En nyt millään jaksais tuon tenavan kans

[väsyny mami]

Muksu on 1v8kk ja roikkuu mussa kiinni koko ajan, en pysty syömään, lukemaan lehteä, käymään vessassa, kun on koko ajan hihassa, lahkeessa tai kädessä nykimässä "tule, tule" tai "äiti, äiti". Ei hetken rauhaa. Toi muksu ei osaa yhtään leikkiä tai olla itsekseen. Nykysin vaatii kaveriksi kattomaan telkkuakin. Ja syliin pitää päästä, jos mikään muu ei auta. Eihän ton ikäsellä pitäs enää olla mitään eroahdistustakaan, on jo niin iso?! Keskittymiskykykin on tolla ihan olematon, ei jaksa kattella kirjoja tai piirrellä. Jos leluilla leikitään, niin yhteen asiaan jaksaa keskittyä max puoli minsaa. Koko ajan pitää olla menossa, touhussa, tavarat lentää, kiukkua pukkaa niin muksulla kuin äidilläkin. Ja väsyttää niin helvatusti.

 

["niin"]

siksi tehdään niitä sisaruksia

 

[alkup]

[QUOTE="niin";21898089]siksi tehdään niitä sisaruksia [/QUOTE]

Joo.. miten ihmeessä mä voisin tehdä toisen muksun, ku tää eka vie kaiken ajan / huomion / energian..?!?

 

[veitsanatsuustani]

[QUOTE="niin";21898089]siksi tehdään niitä sisaruksia [/QUOTE]

 

[veitsanatsuustani]

Joo.. miten ihmeessä mä voisin tehdä toisen muksun, ku tää eka vie kaiken ajan / huomion / energian..?!?

Siltähän se tuntuu, se ensimmäinen ja ainokainen. Koko maailma muuttuu ja mullistuu, eikä näe muuta kuin sen joka sen mullisti. Kyllä se siitä, usko pois!!

 

[Molleri]

Syötte yhdessä! Silloin sitä tekemistä on molemmille ja hyvä ruoka parempi mieli
Kun lapsi istuu ja katsoo telkkaria voit itse lukea samalla lehdet/kirjaa.. Menkää ulos, soittakaa tuttavaperhe leikkipuistoon niin aikuiset saa jutella ja lapsille on ikäistään seuraa.

Tiedän tuon tunteen. Täytyy vaan keksiä lapselle jotain kiinnostavaa tekemistä, jotta saa itse ottaa 15min torkut :hug:

 

[alkup]

Ei oo sellasia ystäviä, tuttavia, muita äitikavereita... Suku on kaukana. Ollaan vaan mä, muksu ja mies, joka on päivät pitkät töissä.

 

["Huoh"]

Jos helpottaa niin et ole ainoa joka tuntee noin. Itselläni vain ovat 3-vuotias ja reilu vuosikas. Tänäänkin olen itkenyt noin 4 tuntia putkeen kun en jaksa. Ihan turha tulla tähän heittämään kommenttia että "Mitäs olet lapsesi tehnyt?" Ne ovat minulle kaikki kaikessa ja koko elämäni. Tämä viikko vain on ollut todella raskas sekä edellinen viikko. Mies joutuu tekemään töissä pitkää päivää ja on tosi stressaantunut työasioista. Minä taas tahtoisin edes yhden illan vapaata mutta asumme keskellä ei mitään ja kun mies tulee kotia niin on jo niin myöhä lähteä mihinkään. Lenkillä käydään lasten kanssa päivänvalossa, iltaisin en uskalla yksin lähteä koska tässä nyt on ainakin 3 isoa karhua meidän pihan vieressä.

 

[veitsanatsuustani]

Jokainen äiti tarvii OMAA AIKAA että jaksaa taas lasten kanssa. Jos sitä ei ole, alkaa se pää kiristyä kuten ap:llä. Se on ihan normaalia. Kannattaa etsiä joku kerho tms. missä käydä lasten kanssa, jotta saa aikuista seuraa itselle.

Aikuisella on aikuisen tarpeet, ei ne tunteet tee huonoa äitiä. Syyttäjät suksikoon suolle "mitäs teit lapset"-syytöksiensä kanssa.

Toivottavasti saat arkeen piristäviä asioita ja tukea.

 

["vieras"]

itsellä 1v 9kk ja ihan samanlaista meillä... sillä erolla että toinen tulossa. mutta joo, välillä tuntuu et on tosi raskasta. täytyy vaan oottaa et ajan kanssa helpottaa. ei tässä muutakaan voi. mutta tiedän kyllä tunteesi ap, voimia!

 

[yyy]

Meillä oli tollasta silloin kun oli vaan yksi lapsi. Nyt toinen lapsi on 1v9kk ja ei tietoakaan tollasesta. On paljon helpompaa nyt, kun puuhaavat keskenään tai edes vierekkäin. Äitiä ei tarvita joka juttuun. Toki erotuomari saa aika usein olla, mutta kukaan ei roiku lahkeessa ja ehdin rauhassa tehdä paljon enemmän asioita kun yhden kanssa.