En jaksaisi enää tota narsistimiestä, pahan olon tilitystä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ekekek
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

ekekek

Vieras
Äsken tuumasi, että kuka tahansa muu hakkaisi minut. Henkinen väkivalta tässä tuntuukin pahimmalta. Olen tyhmä, apina, idiootti, piru, paholainen, hullu, mielisairas, pyrkyri ja vaikka mitä muuta.
Eroon en tunnu pääsevän. Mitään tehoa ei ole pariterapiasta, miehen mielestä olen ainoa joka terapiaa tarvitsee. Hän mulkoilee minua ja tekee lasten selän takana eleilyjä jotka antavat ymmärtää, että olen läski ja epämiellyttävä.
Olen henkisesti aika rikki. 4 vuotta sitten esikoisen synnyttyä tämä alkoi ja paheni kohta 3 vuotiaan syntymän jälkeen. En riitä vaikka tekisin mitä. Mun kanssa ei edes voi mennä elokuviin tai minua ei voi esitellä työpaikan porukassa kun olen kuulemma niin nolo tyyppi.
 
Tiedän tuon. Isäni oli pahimman sortin narsisti. Niin ihana kelle halusi mutta kotona paska ja osalle tuttuja. Ja ne viikkokausien mykkäkoulut äidin kanssa. Parasta olisi repäistä itsensä irti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rytkäätys:
No mikä se estää lopettamasta suhdetta? ootteko käsiraudoilla kiinni patterissa? Nyt arvon naiset se itsetunto kehiin.

just. helpommin sanottu kui tehty. minäkin neuvoisin lähtemään suhteesta jos hakataan. ei vaan aina kaikki ole niin mustavalkoista.
 
mä olen myös kaikkea noita ja tänään elehti käsillään lasten takana et mä en käy täysillä.Soitti minulle töistä ja en kerennyt puhumaan ja sanoin et soitellaan myöhemmin.Löi luurin korvaan ja tuli vieesti et haistakaa paska koko sakki :/
 
ihan oikeasti minuakin kiinnostaa, että MIKSI on niin vaikea vaan pakata kassinsa ja häipyä? Siis ihan kirjaimellisesti, esim. miehen ollessa töissä pakata kamat ja lapset ja jättää lappu, että nyt riitti, jos sitä ei pysty päin naamaa sanomaan? Kaikki aina toitottaa, että ei se ole niin helppoa, enkä väitä, että olisikaan, kysyn vaan että MIKÄ siitä tekee niin vaikeaa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ------------:
ihan oikeasti minuakin kiinnostaa, että MIKSI on niin vaikea vaan pakata kassinsa ja häipyä? Siis ihan kirjaimellisesti, esim. miehen ollessa töissä pakata kamat ja lapset ja jättää lappu, että nyt riitti, jos sitä ei pysty päin naamaa sanomaan? Kaikki aina toitottaa, että ei se ole niin helppoa, enkä väitä, että olisikaan, kysyn vaan että MIKÄ siitä tekee niin vaikeaa?

Kaikille miehille tuokaan ei tepsi, nimim. kokeillut
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rytkäätys:
No mikä se estää lopettamasta suhdetta? ootteko käsiraudoilla kiinni patterissa? Nyt arvon naiset se itsetunto kehiin.

Kerrankin olen 100% samaa mieltä. Mutta ihminen ei tee mitään, jos ei itse saa mitään. Toiset tykkää olla alistettuja ja keksivät vaikka mitä tekosyitä ettei voi erota. Joku marttyyrikompleksikin tuossa on takana.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
kaveri teki eroa narsisti miehestään 3 vuotta ennenku tosiaan uskalsi/sai voimaa irrottautua,voimia sulle.

Niin mäkin tein aika kauan, useemman kuukauden ja toipuminen kesti melkein kaks vuotta. Narsisti osaa niin koukuttaa, että irtipääseminen on työn ja tuskan takana. Mutta ap on jo vahvoilla, kun tiedostaa tilanteen. Nyt vaan alkaa etsimään asuntoa ja selvitteleen asioita ja missään tapauksessa miehelle ei mitään tietoa, ennenkuin muuttoauto on vienyt tavarat uuteen osoitteeseen. Lue ap kirjat sata tapaa tappaa sielu sekä varo narsistia! asianajan kertomuksia käytöshäiriöisistä.

Voimaa, voimaa, voimaa ja rohkeutta ja uskallusta! Ota elämäsi omaan haltuun taas :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja haloo:
Mitä HELVETTIÄ tuollaisessa liitossa tekee???? Miten niin ei pääse eroon? Millaisen miehen mallin haluat lapsillesi?

Tätä oon miettinyt monta kertaa, enkä tiedä vastausta. Narsisti nujertaa. Osan kulissista oon jo antanut kaatua. Jos tietäisin vastauksen ja konstin, olisin jo eronnut.
En halua tätä mallia lapsilleni, oon lamaantunut. Irinan biisi "näe minut" on kuin omasta kynästäni. Olen velkaa lapsilleni että lähden. En vaan pysty siihen vielä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Rytkäätys:
No mikä se estää lopettamasta suhdetta? ootteko käsiraudoilla kiinni patterissa? Nyt arvon naiset se itsetunto kehiin.

