En enää kohta kestä tätä kasvattamista ;(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja plääh
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

plääh

Vieras
Lapset eivät usko mitään ennenkuin otan ja huudan. Eivät siis usko kuin huutamista enkä mä halua olla huutava äiti. Stressaavaa tämä kasvattaminen, johdonmukaisuus siinä ja lujana oleminen.

Pysyykö kaikilla täällä tyynenä hermot vai onko jollain muullakin tällaista?

En haluaisi mennä töihin mutta kun en jaksa olla enää kotipuolessakaan.
 
Tuttua. Mulla töidenkin suhteen samat fiilikset. Pienempi kuitenkin "vasta" 1½vuotias, minusta liian pieni hoitoonkaan. Mutta kyllä tämä kotiäitiys syö naista! Huutoa kuullaan täälläkin päivittäin.
 
Entäs jos kokeilisit kuiskata? Olisit ihan hiljaa ja vain kuiskailisit, ottaisit sen ainoaksi tavaksi kommunikoida yhden päivän ajalle, ihan koeluonteisesti?
 

Yhteistyössä