En jaksa äitiäni

[vierailija]

Miksi, oi miksi aina sorrun odottamaan liikoja?

Äitini on suora painajainen. Niin, tämä pyhä äiti jota pitäisi tässä maailmassa palvoa. Taas järjestelin joulun. Koska äiti ei jaksa, mutta yksinkään häntä ei tietenkään saa jättää. Mätisäkki istui sohvalla naama norsun vitulla koko illan. Muksut kysyy miksi mummo on aina niin vihaisen näköinen. En tiennyt mitä vastata... tuollainen hän on aina ollut. Mikään ei ole ollut tarpeeksi hyvin.

Muistan ne lapsuuden joulut. Äidillä töitä ja stressi joulusta. Raivoaminen.... siihen helpotti kun siivosin ja puunasin kodin yksi äidin ollessa töissä. Paitsi ne vitun koiran tassun jäljet lattiassa joiista huomautteli. Vaikka olin kontaten pesten lattiat läpi käynyt parikin kertaa. Isä yritti puolustaa mua, ja siitä syttyi sota. Muut mun ikäiset odotteli lahjoja, mä sain kuunnelle vanhempien kolmatta maailman sotaa.

Nyt tuo monsteri on lihottanut itsensä sellaiseksi ettei pysty liikkumaan. Ja vittu sekin on isän ja mun syytä. Eilen hermostui mun lasten edessä kun pyysi siirtämään itseään hieman että muutkin mahtuu ruokapöytään.. . Sitten taas mökötti vaan.

Koska mä opin? Oikeasti, koska mä kasvan aikuiseksi ja tajuan etten ikinä tule saamaan hyväksyntää äidiltäni. Mä vihaan tätä maailmaa jossa äitiys nostetaan jalustalle. Se saa nämä narsistiset äiti-yksilöt oikein loistamaan. Tämä on se vaiettu puoli äitiydestä josta ei saa puhua...

Sekavaa tiedän. Onneksi tuo ihmishirviö lähtee tänään kotiinsa ja saamme hymyillä. Ehkä ensi jouluna jo annan hänen olla ihan rauhassa vaan yksin. Olkoot keskenään.

 

[vierailija]

Miksi, oi miksi aina sorrun odottamaan liikoja?

Äitini on suora painajainen. Niin, tämä pyhä äiti jota pitäisi tässä maailmassa palvoa. Taas järjestelin joulun. Koska äiti ei jaksa, mutta yksinkään häntä ei tietenkään saa jättää. Mätisäkki istui sohvalla naama norsun vitulla koko illan. Muksut kysyy miksi mummo on aina niin vihaisen näköinen. En tiennyt mitä vastata... tuollainen hän on aina ollut. Mikään ei ole ollut tarpeeksi hyvin.

Muistan ne lapsuuden joulut. Äidillä töitä ja stressi joulusta. Raivoaminen.... siihen helpotti kun siivosin ja puunasin kodin yksi äidin ollessa töissä. Paitsi ne vitun koiran tassun jäljet lattiassa joiista huomautteli. Vaikka olin kontaten pesten lattiat läpi käynyt parikin kertaa. Isä yritti puolustaa mua, ja siitä syttyi sota. Muut mun ikäiset odotteli lahjoja, mä sain kuunnelle vanhempien kolmatta maailman sotaa.

Nyt tuo monsteri on lihottanut itsensä sellaiseksi ettei pysty liikkumaan. Ja vittu sekin on isän ja mun syytä. Eilen hermostui mun lasten edessä kun pyysi siirtämään itseään hieman että muutkin mahtuu ruokapöytään.. . Sitten taas mökötti vaan.

Koska mä opin? Oikeasti, koska mä kasvan aikuiseksi ja tajuan etten ikinä tule saamaan hyväksyntää äidiltäni. Mä vihaan tätä maailmaa jossa äitiys nostetaan jalustalle. Se saa nämä narsistiset äiti-yksilöt oikein loistamaan. Tämä on se vaiettu puoli äitiydestä josta ei saa puhua...

Sekavaa tiedän. Onneksi tuo ihmishirviö lähtee tänään kotiinsa ja saamme hymyillä. Ehkä ensi jouluna jo annan hänen olla ihan rauhassa vaan yksin. Olkoot keskenään.

