En ois uskonut en sanon tämänkin....

[vierailijana]

Voin vain todeta että panettaa ja ihan sikana! On tässä mennyt jotain vaaaaarmaaaan 4kk. kun viimeksi miehen kanssa puuhailtu:/ Oma mies ei sytytä enää mussa sitä intohimoa oikeesti.... 10v. yhdessä oltu. Töissä tiirailen miehiä ja mietin joistain, et voi kun tuokin tulis ja ottais oikein kunnolla! Siis ihan kauheita ajatuksia mulla! Olen itse tulinen ja intohimoinen , mitä mies ei ole. Voi vattu, mitähän tästäkin seuraa

 

["nonni"]

Sä ovuloit. Pari viikkoa viimesistä menkoista varmaan menny, vai loppuko ne viikko sitten?

 

[Chala]

Surullista Onko tuo miehen sytyttämättömyys uusi juttu vai tuoreempi tapaus..? Onko vielä toivoa vai oliko se siinä?

 

["aloittaja"]

Ihan sama ovuloinko vai en.... Surullista kyllä Toivoa... ehkä, jos muut elämän paineet helpottaa joskus lähitulevaisuudessa ja me molemmat ja varsinkin minä jaksan odottaa. No, tää mun tunne meidän seksielämästä on ollut varmaan jo n. 2v.:/

 

[nennariikka]

Hei, täällä samat tunteet, en ole vuoteen pitänyt miestäni haluttavana. Olen ajatellut, että se on kuitenkin huono syy lopettaa suhde, onko se?

Yhdessä ollaan melkein 9 v oltu, ja muut miehet kyllä sytyttävät, ja minäkin olen oikeasti intohimoinen persoona.

 

[Chala]

Kyllähän se aika kiitettävästi suhdetta syö jos seksi ei toimi ja oma kumppani ei sytytä. Väistämättä se johtaa jomman kumman pettämiseen pidemmän päälle.. Sitten pitää miettiä mitä elämältä haluaa, kumppanuutta rajoittein, kokonaisvaltaista sellaista, mielummin yksin kuin epätyydyttävässä suhteessa, tyytyminen ja hyvien puolien löytäminen siitä mitä on.. Vaihtoehtoja on, pitää vain valita odottaako ja katseleeko vai tekeekö päätöksiä nyt.

 

["aloittaja"]

Kyllähän se aika kiitettävästi suhdetta syö jos seksi ei toimi ja oma kumppani ei sytytä. Väistämättä se johtaa jomman kumman pettämiseen pidemmän päälle.. Sitten pitää miettiä mitä elämältä haluaa, kumppanuutta rajoittein, kokonaisvaltaista sellaista, mielummin yksin kuin epätyydyttävässä suhteessa, tyytyminen ja hyvien puolien löytäminen siitä mitä on.. Vaihtoehtoja on, pitää vain valita odottaako ja katseleeko vai tekeekö päätöksiä nyt.

Juurikin näin, kuten kirjoitit! En itse todellakaan tiedä mitä tehdä jos tämä jatkuu tällaisena vielä vuosia...? Nuorin lapsistakin vasta 2v. ja jo heidänkin takia tuntuisi todella tyhmältä ja julmalta ajatella van itseään ja omia ns. haluja ja tarpeita. Muutenhan tuo mies on ihan ok. Kiltti ja hoitaa kotityöt ja lapset yhdessä kanssani. Se alkuajan kipinä ja ns. huuma ei kyllä ole koskaan ollut itsellä mitään valtaisaa:/ Kerran puhuttiinkin tästä ystävättärieni kanssa, ja yksi heistä tokaisi jotain todella sellaista (mitä en nyt muista) mikä kolahti ja mietin siinä oikein, että onkohan mieheni minulle niinkö SE, sitten kumminkaan...?

