en oo totaalisen rakastunut tähän vauvaan...

olen tuon nukahtamisketjun ap...

en vaan oo onnesta soikeena tästä vauvasta.
esikoinen on 1,5v ja säälittää kun jää päivisin vähällä huomiolle kun tää pienempi itkee vatsaansa.. haluaisin vaan olla esikoisen kanssa ja tehdä juttuja kaksistaan...

oon muutenki itkunen koko ajan... varmaan väsymyksestä, mut on ahdistava olo

 

Tsemiä ap:lle, mut just tän vuoksi mä en itse ole uskaltanut vielä yrittää seuraavaa, lapseni on 2-vuotias ja en haluaisi edes ajatella millaista olisi arki hänen ja esim koliikkivauvan kanssa...

 

nyt apua hakemaan , voisko lapsen isä yms. hoitaa vauvaa hetken, niin pääsisit esim.isomman kans leikkipuistoon

 

olisko kandennu miettii...

 

synnytyksen jälkeinen masennus. Hae kiireesti apua.

 

Niin just, heti ollaan vauvaan pettyneitä kun se ei vaan nuku ja syö ja möllötä tyytyväisenä lopun aikaa. Ei ne kaikki vauvat kuule ole sellaisia. Joissakin on ihan sitä työtäkin.

 

Ihan olisin voinut kirjoittaa saman tekstin!

Mulla esikoinen 2-vuotias ja nyt on myös kuukauden ikäinen koliikkivauva. Täällä palstalla voin tunnustaa, että monta kertaa olen jo miettinyt että uusi vauva oli virhe. :ashamed:

Koko perhe on kovilla ja koen valtavaa syyllisyydentuntoa, että pilasin esikoisenkin elämän tuomalla huutavan vauvan taloon.
Niin ikävä niitä aikoja kun sain olla esikoisen kanssa kahden.

Ja kyllä, kamalat syyllisyydentuskat näistä tuntemuksista on....

 

olisit miettiny....

 

no ei tähän oikeen muuta osaa sanoa, kuin että kyllä se helpottaa, kunhan vauva kasvaa ja lapsista on sitten seuraa toisilleen.

pyydä jostain hoitoapua vauvalle, niin on aikaa olla esikoisen kanssa.

:hug:

 

Soitto nyt äkkiä neuvolaan, ihan synnytyksen jälkeiseltä masennukselta kuulostaa!

Voin kertoa että olin itse samassa tilanteessa puoli vuotta sitten! Esikoinen oli 1v5kk ja vauvalla paha koliikki ja refluksi. Minä kyllä olin todella rakastunut vauvaan mutta niin väsynyt että itkin vaan päivästä toiseen.

Mutta hyvin on selvitty, aika menee kuin siivillä ennen kuin huomaatkaan! Meidän kuopus on nyt jo melkein 7,5kk ja alun itkuisuus on muisto vain.

Kovasti voimia :heart:

 

Se on ihan normaalia, vaikka siitä ei paljon puhuta, mitä nyt jossain kirjoissa ohimennen mainitaan. Kaikki äidit eivät rakastu lapseensa syvästi heti ensi metreillä. Sen pakahduttavan rakkauden kehittyminen voi kestää viikkoja, kuukausiakin. Minä jos kuka tiedän. Lapseni oli minulle syntyessään ihan vieras ihminen, ja rakkaus on kehittynyt pikku hiljaa kun on tultu tutuiksi. Kyllä se sieltä tulee, anna tunteille aikaa. :hug:

 

olisit miettiny....

Jotkut vois miettiä, ennen ku kirjottaa mitään.

Ap:lle jaksuja ja lämpimiä ajatuksia. <3

 

isommalle on ihan mahtava juttu, että hän on saanut pikkusisaruksen! Heille kehittyy ainutlaatuinen suhde. Alku on vaikeaa. Pyydä heti apua arkeen! Teidän kaikkien kannalta järkevintä.

tsemppiä!

 

:hug: Muista ettei vauva ole tahallaan itkuinen, häneen koskee. Ja muista ettei se ole sinun vikasi. Keskity positiivisiin tunteisiin, anna vauvalle läheisyyttä, helliä sanoja ja paljon suukkoja, auttaa se jollain tavalla psykologisesti, jos ei heti, niin ainakaan lapsi ei koe hylkäämisentunnetta. Yritä saada joku hoitamaan pikkuista että pääset isomman kanssa tekemään jotain yhdessä, tai yritä nukkua päikkärit molempien lasten vieressä, niin molemmat saavat läheisyyttä. Muista suukotella ja halailla isompaakin, vaikka kiukuttelisikin.

Ja hae apua jos negatiiviset tunteet voimistuvat, tai koet välinpitämättömyyden tunnetta!

 

Tiedän, että kahden pienen hoitaminen on rankkaa. Meillä on lapsilla ikäeroa 1v2kk. Voin sanoa, ettei täällä ainakaan vauva-ajan jälkeen ole helpottanut.
2-vuotiaan uhma ja toinen kiipeilee joka paikkaan. Esikoinen huutaa, kun leikit keskeytetään yms.
Välillä kyllä on hermot tiukalla.

Kuitenkin rakastan molempia lapsiani ja pieni ikäero oli ihan tietoinen valinta.
Rutiinit ja ulkoilu auttaa jaksamaan, sekä ihana isä, joka hoitaa lapsia, niin itse pääsee lenkille tai kaupoille.