 

[vierailija]

Et ole missään tekemisissä. Näin minä toimin isäni kanssa. Niin monta jouluyötä (no muitakin) valvonut hänen takiaan aikanaan. Ollut milloin missäkin karussa ulkona, sukulaisissa, turvakodissa äidin kanssa. Kuunnellut sitä käskytystä ja narinaa. On vahdittu, kytätty ja vainottu

 

[vierailija]

Miksi ette viettäisi joulua jatkossa oman perheen kesken? Käytte vain pari tunnin vieraisilla joku päivä. Äitisi laittaa sellaisen joulun kuin itse jaksaa. Vieraisille voitte ottaa mukaan sopivat tarjottavat, jotta äitisi ei tarvitse sen takia nähdä vaivaa.

 

[vierailija]

Suosittelen googlettelee äiti-tytär-vaikeasuhde ketjuja netistä. Ymmärrät ettet ole yksin, eikä äitisi ainoa.

Välien kylmentäminen/katkaisu on paras ratkaisu minkä pystyt itsellesi ja PERHEELLESI antamaan, ja lupaan, et kadu päivääkään! Se on ihana autuuden tunne kun ei ole toisen mustaa painolastia koko ajan selässä.

 

[vierailija]

Turpa kiinni jo!!!! On se ihme kun ei osaa kunnioittaa ja koko elämän on äitis sun puolesta tehnyt. Tollanen valittaminen on ihan puukolla selkään lyömistä.

 

[vierailija]

Turpa kiinni jo!!!! On se ihme kun ei osaa kunnioittaa ja koko elämän on äitis sun puolesta tehnyt. Tollanen valittaminen on ihan puukolla selkään lyömistä.

Niin mitä hän eteeni teki? Vaihtoi paskavaipat? Paitsi että isä meillä teki senkin...

 

[vierailija]

Suosittelen googlettelee äiti-tytär-vaikeasuhde ketjuja netistä. Ymmärrät ettet ole yksin, eikä äitisi ainoa.

Välien kylmentäminen/katkaisu on paras ratkaisu minkä pystyt itsellesi ja PERHEELLESI antamaan, ja lupaan, et kadu päivääkään! Se on ihana autuuden tunne kun ei ole toisen mustaa painolastia koko ajan selässä.

Se on niin pirun vaikeaa, koska se tarkoittaa myös isän pois sulkemista. Ja isä on se jonka vuoksi edes semi järjissä. Niin ja vielä valitettavasti se ainoa lapsi.

Vituttaa vaan tämä äiti myytti jossa äiti se pyhä... kun se ei tod aina sitä ole.

 

[vierailija]

Ei se tarkoita sitä että joudut sulkemaan isön pois.
Se voi myös tarkoittaa sitä, ettei isäsi enää tarvitse yrittää rauhoitella(alistua ja mielistellä) äitiäsi perhesovun ja sinun vuoksesi.
Se voi myös tarkoittaa sitä, että isäsi kasvattaa selkärankaa ja tulee itse tapaamaan sinua ja perhettäsi. Ja se ehkä tarkoittaa sitä että soittelet isäsi kanssa silloin kun äitisi ei ole paikalla.


Mutta ainakin se tarkoittaisi sitä että sinä kasvaisit itse aikuiseksi.
Se tarkottaisi, että sinä teet rajat sille miten huonosti/hyvin sinua kohdellaan.
Oletko ikinä ajatellut minkä kuvan lapsesi saa? -Että heidän äitiään saa kohdella noin. Että ylipäätään on täysin hyväksyttävää sukulaisen käyttäytyä noin ja että kaikki sen hyväksyy.

...Joko sanot äidillesi asiasta, kestät ryöpytyksen ja jätät hänet miettimään asiaa. Ja etenet hänen ratkaisun pohjalta.
...Alistut.
..Tai kylmennät välit ilman sen kummempia selityksiä.

Mutta älä ny takerru mihinkään äiti"myyttiin", ei sellaista olekaan.
Äidit yleensä on mukavia ihmisiä, mutta jokaisella ihmisellä on ongelmansa, ja joukossa on niitäkin jotka on oikeesti todella huonoja. Ihan niin kuin mikä tahansa muukin asia tässä maailmassa.

Äitiäsi et pysty muuttamaan. Et vaikka kuinka yrittäisit.
Nyt vaan sun ihan itse tarvii päättää oletko ikuinen alistuva kiukuttuleva mielistelijä vai kasvatko aikuiseksi ja katkaiset napanuoran.
Ja usko, se napanuoran katkaisu on todella tärkeää että voitte ikinä olla tekemisissä. Se on varsin tervettä, ettei ole noin riippuvainen kumpikaan toisesta