En osaa asettua tähän elämään..

[janiina]

Siis arkeen. Mulla on koko ajan oltava projektia ja toimintaa. En jaksa yhtään tasaista arkea, et käydään töissä, tehdään ruokaa, ollaan lasten kanssa jne..

Mun on koko ajan mietittävä mitä seuraavaksi, vaihtaisinko työpaikkaa vai asuntoa vai opiskelisinko vai matkustaisinko maailman ääriin. Ja usein tulee myös toimittua sen enempää ajattelematta.

Lähentelen kuitenkin kolmekymppiä ja tämä fiilis alkaa ahdistaa.. Onko muilla samanlaisia kokemuksia/fiiliksiä?

Olen saanut itselleni järjettömän stressin aikaan tästä..

 

[minullakin]

Itsellenikin arki on vähän tylsää, tarvitsen aina jotain virkistystä ja muutosta. Asettuminen on ollut vaikeaa. Olen opiskellut kolmikymppiseksi, lukion lisäksi minulla on kolme tutkintoa ja kolme keskeytettyäkin opiskelupaikkaa, töissä olen ollut vain kesäisin ja omaa yritystäkin pyörittänyt kaiken ohessa... Yritän järjestellä kaikenlaisia pikku tapahtumia/juhlia piristyksekseni ja pyrin itse osallistumaan lähes kaikkeen, mitä täällä pikkukylällä järjestetään,missä nykyisin asun.
Sitten sain lapsen ja se pakotti pysähtymään ja keksimään enemmän virikkeitä,joita voi tehdä kotoa käsin. Olen kyllä vähän turhautunut ja kyllästynyt välillä Mutta ajattelen, että minulla on tässä kasvun paikka! Pitäisi osata elää juuri tässä hetkessä, eikä aina tavoitella jotain lisää ja vielä parempaa. Stressikin vähenisi.. En usko, että koskaan jaksaisin vain tyytyväisenä olla möllötellä, mutta kehittyähän silti voi, ei aina tarvi kauhealla draivilla olla jotain tekemässä.

 

[ap]

Joo ja mulla on just toi, etten yhtään osaa elää tässä hetkessä. Huomaan ajattelevani aina, että "sitten kun saan vakipaikan", ok, oon saanut sen ja monta kertaa, aina vaan tekee mieli tehdä jotain muuta.. Ja siis sama pätee kaikkeen, sitten kun saan toisen lapsen, sitten kun lapset menee hoitoon, äh! Miks vaan ei voi olla tyytyväinen tässä ja nyt??