Pointtina siis, että koita saada hoitoapua vauvalle ja omaa aikaa esikoisen kanssa.
Vauva kun ei tahallaan ole hankala (minkä varmasti tiedätkin, mutta väsyneenä ei vaan aina toimi niin) eikä se ole vauvan syy, ettei esikoinen saa tarpeeksi huomiota.
Lapset ovat todella sopeutuvaisia. Tärkeetä on, että huolehdit myös itsestäsi ja lapsista parhaan mahdollisen kykysi mukaan.
Kyllä ne arkirutiinit siitä kehittyy ajanmittaan.

 

Mulla oli ihan samanlainen olo kun kuopus oli 1-2 kk! Mutta siiten se arki vain lähti luistamaan, ja noi tunteet häipyi. Nyt kuopus on 5 kk ja elämä on helpottanut paljon muutamassa kuukaudessa. Ja lapsista on jo nyt seuraa toisilleen. Aika kyllä auttaa vaikka se ei nyt siltä tunnu !

 

olisit miettiny....

äh,ei voi tietää tuleeko helppo vai vaikea vauva! Ihan normaalia et haluaa 2 lasta. Toivottavasti pian helpottaa.

 

olisit miettiny....

äh,ei voi tietää tuleeko helppo vai vaikea vauva! Ihan normaalia et haluaa 2 lasta. Toivottavasti pian helpottaa.

Mutta pitäis nyt kuitenkin tajuta varautua siihenkin että ei tulekaan sitä helppohoitoista jota on heti helppo rakastaa.

 

tää pieni on tosiaan aika itkuinen, vatsavaivainen... en tiiä sekö miuta painaa kun itkee paljon... ja tää oma itkuisuus, niin voihan se johtua ihan siitä etten oo saanu nukkua kunnolla..

Olen ehtinyt esikoisen kanssa touhuilla kun vauva nukkunut... Nyt jotenkin vauvan synnyttyä olen huomannu miten ihana tuo esikoinen onkaan...näen kaikki kiukunpuuskat ja naurukohtaukset eri tavalla. Haluaisin vaan paijata sitä.

Vauvaa kohtaan ei oo tunteita, muuta kun että se on mein vauva.. kai sitä oppii rakastamaan ajan myötä. Ja ne hetket kun hää ei itke ja kattelee tyytyväisenä, niin hellin ja pusutan häntä mut en silti voi sanoa et pakahdun onnesta.

 

tää pieni on tosiaan aika itkuinen, vatsavaivainen... en tiiä sekö miuta painaa kun itkee paljon... ja tää oma itkuisuus, niin voihan se johtua ihan siitä etten oo saanu nukkua kunnolla..

Olen ehtinyt esikoisen kanssa touhuilla kun vauva nukkunut... Nyt jotenkin vauvan synnyttyä olen huomannu miten ihana tuo esikoinen onkaan...näen kaikki kiukunpuuskat ja naurukohtaukset eri tavalla. Haluaisin vaan paijata sitä.

Vauvaa kohtaan ei oo tunteita, muuta kun että se on mein vauva.. kai sitä oppii rakastamaan ajan myötä. Ja ne hetket kun hää ei itke ja kattelee tyytyväisenä, niin hellin ja pusutan häntä mut en silti voi sanoa et pakahdun onnesta.

Ovatko esikoinen ja vauva vielä eri sukupuolta?
Itselläni oli, ja sekin oli jotenkin vaikeaa..

 

tää pieni on tosiaan aika itkuinen, vatsavaivainen... en tiiä sekö miuta painaa kun itkee paljon... ja tää oma itkuisuus, niin voihan se johtua ihan siitä etten oo saanu nukkua kunnolla..

Olen ehtinyt esikoisen kanssa touhuilla kun vauva nukkunut... Nyt jotenkin vauvan synnyttyä olen huomannu miten ihana tuo esikoinen onkaan...näen kaikki kiukunpuuskat ja naurukohtaukset eri tavalla. Haluaisin vaan paijata sitä.

Vauvaa kohtaan ei oo tunteita, muuta kun että se on mein vauva.. kai sitä oppii rakastamaan ajan myötä. Ja ne hetket kun hää ei itke ja kattelee tyytyväisenä, niin hellin ja pusutan häntä mut en silti voi sanoa et pakahdun onnesta.

Ovatko esikoinen ja vauva vielä eri sukupuolta?
Itselläni oli, ja sekin oli jotenkin vaikeaa..

esikoinen on tyttö ja vauva on poika...mutta en koe sitä mitenkään vaikeaksi asiaksi...

 

Meillä lapset on ikäerolla 1v 5kk ja nyt ovat 2v7kk ja 1v2kk ja muistan kyllä vielä nuokin tunteet. Siis tuon syyllisyyden kun ei voi enää huomioida esikoista samalla tavalla. Minulla tunteet uutta vauvaa kohtaan heräsi kuitenkin het, mut ymmärrän et aina ei näin ole. Onko sulla ketään apuna siellä, että voisit vaikka hetken keskittyä esikoiseen ainoastaan. lähdette vaikka ulkoileen :hug: jaksuja sulle oikein kovasti, kyllä se helpottaa. Mutta äiteiltä ei taida tuo syyllisyyden tunne kadota ikinä, koska minulla on vieläkin huono omatunto kun en kerkeä huomioida kumpaakaan oikein yksilöllisesti...

 

olisiko tosiaan synnytyksen jälkeinen masennus, kerro neuvolassa niin saat siihen apua.
Itsellä oli esikoinen 1v4kk kun toinen poika syntyi ja vauva nukkui paljon niin en kokenut
mitenkään rasittavaksi ja kun nuorin alkoi olla lattialla niin pällisteli isoveljen hommia ja molemmat viihtyivät.

 

olisko kandennu miettii...

Painu helevettiin.

 

synnytyksen jälkeinen masennus. Hae kiireesti apua.

Tai apua vauvalle, joka vain huutaa.