En missään tapauksessa kadu, että lapsena tuli äidiksi, mutta jos järjellä olis ajatellu..

Tottahan se on monella tavalla helpompaa kun on tietyt asiat elämässä jo koettu ja nähty ja tehty jne. Ite oisin todennäkösesti tehny abortin jos oisin tullu raskaaksi tyyliin 17v,mut sit ku 21v plussasin paskaan elämäntilanteeseen ni ei se päätös kovin helppo ollu siltikään mut tiesin vaan et jos oisin abortin tehny(vaikka se ehkä oiski järjellä aateltuna parempi ratkasu) niin se ois jääny mua kaduttamaan koska tunteella aateltuna tiesin ettei se oo oikee ratkasu..

hehheh, kunnon novellin väsäsin tässä :D
 
Mä olin kanssa 19 eikä kaduta.Ainoa mikä tässä on hiukkasen kaduttanut tai mietityttänyt on se etten nyt tekisi,anteeksi saisi,kahta lasta niin peräkkäin vaan nauttisin vauva-ajoista rauhassa kun nuorena aloitin lasten tekemisen kuitenkin ,anteeksi saamisen.
 
Mä taas en koe olleeni liian nuori 19-vuotiaana. Joka vuosihan tässä kasvaa itekin, mutta niin mä oletan tekeväni vielä 30v jälkeenkin. Eihän elämässä olis mitään järkeä, jos ei vuoden päätteeksi peiliin katsoessa vois todeta mitään oppineensa tai kasvaneensa kenties ihmisenä, äitinä...

Millä tavalla sä oot sitä mieltä, että olit ihan kersa? Siis mitä sä teit, miten käyttäydyit?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Henrietta:
Mä olin kanssa 19 eikä kaduta.Ainoa mikä tässä on hiukkasen kaduttanut tai mietityttänyt on se etten nyt tekisi,anteeksi saisi,kahta lasta niin peräkkäin vaan nauttisin vauva-ajoista rauhassa kun nuorena aloitin lasten tekemisen kuitenkin ,anteeksi saamisen.
Ei muakaan kaduta, jälkiviisaana vaan helppo ajatella, että ehkä olis ensin se ammatti kannattanu hankkia, ja muutenkin.

 
en minäkään kannata ketään ennen täyikäistä hankkimaan lapsia mutta harvalla on noin hyvin asiat vielä silloin.
mies jonka kanssa ollut useamman vuoden. ja kunnolinen suhde.
valmis alkaamaan äidiksi ja mies isäksi. laittamaan lapsen etusijalle.

olin 17v ja en missään nimessä haluisi että olisin tehnyt toisin.
minusta on ihanaa että olen nuorena saanut lapseni.

olen todella nuori kun lapseni aikuisia. voin toteuttaa ura ja muita haaveita joita en lasten olllessa pieniä halua tavoitella koska olisi lapsilta pois.

Eli minulle ja miehelleni tämä oli hyvä aika saada lapset. en olisi halunnut siirtää yhtään eteenpäin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kotona Kirves Kädessä:
Alkuperäinen kirjoittaja Henrietta:
Mä olin kanssa 19 eikä kaduta.Ainoa mikä tässä on hiukkasen kaduttanut tai mietityttänyt on se etten nyt tekisi,anteeksi saisi,kahta lasta niin peräkkäin vaan nauttisin vauva-ajoista rauhassa kun nuorena aloitin lasten tekemisen kuitenkin ,anteeksi saamisen.
Ei muakaan kaduta, jälkiviisaana vaan helppo ajatella, että ehkä olis ensin se ammatti kannattanu hankkia, ja muutenkin.
Niin mutta mitä sitä enään jossittelemaan *juu sitä tein itsekkin juuri tuossa viestissäni* :whistle:

Ja lisään vielä että järki ja tunteet kun ei kulje käsikädessä kai koskaan..vauvakuume ei ole yhteydessä järjenjuoksun kanssa:)
 
Itekki koen olevani tietyllä tavalla kersa 19vee äitinä, mutta kyllä meillä ainakin pikkuihminen on muuttanu elämää vaan parempaan suuntaan. Aikuistuttanu huomattavasti. :) Ja sukurasitteet huomioonottaen oliki parempi alkaa lapsentekoon nuorempana..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kotona Kirves Kädessä:
Alkuperäinen kirjoittaja Henrietta:
Mä olin kanssa 19 eikä kaduta.Ainoa mikä tässä on hiukkasen kaduttanut tai mietityttänyt on se etten nyt tekisi,anteeksi saisi,kahta lasta niin peräkkäin vaan nauttisin vauva-ajoista rauhassa kun nuorena aloitin lasten tekemisen kuitenkin ,anteeksi saamisen.
Ei muakaan kaduta, jälkiviisaana vaan helppo ajatella, että ehkä olis ensin se ammatti kannattanu hankkia, ja muutenkin.
Niin, mulla oli yks ammatin opiskelu sillon kesken, nyt jo valmis. Nyt opiskelen toista ammattia ja lapset kohta 5v ja 3v, minä 24v. Aina tässä on menty eteenpäin, mies on saman ikänen ja hänkin jatkoi opiskeluja vielä ja valmistu kun odotin toista lasta. Mä en tienny mitä halusin nuorempana, paitsi perheen. Joten sen olen jo saanut ja nyt mulla on aikaa miettiä, mitä haluan ammatikseni tehä.
 
mä on saanu esikoiseni 16.veenä.enkä kadu päivääkään.javarmasti monelta muo säästäny,mutta toisaalta tunnustan ,että osiin voinu helpommallakin tavallaan päästä ja saada elää "huoletonta"elämää hetkisen enemmän.mutta kävi kuin kävi ja onnellisnen olen silti nyt jo komen lapsen äitinä ja ammatit hankittuna.. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kotona Kirves Kädessä:
Alkuperäinen kirjoittaja kutku:
Millä tavalla sä oot sitä mieltä, että olit ihan kersa? Siis mitä sä teit, miten käyttäydyit?
En mä mitään erikoista tehny, hoidin vauvaa :D Ja kyllä nyt kun ajattelee, niin onhan 19v lapsi, kun esim. 30v vertaa. Vaikka silloin olinkin ihan aikuinen, omasta mielestäni :D
tätä lukiessani mietin ihan väkisten että mitähän mietit sitten, kun täytät 50 v :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kotona Kirves Kädessä:
Alkuperäinen kirjoittaja kutku:
Millä tavalla sä oot sitä mieltä, että olit ihan kersa? Siis mitä sä teit, miten käyttäydyit?
En mä mitään erikoista tehny, hoidin vauvaa :D Ja kyllä nyt kun ajattelee, niin onhan 19v lapsi, kun esim. 30v vertaa. Vaikka silloin olinkin ihan aikuinen, omasta mielestäni :D
En sanos kaikista, että lapsi. Nuori vain. Siis on niiiiiin monta suorastaan surullista tapausta nuorista, mutta myös niiiiiin monta hyvää ja hienosti lastaan hoitavaa vanhempaa, että en sanos yleistäen noin.

Ja vaikka joissain asioissa ja monissakin 19v on lapsellisempi kuin 30v, niin silti lasten hoidossa itsessään tiedän monta yli 30v ikästä, jotka ovat hyvin hyvin hukassa näiden asioiden suhteen.
 

Yhteistyössä