Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Aihe vapaa
En olisi uskonut et itsekin sorrun tähän, mutta miten sopeutua uuden kumppanin lapseen?
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="vierailija, post: 31018493"]</p><p>En voi ymmärtää, että MINÄ, juuri MINÄ olen tällaisen ongelman edessä. Epätoivon asteesta kertoo sekin, että kyselen täältä neuvoja kun tiedän varmasti saavani sitä itseään niskaan. Senkin uhalla rohkenen nyt kysyä, miten oppia hyväksymään uuden kumppanin lapsi?</p><p></p><p>Olemme seurustelleet useamman vuoden, asutaan eri osoitteissa, mutta käytännössä ollaan yhdessä useamman kun ollaan erillään. Miehellä on 1 lapsi edellisestä liitosta, itselläni myös 1. Molempien lapset on jo kouluikäisiä eikä heillä kovin suurta ikäeroa ole. Ollaan miehen kanssa puhuttu yhteenmuuttamisesta, naimisiinmenosta ja mahdollisesti vielä yhteisestä lapsesta. Haluaisin nuo kaikki! Mutta mitä enemmän aikaa kuluu, sitä kauemmaksi nuo suunnitelmat menevät koska en vaan pysty näkemään sellaista tulevaisuutta missä myös miehen lapsi on mukana. Enkä koskaan voisi edes ehdottaa, että mies ei olisi lapsensa kanssa missään tekemisissä. Ennemmin erotaan.</p><p></p><p>Ongelmana on, että miehen lapsi on erityislapsi. En diagnooseja tähän kirjoita mutta haasteita on erityisesti sosiaalisissa suhteissa, keskittymisessä ja opillisia pulmiakin on. Lapsi on omanlaisensa ja tämä näkyy hänen tavassa toimia. Olen oman lapseni kanssa keskustellut tilanteesta ja kovasti hän yrittää ymmärtää ja sopeutua ja joustaa jne. Huomaan vaan itse olevani aina aivan poikki kun olen lapsen kanssa ollut tekemisissä. Työskentelen päivittäin erityislasten kanssa (juuri siitä syystä en voi uskoa et itselläni on näin suuria vaikeuksia hyväksyä miehen lasta!) ja jotenkin en millään enää iltaisin jaksa samaa. Todennäköisesti jos omalla lapsellani olisi samanlaisia vaikeuksia, olisin vaihtanut alaa jo kauan sitten juuri tästä syystä. Mies on tietenkin lapsensa paras tuntija ja olenkin yrittänyt noudattaa hänen neuvoja toimiessani lapsen kanssa vaikka ammatillisesti saattaisin olla eri mieltä. Joitain neuvoja olen antanut ja mies on ottanut ne vastaan hyvin, ongelma ei ole siinä. En vaan jaksa sitä, että työpäivä tavallaan jatkuu työpäivän jälkeen. En jaksa käsitellä oman lapseni kanssa miehen lapsen käytöksestä aiheutuvia tilanteita. En vaan jaksa. </p><p></p><p>Olen toivonut, että ajan kuluessa oppisin hyväksymään ja välittämään lapsesta, mutta tuntuu että en vaan siihen kykene. Pelottaa ajatella, että vuosien edetessä, ja murrosiän tullessa, ongelmat ovat vielä suurempia. Onko kukaan ollut samanlaisessa tilanteessa? Onko mitään toivoa, että tunteeni saattaisivat muuttua? Tässä vaiheessa olen vaan helpottunut kun on ne päivät jolloin olemme erossa, saan hengähtää. Miestä ikävöin sillon suuresti mutta en lasta. Hävettää näin tunnustaa.</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="vierailija, post: 31018493"] En voi ymmärtää, että MINÄ, juuri MINÄ olen tällaisen ongelman edessä. Epätoivon asteesta kertoo sekin, että kyselen täältä neuvoja kun tiedän varmasti saavani sitä itseään niskaan. Senkin uhalla rohkenen nyt kysyä, miten oppia hyväksymään uuden kumppanin lapsi? Olemme seurustelleet useamman vuoden, asutaan eri osoitteissa, mutta käytännössä ollaan yhdessä useamman kun ollaan erillään. Miehellä on 1 lapsi edellisestä liitosta, itselläni myös 1. Molempien lapset on jo kouluikäisiä eikä heillä kovin suurta ikäeroa ole. Ollaan miehen kanssa puhuttu yhteenmuuttamisesta, naimisiinmenosta ja mahdollisesti vielä yhteisestä lapsesta. Haluaisin nuo kaikki! Mutta mitä enemmän aikaa kuluu, sitä kauemmaksi nuo suunnitelmat menevät koska en vaan pysty näkemään sellaista tulevaisuutta missä myös miehen lapsi on mukana. Enkä koskaan voisi edes ehdottaa, että mies ei olisi lapsensa kanssa missään tekemisissä. Ennemmin erotaan. Ongelmana on, että miehen lapsi on erityislapsi. En diagnooseja tähän kirjoita mutta haasteita on erityisesti sosiaalisissa suhteissa, keskittymisessä ja opillisia pulmiakin on. Lapsi on omanlaisensa ja tämä näkyy hänen tavassa toimia. Olen oman lapseni kanssa keskustellut tilanteesta ja kovasti hän yrittää ymmärtää ja sopeutua ja joustaa jne. Huomaan vaan itse olevani aina aivan poikki kun olen lapsen kanssa ollut tekemisissä. Työskentelen päivittäin erityislasten