En mennyt 10 v sitten lapsuudenystäväni hautajaisiin, harmittaa vieläkin.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja joppajo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

joppajo

Vieras
En kaipaa haukkuja. Olin lapsena jonkin verran tekemisissä lähinnä hevosharrastuksen parissa yhden tytön kanssa joka kuoli kun olin 18-vuotias, tyttö oli 20-vuotias. Tyttö ol lapsuuden aikaisen parhaan kaverini sisko.

Minua harmittaa vieläkin. En osaa sanoa miksi en mennyt. JOtenkin vaan kai koin, että kun en enää lähimpään viiteen vuoteen ollut missään tekemisissä hänen kanssaan, että pelkkä adressi olisi ok. Lähinnä minua hävettää se etten hautajaisiin mennyt. En ole puhunut tämän siskon (ystäväni) kanssa tästä mitään tms. Mutta mitähän hän mahtaa ajatella?

Mitä yleensä ajatellaan jos ei mene tuttavansa hautajaisiin? Adressi laitettiin perheenpuolesta tietysti.
 
Älä harmittele asiaa. Ei hautajaiset ole ainoa tapa osoittaa surua tai kunnioittaa vainajaa. Ystävänä olet voinut tehdä sitä kotona miettimällä ja ajattelemalla häntä. Jos asiaa painaa mieltä niin ainahan voi käydä haudalla ja jättää viimeiset terveiset, oli kuolemasta kulunut sitten hetki tai vuosia.
 
Jos hautajaisis paljon vainajan tuttuja ja siis muitakin kuin omaisia on joku ehkä voinut hitusen ihmetellä, ei paljoa varmaan...Tuskin sitäkään vähää jos vain omaiset hautajaisissa. Käy haudalla jättämässä hyvästit.
 
Alkuperäinen kirjoittaja X:
Jos hautajaisis paljon vainajan tuttuja ja siis muitakin kuin omaisia on joku ehkä voinut hitusen ihmetellä, ei paljoa varmaan...Tuskin sitäkään vähää jos vain omaiset hautajaisissa. Käy haudalla jättämässä hyvästit.

Hautajaiset olivat suuret. Hänellä oli paljon ystäviä ja sukulaisia.
 
No ihminen nyt vaan toimii oman harkintansa mukaan miten toimii ja se on sitten elettävä niiden ratkaisujen kanssa. Turhaa on vatvominen kun se ei asiaa miksikään muuta. Sinä toimit kuten toimit, piste, loppuun käsitelty. Elämässä eteenpäin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja -:
No ihminen nyt vaan toimii oman harkintansa mukaan miten toimii ja se on sitten elettävä niiden ratkaisujen kanssa. Turhaa on vatvominen kun se ei asiaa miksikään muuta. Sinä toimit kuten toimit, piste, loppuun käsitelty. Elämässä eteenpäin.

NÄinhän se tietysti menee. Jotenkin sitä ei vaan silloin tajunnut, kuinka tärkeää olisi ollut olla mukana. Itse en ole ns. uskovainen enkä mitään sellaista, tiedän että voin ajatella häntä mielessäni jne. Mutta jotenkin mietin, että onko etenkin tästä ystävästäni tuntunut pahalta kun en paikall mennyt.
 
Ajallaan tekemätöntä ei saa tehdyksi, eikä tehtyä tekemättömäksi. Asiaa on mielestäni turha harmitella 10 vuotta jälkikäteen. Voithan nyt viedä vaikka kukkia haudalle niin ei tarvitse sitä harmitella muutaman vuoden päästä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Siis 13-vuotiaana olit tekemisessä hänen kanssaan? Mietitkö että mitä muut sinusta ajattelee vai mikä siinä harmittaa?

Se juuri, että mitä muut, etenkin hänen sisarensa joka siis yhä on ystäväni, ajattelevat. Kun tieto kuolemasta tuli, kävin toisen ystäväni kanssa viemässä kukkia heidän kotiinsa jne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Siis 13-vuotiaana olit tekemisessä hänen kanssaan? Mietitkö että mitä muut sinusta ajattelee vai mikä siinä harmittaa?

Olin siis 13-ikävuoteen asti tekemisissä. Olimme useilla leireillä yhdessä jne. Mutta kun lopetin talleilla käymisen niin en hänen kanssaan ollut missään tekemisissä.
 

Similar threads

Y
Viestiä
4
Luettu
2K
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä