En nautí yhtään tästä häätouhusta

Minä suunnittelin häitä monia vuosia, mutta nyt kun häät ovat oikeasti tulossa, en ole onnellinen lainkaan, enkä tehnyt mitään asioiden hyväksi. Olen aivan muuttunut, murheellinen ja saan ahdistuskohtauksia. Tuntuu etten saa henkeä ja irtaannun koko muusta maailmasta. Toki olen aina jännittänyt kaikkea, mutta naimisiinmeno ei tunnu yhtään kivalta emmekä ole ollenkaan rakastunut kuherteleva pari. Siis tämä on oma tunteeni, mieheni yrittää vaan kestää kiukkuiluani ja hellii minua. Onko tuleva morsian nyt sekoamassa???

 

Et ole sekoamassa. Delegoi hääsunnittelu vastuuta muille ja ala itse nauttimaan tilanteesta. Minä itse "annoin" suunnitelun anopille ja sukulaisille pääsin itse vähemmällä ( sovittiin tietysti anopin ja sukulaisten kanssa pääpiirteet että häistä tuli meidän "näköisemme".
Onnea matkaan

 

Meillä oli jo häät ja onneks ovatkin ohi.Nyt on niin seesteinen olo.En oikein viihdy huomion keskipisteenä olemisena.Seuraavat juhlat onkin sitten 2 viikon päästä kun poika täyttää 1v.ja ne vasta bileet onkin!

 

Ehkä kyse onkin ollut vain siitä, että olet pikkutytöstä asti haaveillut prinsessapäivästä ja nyt kun se on tulossa, olet tajunnut, että avioliitto on muutakin kuin meikkauksessa ja kampaajalla käyntiä.

Nyt jarrut pääle ja avioliitto harkintaan, että ette kuuluisi siihen 50 %, jotka eroaa viiden vuoden sisällä häistä.

 

Täytyy nyt lisätä, että meillä on lapsia ja suhteemme on ollut hyvin aaltoilevaa, kaikkea koettu. Ei taida olla epävarmuudesta kyse kuitenkaan, että onko oikea mies, mutta mitä tää on sitä en kuitenkaan tiedä, siis jännitys jos voi olla näin fyysistä, niin enpä tiiä? Siis kun tavallaan ei ole mitään ongelmaa ja silti olen kuin raivo härkä ja "sekopää".

 

Tulee ihan mieleen ohjelma jossa kerrottiin morsiamista jotka satsaavat häihin suurinpiirtein koko elämänsä ja lopussa menevät ihan ylikierroksilla.Ota nyt iisisti,delegoi asioita muille.Eihän se teidän elämäänne mihinkään muuta jos olette jo hankkineet lapsiakin ja elätte yhdessä,jännität varmaankin ihan sitä päivää vaan.Ota aamusta heti vaikka shamppanjaa,rentouttaa kummasti!

 

Tuli mieleen et oiskohan se sitä et sun ehkä tiedostamaton stressi niiden häiden järjestelystä tavallaan ilmaantuu tollasena innotomuutena tai passiivisuutena. (Itellä oli vähän sama juttu.)Voin kuvitella myös miten asia josta aiemmin on haaveillut ja pitänyt sitä jonain niin "suurena" juttuna niin toteutuessaan tuntuukin että eihän tää nyt niin erikoisen ihmettä ookkaan, eli tavallaan ehkä pettyy (se on sitä ettei osaa nauttia tästä hetkestä ja sit ajan päästä vasta muistelee haikeana, et "voi niitäkin ihania aikoja". Ainakin minulle on monesti käynyt näin...Mut elä huoli kyllä se juhlan tuntu sieltä tulee, kun tosiaan annat tehtäviä muillekin jne. Joka tapauksessa se on elämän suurin ja hienoin päivä joka jää visusti mieleen. Muistakaa muuten miehesi kanssa ihan vasiten kesken juhlahumun pysähtyä nauttimaan ja sano sinä vaikka ukko-kullallesi et: "Hei, tajuut sä ; nää on MEIDÄN HÄÄT" ..Nauttikaa joka hetkestä, ettei tuu viikon päästä harmiteltua et kun sekin päivä meni niin sumussa, eikä osannu nauttia...PARHAIMMAT ONNITTELUT jo etukäteen!