En enää ymmärrä tätä

  • Viestiketjun aloittaja iida
  • Ensimmäinen viesti
iida
En usko että tässä maassa on minua surkeampaa ihmistä. Olen velkaantunut, työkyvytön, lapseton ja naimaton, ja 24 vuotias.

En edes ymmärrä mitä teen tällä palstalla, mutta jotenkin jäin koukkuun teidän elämänmakuisiin aloituksiinne ja juttuihinne. Kiitos päivän piristyksistä. Miksi sitten tämän avauksen tein? Olen niin väsynyt että en tiedä miten eteenpäin. En usko saavani mitään sellaista mitä teillä on.

Pitäkää siitä kiinni. Perhe on aarre.
 
harmaa
varmasti se sun oma onni odottaa jossain... moni täälläkin on velkaantunut, työtön ym... yritä löytää se sun "oma juttu", niin piristyt. elämä yllättää, varmasti vielä sinutkin.
 
voi kuule koskaan ei tiedä mikä odottaa kulman takana,olet nuori vielä kerkeät.Kohta kirjoittelet täällä olevasi suurperheen emäntä ja töitä niin paljon ettet tiiä mihin repiät :hug:
 
Mullakin on tällä hetkellä niin :headwall: |O :headwall: |O olo. Mulla on kyllä lapsi. Mutta olen persaukinen opiskelija, jolla ei ole miestä eikä mua varmaan kukaan huolikaan. Kun en taida tämän paikkakunnan miesten silmää miellyttää :kieh: :kieh:
 
Sie oot onneksi vielä nuori. ...Heti kirjoitettuani tajusin, että tuo on varmaan suhteellisen ärsyttävä lause, kun tuntuu siltä miltä sinusta. Mutta joku sinua oottaa jossain ja vielä sinä keksit oman juttusi.

Asiaa sie kyllä puhuit, kiinni kannattaa pitää siitä mitä on saanut.

Ja tottakai kuulut palstalle, tuut meijän kanssa rupattelemaan :hug:
 
iida
Te olette kyllä ihania!

En tiedä miten sen selittäisin, elämässäni on ollut menetyksiä toisen perään, sairauksia ja muuta. Ja kaiken lisäksi minä olen voimaton käymään kouluja, saaman ammatin ja menemään töihin. Se kaikki tuntuu mahdottomalta.

On minulla avopuoliso, en siis ole ihan sinkku. Mutta hänellä on sairaus, eikä lupausta mistään tulevasta edes ole. Minä istun yksin täällä pienessä talossa ilman ystäviä ja yritän pitää elämän syrjästä kiinni, mutta tänään se on hankalaa, todella, todella hankalaa...
 
No en kyllä ihmettele, jos tuntuu hankalalta. Johan on kerennyt kaikenlaista vastaan tulemaan nuoresta iästäsi huolimatta.

Josko tämä päivä vaihtuis parhaiten uuteen, jos käpertyisitte puolisosi kanssa sylikkäin, ettekä miettisi huomista? Joskus pittää ottaa lyhyitä askelia, jos tuntuu liian raskaalta miettiä elämää pidemmälle.
 
iida
Alkuperäinen kirjoittaja Juures Suikale:
No en kyllä ihmettele, jos tuntuu hankalalta. Johan on kerennyt kaikenlaista vastaan tulemaan nuoresta iästäsi huolimatta.

Josko tämä päivä vaihtuis parhaiten uuteen, jos käpertyisitte puolisosi kanssa sylikkäin, ettekä miettisi huomista? Joskus pittää ottaa lyhyitä askelia, jos tuntuu liian raskaalta miettiä elämää pidemmälle.
Tiedän että noin täytyisi tehdä, mutta en enää pysty sitäkään. Ajattelen enään vain sitä mikä minulta jää saamatta ja mitä minulle käy... Sanoin nukkuvani tämän yän sohvalla, mutta ehkä käperryn häneen viereensä, hän nukkuu jo.

 
XXS
Varmaan omat tunteeni kome vuotta sitten juuri eronneena, yksinhuoltajana ja ison asuntovelan kanssa olivat samaan tapaan synkähköt kuin tämän ketjun aloittajalla. Päätin kuitenkin, että tästä ei voi seurata mitään muuta kuin parempaa ja niin ne vaan asiat hiljalleen järjestyivät.

Moni voi pitää Aarrekartta-touhua ihan höpö-höpö-hommana, mutta tuolloin piirsin itselleni Aarrekartan, jossa oli työpaikka omalta paikkakunnalta sekä ihana mies. Ja nyt kun tuota silloin tekemääni karttaa katselen, niin minullahan on juuri nuo asiat.

Luovuttaa ei saa! Aurinko paistaa risukasaankin! Asioilla on tapana järjestyä!
 

Yhteistyössä