En halua miestäni takaisin

["SeSama"]

Koska mieheni on työtön, eikä ole edes etsinyt töitä moneen vuoteen.
Koska en tunne henkistä yhteyttä häneen.
Koska en enää halua seksiä tai romantiikkaa hänen kanssaan.
Koska se vaihtoehto, että en saa läheisyyttä ehkä enää koskaan keneltäkään ei tunnu musertavalta.
Koska tulen taloudellisesti paremmin toimeen ilman häntä.
Koska lastenkasvatusperiaatteemme ovat niin erilaiset.
Koska en ole koskaan tuntenut yhteistä kotia omaksi kodikseni tämän 10 vuoden aikana.Se n ollut hänen ja hänen lapsensa koti. Aina.
Koska hän on liian mustasukkainen.
Koska hän on liian paljon minua vanhempi ja aina eri elämänvaiheessa.

Asumusero tuli, koska mieheni tuli kirjaimellisesti hulluksi. Joku psykoosi tms. Ei suostunut kuuntelemaan kehotuksia hoitoon menemisestä ennen kuin minun oli lähdettävä yhteisen lapsen kanssa. Alkoi olla agressiivisuutta ja muuta niin että pelotti jäädä. Myöhemmin on hakenut jotain hoitoa ja tällä hetkellä ihan normaalin oloinen ja haluaisi taas jatkaa yhdessä eloa. Mutta itsestäni tuntuu, että tämä kaikki oli vain viimeinen sysäys kaikenedellä luetellun jälkeen ja asumusero tuntuu paremmalta ajatukselta kuin saman katon alle muuttaminen.

Mutta mutta...
Olen raskaana.
Entäs yhteinen lapsi, kärsiikö hän enemmän erosta kuin kulissisuhteesta?
Suostuisiko mies kuitenkaan siihen kulissisuhteeseen?
Voisiko rakkaus ja yhteinen sävel vielä löytyä (tai edes halu sen etsimiseen)?
Entä jos hulluus uusiutuu?
Olenko itsekäs, kun haluan jatkaa elämääni ilman miestäni?

 

[Pokkura]

Olipas lista. Ihmettelen kyllä miten olet päätynyt edes raskaaksi? Itse sinuna eroaisin, jos on noin selkeää ettei halua enää olla yhdessä. Lapsenne saavat tavata isäänsä kyllä, et vie heiltä kuin onnettoman kodin. Tilalle he saavat ainakin sinun luonasi onnellisen perheen, pidä siitä huoli. Sinä päätät minkälainen lapsuus heillä on.

 

[assf]

Persaukinen ukko? Monoa vaan.

 

[Mies89]

[QUOTE="SeSama";30802048]Koska mieheni on työtön, eikä ole edes etsinyt töitä moneen vuoteen.
Koska en tunne henkistä yhteyttä häneen.
Koska en enää halua seksiä tai romantiikkaa hänen kanssaan.
Koska se vaihtoehto, että en saa läheisyyttä ehkä enää koskaan keneltäkään ei tunnu musertavalta.
Koska tulen taloudellisesti paremmin toimeen ilman häntä.
Koska lastenkasvatusperiaatteemme ovat niin erilaiset.
Koska en ole koskaan tuntenut yhteistä kotia omaksi kodikseni tämän 10 vuoden aikana.Se n ollut hänen ja hänen lapsensa koti. Aina.
Koska hän on liian mustasukkainen.
Koska hän on liian paljon minua vanhempi ja aina eri elämänvaiheessa.

Asumusero tuli, koska mieheni tuli kirjaimellisesti hulluksi. Joku psykoosi tms. Ei suostunut kuuntelemaan kehotuksia hoitoon menemisestä ennen kuin minun oli lähdettävä yhteisen lapsen kanssa. Alkoi olla agressiivisuutta ja muuta niin että pelotti jäädä. Myöhemmin on hakenut jotain hoitoa ja tällä hetkellä ihan normaalin oloinen ja haluaisi taas jatkaa yhdessä eloa. Mutta itsestäni tuntuu, että tämä kaikki oli vain viimeinen sysäys kaikenedellä luetellun jälkeen ja asumusero tuntuu paremmalta ajatukselta kuin saman katon alle muuttaminen.

Mutta mutta...
Olen raskaana.
Entäs yhteinen lapsi, kärsiikö hän enemmän erosta kuin kulissisuhteesta?
Suostuisiko mies kuitenkaan siihen kulissisuhteeseen?
Voisiko rakkaus ja yhteinen sävel vielä löytyä (tai edes halu sen etsimiseen)?
Entä jos hulluus uusiutuu?
Olenko itsekäs, kun haluan jatkaa elämääni ilman miestäni?[/QUOTE]

Olet raskaana kenelle? Tälle exälle vai jollekin muulle miehelle? Millä tavalla huoltajuus on sovittu? Näkeekö lapsi isäänsä yhtä paljon kuin äitiä? Hän kärsii, jos näkee isäänsä harvoin. Mies todennäköisesti haluaa kulissisuhteeseen. Hänhän haluaa palata yhteen. Vai tietääkö hän edes sinun uudesta raskaudesta? En oikein tiedä tästä hulluudesta. Millä tavalla hullu? Väkivaltainen? Olet itsekäs, mutta niinhän me kaikki.

Et halua seksiä tai romantiikka hänen kanssaan. Jos palaatte yhteen, se tarkoittaa sitä että palaat yhteen vain lapsen vuoksi, joka olisi hyvin epäitsekäs teko. Tai ehkä välität vielä miehestäkin?

 

[ohhoh]

Lapsi kärsisi enemmän, jos palaat yhteen tuollaisen miehen kanssa.

 

["nnn"]

En minäkään palais yhteen. Pelkäisin koko ajan, että raskas vauva-aika kuormittaisi miestä liikaa ja taas olisi psykoosissa... Oman ja lapsien turvallisuuden vuoksi en palaisi yhteen.

 

[Mitens]

Se siellä jo oleva lapsi? Onko siis miehen ja jo vanhempi? Asuuko siellä jos mies psykoosissa...
Voiko olla vain hormonien toimintaa sinulla?

 

["SeSama"]

Miehen lapsi edellisestä avioliitosta ei toki käynyt miehen luona psykoosiaikaan. Oli aivan liian pelottava hänenkni mielestään. Nyt käy siellä jo ihan niin kuin ennenkin.
Muuten ei mies ole väkivaltainen ollut koskaan, mutta tuon kauden aikana oli väkivallan uhkaa.
Juuri tälle miehelle olen raskaana.
Tietysti hormonit vaikuttavat omaan kokemukseen myös, mutta en usko että siinä on kaikki.
Ennen lapsia sitä vaan ajatteli, että materiaaliset asiat ja ikä ei saa olla määrääviä tekijöitä parisuhteen kannalta.
Eikä seksi ollut vielä silloin kovin iso ongelma, vaikka en sitä usein kaivannutkaan.
Ajattelin, että koti tuntuisi enemmän kodilta, kun on oma lapsi. Ehkä tyhmää, en tiedä.
Sitten sitä ajatteli, että pikkulapsiaika on aina hankalaa ja parisuhde koetuksella, että yritetään nyt kestää tämä aika läpi ja katsotaan sitten.

Nyt kun on asuttu erossa, on ollut aikaa miettiä, hankkia perspektiiviä. En halua takaisin siihen elämään. Oli siinä hyvätkin puolensa ja tietyllä tavalla hän on hyvä isä ja kelpo ystävä, mutta kun en rakasta. En halua taas muuttaa saman katon alle, jos en ole aivan varma, että sitä minä haluan.
Jos ei tarvistsisi harrastaa seksiä, eikä olisi pakko kuunnella miehen juttuja, jos se olisi ok miehen mielestä niin ehkä voisin jatkaa vanhaan malliin.
Toisaalta, sairaana ollessaan mies sanoi tosi pahoja asioita, nosti esiin kaikki vanhat riidat ja oleminen oli kertakaikkiaan sietämätöntä.
Vieläkin pistää vihaksi kaikki se, vaikka ymmärränkin, että johtui sairaudesta. Sitten vielä viimeisenä pisarana uhkaileminen ja agressiivinen käytös.
Eikä mies ole pysyvässä hoitosuhteessa. Mkään ei takaa, etteikö hulluus uusiutuisi.

Tietysti, ei kaikkia päätöksiä tavitse tehdä heti.
Jos asiaa punnitsee synnytyksen jälkeen uudestaan.
Tämä vaan ei ole kovin mukavaa, löysässä hirrsessä roikkuminen.

Välit meillä on ihan hyvät nyt, kun mies on taas normaali.Lapsi näkee isäänsä aika paljon.
On tämä silti ahdistavaa.

AP

 

[ei mee jakeluun]

Anteeksi mutta mä en vaan voi ja jaksa ymmärtää miksi ihmiset lisääntyvät sellaisten ihmisten kanssa, joita eivät edes siedä silmissään. Sekopäiden, persaukisten luusereiden, joiden kanssa ei edes kemiat synkkaa. En tajua lainkaan.