 

[Chala]

[QUOTE="aloittaja";23390202]Juurikin näin, kuten kirjoitit! En itse todellakaan tiedä mitä tehdä jos tämä jatkuu tällaisena vielä vuosia...? Nuorin lapsistakin vasta 2v. ja jo heidänkin takia tuntuisi todella tyhmältä ja julmalta ajatella van itseään ja omia ns. haluja ja tarpeita. Muutenhan tuo mies on ihan ok. Kiltti ja hoitaa kotityöt ja lapset yhdessä kanssani. Se alkuajan kipinä ja ns. huuma ei kyllä ole koskaan ollut itsellä mitään valtaisaa:/ Kerran puhuttiinkin tästä ystävättärieni kanssa, ja yksi heistä tokaisi jotain todella sellaista (mitä en nyt muista) mikä kolahti ja mietin siinä oikein, että onkohan mieheni minulle niinkö SE, sitten kumminkaan...?[/QUOTE]

Varmasti miljoona ja yksi asiaa joita miettii ja yrittää ottaa huomioon kun tuollaisia miettii. Jos ottaisit aikalisän, annat itselles hetken hengähdystauon ihan ilman mitään parisuhdemietteitä, yrität katsoa elämää avoimin silmin, miettiä onko niillä päätöksillä niin kiire vai voiko tilanne jatkua vielä hetken. Olisko sulla itselläsi mitään kiinnostusta vaikka jollekin romanttiselle reissulle miehesi kanssa, yrittää josko vielä löytyisi jotain kipinää..? Toisaalta tietty vaikeampaa jos sellaista ei niin kummasti ole koskaan ollut..

Kamalan vaikeita asioita : / Faktahan se kuitenkin on että pidemmän päälle kaikki kärsii jos vanhemmat ovat onnettomia yhdessä. Vaikkei se päivän päälle olekaan niin elämä on tässä ja nyt. Parhaiten pitää käyttää se mitä on saanut mutta mihinkään missä on onneton ei pidä tyytyä koska sitä katuu aivan varmasti. Toivottavasti tilanne etenee johonkin suuntaan.

 

["aloittaja"]

Varmasti miljoona ja yksi asiaa joita miettii ja yrittää ottaa huomioon kun tuollaisia miettii. Jos ottaisit aikalisän, annat itselles hetken hengähdystauon ihan ilman mitään parisuhdemietteitä, yrität katsoa elämää avoimin silmin, miettiä onko niillä päätöksillä niin kiire vai voiko tilanne jatkua vielä hetken. Olisko sulla itselläsi mitään kiinnostusta vaikka jollekin romanttiselle reissulle miehesi kanssa, yrittää josko vielä löytyisi jotain kipinää..? Toisaalta tietty vaikeampaa jos sellaista ei niin kummasti ole koskaan ollut..

Kamalan vaikeita asioita : / Faktahan se kuitenkin on että pidemmän päälle kaikki kärsii jos vanhemmat ovat onnettomia yhdessä. Vaikkei se päivän päälle olekaan niin elämä on tässä ja nyt. Parhaiten pitää käyttää se mitä on saanut mutta mihinkään missä on onneton ei pidä tyytyä koska sitä katuu aivan varmasti. Toivottavasti tilanne etenee johonkin suuntaan.

No nyt on mennyt 2v. ettei olla oltu miehen kanssa kaksin edes 1 pvä. missään:/ Tiedän että tämäkin vaikuttaa varmasti tämänhetkisiin fiiliksiin. Oikeastaan molempien kaikki energia menee vanhimman lapsemme asioiden hoitamiseen . Varsinkin oma energia, sillä ns. päävastuu on mulla loppupeleissä. Joskus mies on siis kuin 4 lapsi , tietyissä asioissa ja sekös itseäni v.tuttaa ihan hirveesti! Tarvitsisin vahvemman miehen, vahvemman kuin itse olen(vaikka olenkin vahva). Mutta aina en jaksa olla Kaikki tämä heijastuu kaikkeen ja niinpoispäin, sen tiedän. 3 lapsen yh. en välttämättä halua...
Ehkä tässä kituutetaan ja ootellaan et lapset kasvaa ja katsotaan sitten.

 

[Järjetön]

Sä tai miehesi tulette jompikumpi vielä rakastumaan, jos tilanne jatkuu noin. Niin kävi mulle ja voi luoja yksin tietää miten mun sydämeni pakahtuu sylin kaupauksesta, jossa en koskaan edes ole ollut. Ihastun helposti, mutta en rakastu ja tää on jotain hirveetä, ihanaa, hirveän ihanaa. Pahaa, hyvää. Päätöksen erosta tein jo kauan sitten, nyt päätös on saanut pisteen iin päälle. Meni syteen tai saveen, tulen torjutuksi tai en, nykyinen suhde ei tule jatkumaan. Ei lapsia, onneksi. En halua nykyisen kanssa niitä.

 

[Yksvaan, neljän äiti]

Onneks oli rohkeus jättää suhde (12v) jossa mies ei sytyttänyt, lähinnä yökötti.
Nyt on sellainen mies (14v) että oksat=housut pois =)

 

["aloittaja"]

Sä tai miehesi tulette jompikumpi vielä rakastumaan, jos tilanne jatkuu noin. Niin kävi mulle ja voi luoja yksin tietää miten mun sydämeni pakahtuu sylin kaupauksesta, jossa en koskaan edes ole ollut. Ihastun helposti, mutta en rakastu ja tää on jotain hirveetä, ihanaa, hirveän ihanaa. Pahaa, hyvää. Päätöksen erosta tein jo kauan sitten, nyt päätös on saanut pisteen iin päälle. Meni syteen tai saveen, tulen torjutuksi tai en, nykyinen suhde ei tule jatkumaan. Ei lapsia, onneksi. En halua nykyisen kanssa niitä.

Onneks olkoon sulle! Näin tulee varmaan käymään ehkä.... Meilllä kun nuo lapset niin vaikeuttaa asioita todella paljon. Itsekin ihastun todella helposti. Nyt olen vasta todellakin alkanut katseleen muita miehiä sillätavalla, että oikein hävettää.... Toki nyt miehiä aina olen sillai katsellut et ompas komea jne. jos vastaan kävelee, mutta nyt , huh.... varsinkin siellä töissä...:/

 

["pieras"]

Onneks oli rohkeus jättää suhde (12v) jossa mies ei sytyttänyt, lähinnä yökötti.
Nyt on sellainen mies (14v) että oksat=housut pois =)

Aika nuoria noi sun miehet

 

[Chala]

[QUOTE="aloittaja";23390471]No nyt on mennyt 2v. ettei olla oltu miehen kanssa kaksin edes 1 pvä. missään:/ Tiedän että tämäkin vaikuttaa varmasti tämänhetkisiin fiiliksiin. Oikeastaan molempien kaikki energia menee vanhimman lapsemme asioiden hoitamiseen . Varsinkin oma energia, sillä ns. päävastuu on mulla loppupeleissä. Joskus mies on siis kuin 4 lapsi , tietyissä asioissa ja sekös itseäni v.tuttaa ihan hirveesti! Tarvitsisin vahvemman miehen, vahvemman kuin itse olen(vaikka olenkin vahva). Mutta aina en jaksa olla Kaikki tämä heijastuu kaikkeen ja niinpoispäin, sen tiedän. 3 lapsen yh. en välttämättä halua...
Ehkä tässä kituutetaan ja ootellaan et lapset kasvaa ja katsotaan sitten.[/QUOTE]

Eihän se yksinhuoltajuus varmasti houkutteleva ajatus ole varsinkaan jos miehestä on oikeasti yhtään mitään apua eikä aina vain haittaa. Ehkä teidänkin tilanne lähtee helpottamaan kun muu elämä tasaantuu..? Liian kauaa ei kannata odottaa sitäkään, koska jos liian pitkälle mennään on paluu aina vaikeampaa. Pitäiskö teidän harkita jotain suhteenhuoltohetkiä edes satunnaisesti, pidätte keskusteluyhteydet auki sen verran mitä pystyy ja kokeilet josko jotain kipinääkin voisi vielä löytyä. Jos sen voimin jaksaa odottaa vielä hetken niiden lopullisten päätösten tekoa.