En enää ystävysty ihmisiin joilla ei muita ystäviä

[Liian outoa mulle]

Tutustuin pariin tyyppiin jotka valitti sitä ettei heillä ole ystäviä. Mutta sitten kun tutustuin lähemmin niin alkoi ongelmat. Toinen tapaus suuttui kun soitin hänelle "väärään" aikaan, soitin n. klo 21 ja hän oli unohtanut puhelimen äänelle, ja mun soittoni oli kuulema herättänyt koko talon. Suuttui tästä aivan kauheasti. Samoin tapaamiset piti aina sopia n. viikkoa ennen, ei sillä että henkilöllä olisi ollut kiireitä vaan kun sitä ahdisti varmaan tapaamiset niin paljon että niihin piti valmistautua pitkään.

Toinen tapaus myös suuttui kun sille soitteli "väärään aikaan", sulki linjan eikä koskaan vastannut tekstiviestillä tai soittanut myöhemmin takaisin. Tää väärä aika oli siis viikonloppuna päiväsaikaan. Ilmeisesti olisi saanut käyttää vain tekstiviestiä.

Siis miksi tällaset ihmiset ihmettelee ettei niillä ole ystäviä, jos on noin sosiaalisesti rajottunut? Eihän ihmiset uskalla soittaa kun jos sattuu olemaan "väärä aika"!

 

[muuan vieras]

Outoja tyyppejä :/ Siis ne kaverit, et sinä

 

[Fornacis]

Minun kohdalleni on sattunut kanssa näitä, joilla ei ole muita ystäviä. Yleensä siinä käy sitten niin, että ne roikkuvat minussa 24/7, koko ajan pitäisi olla puhumassa chatissa/puhelimessa, soitellaan yöaikaankin kun ei ole muita ystäviä ja sitten suututaan, jos en aina ehdi puhua montaa tuntia päivässä. Nuo päättyvät lopulta sitten mahdottomuuteensa, kun minulla ei yksinkertaisesti ole jaksamista viihdyttää toista ihmistä jatkuvasti.

 

[Noh jaa]

Minulla ei ole ystäviä tällä hetkellä, ei kyllä tulisi mieleenkään takertua keneenkään jos sellainen olisi enkä odottaisi että toisen tehtävänä on viihdyttää minua. Ekasta viestistä osittain tunnistan itseni, en tykkää läheskään aina vastata puhelimeen. Toki vastaan viestiin. Ikinä en syyttäisi ketään väärään aikaan soittamisesta, en yksinkertaisesti vastaa jos en halua tai voi puhua.

 

[juuuh]

Mun kohdalle on kerran sattunut yksinäinen takertuja. Vaikutti ensin ihan kivalta. Sitten alkoi se pommittaminen ja lisäksi hän kertoi aina sairauksistaan. Lakkasin lopulta tylysti vastaamasta puhelimeen. Ymmärsin, ettei muutkaan jaksaneet olla kenenkään kotipsykologina.

 

[Vierass]

Mä olen tuollainen puhelinkammoinen ystävätön ihminen. En kyllä suutu jos joku mulle soittaa "väärään aikaan", en vaan vastaa. Jos jollain on asiaa niin mieluummin tekstarilla tai vaikka fb-viestinä, ja jos ei ole asiaa niin ei kiitos turhia "mitä kuuluu?"-puheluja tai viestejä.

Ystäviä minulla ei ole varmaankaan yhtään, eikä kavereita. Sellaisia tuttuja vaan ja olen suurimman osan ajasta ihan tyytyväinen tilanteeseen, en jaksaisi ylläpitää mitään ystävyyssuhteita, en jaksa oikeastaan muita ihmisiä kuin puolisoani ja lapsiani. Omat ja appivanhemmat ovat välttämätön paha ja muiden sukulaisten kanssa en ole tekemisissä, jossain pakollisissa hautajaisissa yms. näen heitä.