Kerrankin olen 100% samaa mieltä. Mutta ihminen ei tee mitään, jos ei itse saa mitään. Toiset tykkää olla alistettuja ja keksivät vaikka mitä tekosyitä ettei voi erota. Joku marttyyrikompleksikin tuossa on takana.

Totta varmaan tuokin. Mutta jos pahaksi menee, voimat voivat mennä suhteessa aika totaalisesti. Sitten kun siitä yrittää irti, mies heittäytyy yhtä aikaa mukavaksi, täydelliseksi sekä haavoittuvan säälittäväksi, ja joku niistä naruista usein toimii niin, että saa hetkellisen helpotuksen jäämällä siihen suhteeseen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Rytkäätys:
No mikä se estää lopettamasta suhdetta? ootteko käsiraudoilla kiinni patterissa? Nyt arvon naiset se itsetunto kehiin.

Kerrankin olen 100% samaa mieltä. Mutta ihminen ei tee mitään, jos ei itse saa mitään. Toiset tykkää olla alistettuja ja keksivät vaikka mitä tekosyitä ettei voi erota. Joku marttyyrikompleksikin tuossa on takana.

Tuo ei ole totta. Lastenkaan vuoksi en voisi marttyyriyden vuoksi jatkaa. Olen pikkuhiljaa muuttunut heikoksi ja alistetuksi. En jaksa enkä ole vielä niin vahvoilla, että pystyisin eroon. Pelkään ja kerään voimia.

Kiitos kannustuksesta!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras n:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Rytkäätys:
No mikä se estää lopettamasta suhdetta? ootteko käsiraudoilla kiinni patterissa? Nyt arvon naiset se itsetunto kehiin.

Kerrankin olen 100% samaa mieltä. Mutta ihminen ei tee mitään, jos ei itse saa mitään. Toiset tykkää olla alistettuja ja keksivät vaikka mitä tekosyitä ettei voi erota. Joku marttyyrikompleksikin tuossa on takana.

Totta varmaan tuokin. Mutta jos pahaksi menee, voimat voivat mennä suhteessa aika totaalisesti. Sitten kun siitä yrittää irti, mies heittäytyy yhtä aikaa mukavaksi, täydelliseksi sekä haavoittuvan säälittäväksi, ja joku niistä naruista usein toimii niin, että saa hetkellisen helpotuksen jäämällä siihen suhteeseen.

Viimeksi toissapäivänä hetkellisen hyväksytyksi tulemisen tunteen aikana ajattelin, että kyllä se tästä. Tunsin saaneeni sen alkuaikojen upean miehen tkaisin. Seuraavana päivänä tuli taas takkiin, kun hän ei tule milliäkään vastaan mun toiveissa. Hymiötekstariin ei tullut vastausta ja mustat pilvet kohta taas leijailivat esiin töistä tullessani.
Ehkä olenkin niin vässykkä, kuten hän sanoo.
 
Jatkan vielä tilitystä. Olen aika heikoilla kaikin puolin. Asumme miehen kotikaupungissa. Hän on vahvoilla ja sukunsa on täällä. Pidän hänen sukulaisistaan ja peheensäkin tuntuu omalta. Pelkään tulevaa.
Yhdessä vaiheessa olin jo vuokra-asuntoa ottamassa, en vaan saanut revittyä itseäni irti. Miehen kauhuskenaariot siitä, että tuhoan lasten elämän, sai minut jäämään.
Pelkään miestä. Jos jään kiinni siitä, että lapset katsovat "roskaa" eli esim. disneyn piirrettyjä telkkarista, on loppupäivä yhtä raivon kihinää ja syyttelyä. Huono äiti, laiska jne.
Pelkään sitä, että kadun sitä jos lähden. Asunto on miehen. Entä jos lapset eivät tuntisi oloaan luonani hyväksi ja kodiksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ehkä olenkin niin vässykkä, kuten hän sanoo.

Älä ole vässykkä. En tiedä, paljonko olet asiasta lukenut, mutta jos et ole, kannattaa lukea, se auttaa näkemään miehen toimintaa vähän eri tavalla. Kirjoita asioita ylös (itse en aina kyllä jaksa, vaikka tiedän että pitäisi).
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Rytkäätys:
No mikä se estää lopettamasta suhdetta? ootteko käsiraudoilla kiinni patterissa? Nyt arvon naiset se itsetunto kehiin.

Kerrankin olen 100% samaa mieltä. Mutta ihminen ei tee mitään, jos ei itse saa mitään. Toiset tykkää olla alistettuja ja keksivät vaikka mitä tekosyitä ettei voi erota. Joku marttyyrikompleksikin tuossa on takana.

Tuo ei ole totta. Lastenkaan vuoksi en voisi marttyyriyden vuoksi jatkaa. Olen pikkuhiljaa muuttunut heikoksi ja alistetuksi. En jaksa enkä ole vielä niin vahvoilla, että pystyisin eroon. Pelkään ja kerään voimia.

Kiitos kannustuksesta!!!

Eipä mitään. Mä olen auttanut kaveria pääsemään hakkaaja narsistista eroon ja pääsikin ystävien avustuksella. Kuinkas sitten kävikään! Otti mihen takaisin, ei ollut ilmeisesti saanut tarpeeksi turpiinsa. Tehkööt vaikka jauhelihaa, mä en enää paikkaile.

Tuleen kannattaa jäädä makaamaan?

:)
 

Yhteistyössä