kanssa (juuri siitä syystä en voi uskoa et itselläni on näin suuria vaikeuksia hyväksyä miehen lasta!) ja jotenkin en millään enää iltaisin jaksa samaa. Todennäköisesti jos omalla lapsellani olisi samanlaisia vaikeuksia, olisin vaihtanut alaa jo kauan sitten juuri tästä syystä. Mies on tietenkin lapsensa paras tuntija ja olenkin yrittänyt noudattaa hänen neuvoja toimiessani lapsen kanssa vaikka ammatillisesti saattaisin olla eri mieltä. Joitain neuvoja olen antanut ja mies on ottanut ne vastaan hyvin, ongelma ei ole siinä. En vaan jaksa sitä, että työpäivä tavallaan jatkuu työpäivän jälkeen. En jaksa käsitellä oman lapseni kanssa miehen lapsen käytöksestä aiheutuvia tilanteita. En vaan jaksa. Olen toivonut, että ajan kuluessa oppisin hyväksymään ja välittämään lapsesta, mutta tuntuu että en vaan siihen kykene. Pelottaa ajatella, että vuosien edetessä, ja murrosiän tullessa, ongelmat ovat vielä suurempia. Onko kukaan ollut samanlaisessa tilanteessa? Onko mitään toivoa, että tunteeni saattaisivat muuttua? Tässä vaiheessa olen vaan helpottunut kun on ne päivät jolloin olemme erossa, saan hengähtää. Miestä ikävöin sillon suuresti mutta en lasta. Hävettää näin tunnustaa. [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta sanaa on lauseessa: "Kuinka paljon kello on?"
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Nykyajan pankkisiirrot kuinka nopeat
Tänään 15:38
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Hyvä Suomi
Tänään 14:44
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Helsinki haluaa autot pois ja tilalle suunnitellaan grillaamista
Tänään 14:30
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Petteri Orpon hallitus sai Suomen Haminaan tuhannen miljoonan euron investoinnin
Tänään 14:24
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
5.
"Liike Nytin puheenjohtaja Harry Harkimon mukaan Ylen rahoituksesta voi leikata 15–30 prosenttia pitkällä aikavälillä."
Tänään 14:17
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Ihanasti yritkseltä toimittu
Tänään 13:21
viisikymppinen isoäiti
0 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Suomen rajat vuotaa - miksi OrpoPurra ei tee mitään?
Tänään 12:59
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
8.
oli ihana kylpyläviikko
Tänään 12:57
viisikymppinen isoäiti
6 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Matkatoimisto Apollomatkat tiedotti perjantaina aloittavansa seiväsmatkat Länsi-Afrikan Gambiaan
Started by vierailija
Eilen 11:54
Luettu: 655
Aihe vapaa
2.
Mies on vuoden viestitellyt nuoremmalle naiselle
Started by vierailija
Tänään 03:50
Luettu: 309
Aihe vapaa
3.
Ostatko vaatteita kiinalaiskaupoilta? Näin valitaan malleja niitä esittelemään.
Started by Johnny Appleseed
Eilen 04:12
Luettu: 236
Aihe vapaa
4.
Aselait liian löyhiä suomessa.
Started by vierailija
Eilen 01:01
Luettu: 230
Aihe vapaa
5.
Täältä hävisi ketju jossa haukuttiin alatyylisesti Riikka Purraa
Started by vierailija
Eilen 13:22
Luettu: 230
Aihe vapaa
6.
Olisiko Sanna Marin voinut lomailla, jos Viipuria olisi pommitettu sen pääministerikauden aikana?
Started by vierailija
Eilen 17:51
Luettu: 230
Aihe vapaa
7.
Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra haluaa pitää Euroopan monikulttuurisena maanosana
Started by vierailija
Eilen 12:24
Luettu: 201
Aihe vapaa
8.
Voiko kuolleen ihmisen henki auttaa maan päällä elävää? Tietääkö kukaan?
Started by vierailija
Eilen 23:45
Luettu: 192
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
K/B-komposti
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
Aikamoinen puutarha
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
3.
Matkatoimisto Apollomatkat tiedotti perjantaina aloittavansa seiväsmatkat Länsi-Afrikan Gambiaan
Latest: Palstapesu
2 min sitten
Aihe vapaa
4.
Israel-Palestiina-Hamas -ketju.
Latest: vierailija
16 min sitten
Aihe vapaa
5.
Petteri Orpon hallitus sai Suomen Haminaan tuhannen miljoonan euron investoinnin
Latest: vierailija
17 min sitten
Aihe vapaa
6.
relaatio 70
Latest: vierailija
26 min sitten
Aihe vapaa
7.
kokemuksia silmät raollaan nukkumisesta
Latest: vierailija
30 min sitten
Aihe vapaa
8.
Tammikuiset 2025
Latest: Corgimama
46 min sitten
Lapsen saaminen
Yhteistyössä
Aihe vapaa
En olisi uskonut et itsekin sorrun tähän, mutta miten sopeutua uuden kumppanin lapseen?
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu