E
endever
Vieras
Yleensä olen aika hyvä tulkitsemaan ihmisten tarkoitusperiä. Nyt olen kuitenkin vähän hämilläni.
Minulla on eräs sellainen... no, voisi sanoa ehkä että kasvotuttu? Olemme samoilla luennoilla n. 30-40 henkilön ryhmässä, muutamilla eri kursseilla. En ole koskaan jutellut hänen kanssaan kuitenkaan, en siis tunne muuta kuin nimeltä ja ulkonäöltä. En tiedä tietääkö hän esimerkiksi minun nimeäni.
Hänen kanssaan on ollut useamman kerran tilanne, jossa on katsonut minua tietyllä tavalla, tai reagoinut jotenkin tai antanut sen vaikutelman, että haluaa sanoa minulle jotain. Jää käytävälle seisomaan ja tuijottaa minua, ilmettä en osaa lukea, jos jotenkin edes aion hymyillä tai tervehtiä niin kuin normaalisti tuttuja tai puolituttuja tervehdin, kääntää katseensa äkkiä pois.
Tämä kuulostaa nyt vähän tyhmältä, kun en osaa kuvailla oikein. Mutta monesti tullut sellainen olo, että hakee puhekontaktia, muttei koskaan saa sanotuksi minulle mitään. Itse asiassa käytös muistuttaa todella paljon sitä, kun eräs entinen poikaystäväni, joka oli hyvin ujo, yritti moneen kertaan tulla tutustumaan minuun, muttei saanut sanaa suustaan.
Erona kuitenkin se, ettei tässä nyt olevassa tilanteessa ole mitään sellaista viritystä tai virettä, että asia tuntuisi mitenkään seksuaaliselta.
Eilen sitten osuimme sattumalta samaan bussiin. Huomasi minut, jotenkin säpsähti ja kääntyi ensin takaisin päin. Minä siis istuin jo bussissa, kun hän tuli kyytiin myöhemmältä pysäkiltä. Kääntyi siis ensiksi kävelläkseen alkupäässä oleville penkeille, sitten kääntyi uudelleen jotenkin päättäväisesti ja tuli viereeni istumaan. Ei tervehtinyt minua, piti kuulokkeet koko ajan korvillaan niin kuin minäkin. Istui hermostuneena vieressäni ja aina kun käänsin päätäni katsoakseni ulos, vilkaisi minua. Kun käännyin katsomaan kohti, käänsi oman katseensa muualle. Jäi bussista ennen minua, ei sanonut sanaakaan tai ottanut kontaktia.
Olisin tietysti voinut siinä bussissa alkaa jutella, muttei tuntunut ihan luontevalta siinä kaikkien ihmisten keskellä. Ja kun en todellakaan osaa tulkita tätä käytöstä, joka kuitenkin jollain tavalla on "häiritsevää" koska se on monesti kiinnittänyt huomioni.
En oikein ymmärrä. Emme tunne toisiamme mistään muustakaan yhteydestä, emme ole tavanneet ennen opintoja. Ei meillä kai ole yhteisiä tuttujakaan, ja asumme aivan eri kaupunginosissa. Ja kuten sanoin, vaikka monet näistä reaktiosta ja käyttäytymisestä tuovat mieleen ujon, ihastustaan lähestyvän pikkupojan, tämä ei ole tipan tippaa kuitenkaan mitään sellaista. Suoraan sanottuna, itseäni nyt mitenkään epäreilusti vähättelemättä, hän ei ole sellainen tyyppi joka kiinnostuisi minunlaisestani tyypistä.
Ja tuntuu jotenkin hullulta mennä kysymäänkään, että mikä juttu tämä on. Olen miettinyt, että olenko jotenkin epähuomiossa loukannut häntä, muttei kai kyse siitäkään ole. En osaa lukea kasvoiltaan mitään vihaankaan viittavaa. Lähinnä epävarmuutta.
Minulla on eräs sellainen... no, voisi sanoa ehkä että kasvotuttu? Olemme samoilla luennoilla n. 30-40 henkilön ryhmässä, muutamilla eri kursseilla. En ole koskaan jutellut hänen kanssaan kuitenkaan, en siis tunne muuta kuin nimeltä ja ulkonäöltä. En tiedä tietääkö hän esimerkiksi minun nimeäni.
Hänen kanssaan on ollut useamman kerran tilanne, jossa on katsonut minua tietyllä tavalla, tai reagoinut jotenkin tai antanut sen vaikutelman, että haluaa sanoa minulle jotain. Jää käytävälle seisomaan ja tuijottaa minua, ilmettä en osaa lukea, jos jotenkin edes aion hymyillä tai tervehtiä niin kuin normaalisti tuttuja tai puolituttuja tervehdin, kääntää katseensa äkkiä pois.
Tämä kuulostaa nyt vähän tyhmältä, kun en osaa kuvailla oikein. Mutta monesti tullut sellainen olo, että hakee puhekontaktia, muttei koskaan saa sanotuksi minulle mitään. Itse asiassa käytös muistuttaa todella paljon sitä, kun eräs entinen poikaystäväni, joka oli hyvin ujo, yritti moneen kertaan tulla tutustumaan minuun, muttei saanut sanaa suustaan.
Erona kuitenkin se, ettei tässä nyt olevassa tilanteessa ole mitään sellaista viritystä tai virettä, että asia tuntuisi mitenkään seksuaaliselta.
Eilen sitten osuimme sattumalta samaan bussiin. Huomasi minut, jotenkin säpsähti ja kääntyi ensin takaisin päin. Minä siis istuin jo bussissa, kun hän tuli kyytiin myöhemmältä pysäkiltä. Kääntyi siis ensiksi kävelläkseen alkupäässä oleville penkeille, sitten kääntyi uudelleen jotenkin päättäväisesti ja tuli viereeni istumaan. Ei tervehtinyt minua, piti kuulokkeet koko ajan korvillaan niin kuin minäkin. Istui hermostuneena vieressäni ja aina kun käänsin päätäni katsoakseni ulos, vilkaisi minua. Kun käännyin katsomaan kohti, käänsi oman katseensa muualle. Jäi bussista ennen minua, ei sanonut sanaakaan tai ottanut kontaktia.
Olisin tietysti voinut siinä bussissa alkaa jutella, muttei tuntunut ihan luontevalta siinä kaikkien ihmisten keskellä. Ja kun en todellakaan osaa tulkita tätä käytöstä, joka kuitenkin jollain tavalla on "häiritsevää" koska se on monesti kiinnittänyt huomioni.
En oikein ymmärrä. Emme tunne toisiamme mistään muustakaan yhteydestä, emme ole tavanneet ennen opintoja. Ei meillä kai ole yhteisiä tuttujakaan, ja asumme aivan eri kaupunginosissa. Ja kuten sanoin, vaikka monet näistä reaktiosta ja käyttäytymisestä tuovat mieleen ujon, ihastustaan lähestyvän pikkupojan, tämä ei ole tipan tippaa kuitenkaan mitään sellaista. Suoraan sanottuna, itseäni nyt mitenkään epäreilusti vähättelemättä, hän ei ole sellainen tyyppi joka kiinnostuisi minunlaisestani tyypistä.
Ja tuntuu jotenkin hullulta mennä kysymäänkään, että mikä juttu tämä on. Olen miettinyt, että olenko jotenkin epähuomiossa loukannut häntä, muttei kai kyse siitäkään ole. En osaa lukea kasvoiltaan mitään vihaankaan viittavaa. Lähinnä epävarmuutta.
, mutta en ihan ymmärrä, että miksi tämä ihminen nyt esimerkiksi tahtoisi ystävystyä tai miksi se olisi niin vaikeaa. Olemme samassa opintoryhmässä, joten ei tarvitse keksiä mitään tekosyitäkään.
