. ohjelmaa katsellessa yrittänyt nauraa ääneen, mutta en saa aikaan muuta kuin omituista hörinää.

 

Et ehkä ole vielä löytänyt juuri sinun nauruhermoasi kutkuttelevaa huumorin lajityyppiä ?

Ei minuakaan oikein toisten kertomat vitsit naurata, omat kylläkin :snotty:.
Omat siitä syystä, kun niihin liittyy voimakkaasti musta huumori, itseironia ja tilannekomiikka.
Oikeastaan nauran sydämeni pohjasta ainoastaan tilannekomiikalle. Jopa toisten kertomille hauskoille tilanteille.

En oikein pidä jatkuvasta kihertelystä ja kikattelusta muutenkaan... Tuollainen käytös ei ehkä aina anna kovin järkevää kuvaa ihmisestä?
Totinen torvensoittaja siis täälläkin, ymmärrän sinua :hug:

 

En mä tiiä... En osaa nauraa edes omille vitseilleni, hörähtelen vaan. Kateellisena katson ja kuuntelen ihmisiä, jotka purskahtavat hersyvään nauruun tuosta noin vaan. Minäkin tahtoisin mutta kun se nauru ei vaan tuu. Ystävätkin ja muutkin ihmiset pitää mua totaalisen tylsänä kun en koskaan naura. Yksi ystäväni sanoikin kerran kun meitä oli useampi kaveri koolla että "Heli on niin hapan ja tylsä!"

 

Ihmisiä on erilaisia. On niitä avoimia ja nauravia ja sitten on myös niitä, jotka vaikuttavat aina siltä että heitä olisi vedetty suoraan kuivana kakkoseen.

 

Kokeile nukkua liian vähän ja tehdä samalla paljon työtä.

Mä alan käkättelemään ilman mitään kunnon syytä, kunhan vaan olen tarpeeksi väsynyt.

 

on on. :|

 

Luulin jo että olen ainut, mutta onneksi on muitakin...

 

Minä en ole nauranut vuosikausiin aidosti kunnolla. Muistan kyllä miten hauskaa se voi olla, mutta en osaa enää.

 

On olemassa paljon huumorintajuttomia ihmisiä. Olet vaan sellainen, ei siinä mitään. Ei tarvii nauraa väkisin. Voi toki olla ettet ole löytänyt sitä ominta huumorityyppiäsi, mutta useinmiten se aikuisiässä on löytynyt jos on löytyäkseen.
Me naurettiin miehen kanssa vedet silmissä viimeksi eilen kun sekoilin sanoissani ja ulos tuli jotain älyvapaata. Ei se näemmä enempää vaatinut..

 

Täällä yksi hapannaama lisää. Ei minulla vain kyse ole siitä, ettenkö pitäisi asiaa hauskana tai joku ei huvittaisi, vaan nimenomaa se itse nauru ei vain tule. En osaa nauraa elokuville, vitseille jne.
Tilannekomiikka on minulle ainut joka voi saada spontaanisti nauramaan. Ja ehkä sellainen yltiömäinen väsymys.
Koen siis, etten ole lainkaan huumoritajuton, en vain osaa nauraa erityisemmin.

 

En osaa itsekkään nauraa. En tosiaan muista milloin olen nauranut oikeasti... mä vain hymyilen ja tuntuu tyhmältä porukassa kun muut räjähtää nauruun ja itse hymyilee mukana. Oon muuten sosiaalinen, en ujo ja tulen toimeen monien kanssa. En vaan osaa nauraa nykyään. En tiedä osasinko ennen