Meillä oli viikon vierasputki, tänä aamuna lähtivät viimeiset. Oli mukavaa nähdä ihmisiä, mutta kyllä tuo viikko on liian pitkä. Mutta siinä nyt vaan kävi niin.
Esikoinen sairastui eilen influenssaan (näin oletan ainakin oireista) ja on tosi surkeassa kunnossa. Haluaisi vaan maata kanssani sängyllä. Mutta kun en minä ehdi. :'( Kaksi nuorempaa muksua ovat täysin vahdittavia normaalistikin ja nyt vielä reagoivat tuohon vierasmäärään. Ruoka pitäisi laittaa jossain välissä ja pyykitkin pestä ennen kuin pyykkivuori tunkee jo keittiön puolelle. Univelka painaa myös.
Kuopus huutaa joka ainoalla ruoalla (lapsen tapa ilmaista, että elämässä ei kaikki ole kunnossa). Ja jos ottaa pois pöydästä, huutaa nälkäänsä. Keskimmäinen tinttailee muuten vain, kun elämä on ollut niin resuista. Ja minä olen perheen ainoa aikuinen vielä huomisiltaan. Sitten on pari päivää aikaa teetättää työt miehellä ja itse yrittää levätä. Maanantaiaamuna jään taas yksin lasten kanssa.
Ja nuo lumetkin pitäisi lappaa pois tuolta talonseinustalta, kun miehen ne piti minun eriävästä mielipiteestäni huolimatta siihen lämmittämään kasata. Ja nyt ne sulaa siihen.
Ja entäs jos minäkin saan tuon influenssan? Kotiapua ei saa, kun ei sattunut tietämään pari viikkoa sitten, että aikoo sairastaa viikolla kymmenen...
No sainpa purkautua. Ja vielä hetken voin nauttia omasta ajasta, kun lapset nukkuvat eikä itse vielä ole univalmis.
Esikoinen sairastui eilen influenssaan (näin oletan ainakin oireista) ja on tosi surkeassa kunnossa. Haluaisi vaan maata kanssani sängyllä. Mutta kun en minä ehdi. :'( Kaksi nuorempaa muksua ovat täysin vahdittavia normaalistikin ja nyt vielä reagoivat tuohon vierasmäärään. Ruoka pitäisi laittaa jossain välissä ja pyykitkin pestä ennen kuin pyykkivuori tunkee jo keittiön puolelle. Univelka painaa myös.
Kuopus huutaa joka ainoalla ruoalla (lapsen tapa ilmaista, että elämässä ei kaikki ole kunnossa). Ja jos ottaa pois pöydästä, huutaa nälkäänsä. Keskimmäinen tinttailee muuten vain, kun elämä on ollut niin resuista. Ja minä olen perheen ainoa aikuinen vielä huomisiltaan. Sitten on pari päivää aikaa teetättää työt miehellä ja itse yrittää levätä. Maanantaiaamuna jään taas yksin lasten kanssa.
Ja nuo lumetkin pitäisi lappaa pois tuolta talonseinustalta, kun miehen ne piti minun eriävästä mielipiteestäni huolimatta siihen lämmittämään kasata. Ja nyt ne sulaa siihen.
Ja entäs jos minäkin saan tuon influenssan? Kotiapua ei saa, kun ei sattunut tietämään pari viikkoa sitten, että aikoo sairastaa viikolla kymmenen...
No sainpa purkautua. Ja vielä hetken voin nauttia omasta ajasta, kun lapset nukkuvat eikä itse vielä ole univalmis.
