En osaa keskustella anoppini kanssa!

[miniä]

Anoppini on melko vähän koulutettu ja ehkäpä siitä johtuen omaa hieman kapea-alaisemman spektrin kiinnostuksen kohteita kuin minä. Yhteisiä keskustelunaiheita löytyy lähinnä lapsistamme, tuttavaperheistä ja heidän elämästään, mieheni lapsuusmuistoista, julkkiksista ja heidän toilailuistaan sekä matkustelusta. Jos uppoudumme apen kanssa puhumaan politiikkaa tai pohtimaan ajankohtaisia maailman tapahtumia, anoppini vaipuu lähes katatoniseen tilaan ja näyttää siltä, että kuolema korjaa hetkellä millä hyvänsä. Mikä siis neuvoksi etten joudu loppuelämääni kertaamaan mieheni viittä ensimmäistä ikävuotta ja Kanarian matkan tapahtumia vuodelta 1998? Mistä te juttelette anoppienne kanssa?

 

[millanen]

Lähes kaikesta

 

[Justiina]

Ei me jutella. Anoppi kuvittelee olevansa "vähän parempaa väkeä".

 

[lapset]

Lapset onneksi kasvavat, ja uutta puheenaihetta tulee sitä kautta.

Sama tilanne koettu -- hyvin on erilaiset kiinnostuksen kohteet meilläkin. Koulutuseroa en syyttäisi kuitenkaan.

 

[Miuski harmailee]

Aika paljon jutellaan anopin työhön liittyvistä asioista - ollaan vähän samalla alalla töissä.. Tietty myös sukulaisten ja tuttavien edesottamukset ja lasten touhut puhututtavat. Ihan normaaleja jutellaan

 

[seela]

No kai sulla on muitakin juttukavereita kuin appi ja anoppi? Onko se nyt niin haittaavaa, jos anopin kanssa kertaat julkkisjuorut?

 

[vieras]

käsitöistä, perennoista, kasvimaasta ym mistä ei saa kinaa aikaiseksi

 

[vieras]

Onko ap teillä lapsia? Niistä luulisi riittävän juttua lopuksi ikää... politiikka on lähes viimeinen aihe, josta appivanhempien kanssa juttelisin.

 

[suku on paras]

Ostapa suksiboksi ja osoita sitä sormella anopille, kyllä tulee juttua kun kerrot että anoppi pääsee nyt mukaan reissaamaan.

 

[puhutaan]

Me jutellaan.. anoppi on vähän hörhö. Nyt olivat olleet häissä perheen kanssa (mieheni mukana, minä en) ja anoppi puhui mulle jostain kauniista naisesta siellä.. Oli kuulemma niiiin kaunis. Ja ihana. Ja herttainen. "Vai mitä?" kyseli pojaltaan, mun mieheltä. En ihan ymmärtänyt pointtia.

Anoppi myös aina muistaa muistutella, että HÄNTÄ ei sitten haittaa vaikka tekisitte vielä lapsia, vaikka pian, vaikka heti, eihän teille ole vielä lasta tulossa? Ei? No ehtiihän sitä, vaikka piankin.. Ja tietää kyllä ihan hyvin, että se ei ole minun valinta, että lapsia ei ole enää tullut.