Kyllä mä pyysin apua. Vanhemmat tiesi koulukiusaamisesta,opettajat tiesivät,rehtori tiesi jopa koulutoimenjohtaja tiesi. Kunnassa ei ollut kuin yksi koulu,niin en voinut vaihtaa koulua eikä eläkkeellä olevat vanhempani halunneet muuttaa.
Joo ja "hauskinta"tässä on varmaan se,kun kaikki ajatteli,että se pieni pientila jää meille sisaruksille perinnöksi. Se sanottiin aina syyksi ,ettei voinut muuttaa. No äiti ja isä myi sen kun olivat n 70v ja tuhlasivat ne vähät rahat jotka siitä sai. Myivät sen vielä ihan liian halvalla.
Sehän oli hyvä että vanhempasi käyttivät rahat itseensä koska heidän rahojaanhan ne oli. Eipä tullut sisarusriitoja perinnöstä eikä turhia perintöveroja.
Joo,no ei tullut eikä ne rahat mua haittaa. Mua haittaa se ettei muutettu silloin aikanaan pois,että olisin päässyt toiseen kouluun.
No jos järjellä ajatellaan niin vanhempasi+sisaruksesi versa sinä niin ihan ymmärrettävää. Koko perheen olisi pitänyt muuttaa elämänsä sinun vuoksesi.
Siis vanhempani olivat eläkkeellä ja sisareni asuivat jo omillaan. Sisareni ovat mua paljon vanhempia.
Olisihan vanhempasi voineet laittaa sinut vaikka sisäoppilaitokseen niin silloin koulusi olisi vaihtunut.
Niin. En tiedä oliko 80-luvulla mitään sisäoppilaitosts,jossa olisi voinut peruskoulun käydä ja jos oli niin varmaan oli liian kallis.
samat kokemukset. mutta silloin sitä meni koska oli pakko vaan mennä ja jaksaa. vanhempien neuvo oli, että tuupi ja hauku takaisin. siinä heidän tapansa auttaa. mutta sellaista se silloin yli 50 vuotta sitten oli. oli vaan mentävä.
aloitin kouluni vuonna 1969. silloin ei ollut koulukuraattoreja eikä mitään vanhempainvarttia. kouluun mentiin ja sillä selvä. ja välillä itkettiin ja mentiin. kiusausta kesti sitten koko peruskoulun ajan. ainut yhteys koulujen ja vanhempien välillä oli poissaolovihko ja joskus ilmoitus siitä, että lapsi jää arestiin ja syy.
Itse menin kouluun 1980. Ei toki ollut mitään kuraattoreja silloin.ap
nää kuraattorit yms. on tainneet astua kuvioihin vasta 1990 luvulla.
yle.fi
