En anna anopin hoitaa lapsiamme,mies eri mieltä.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "hmmm"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

"hmmm"

Vieras
Hyviä syitä tähän löytyy. Vielä 4 v sitten anoppi pystyi hoitamaan esikoistamme jopa 5 h päivässä (osa-aikaisen työpäiväni ajan).

Asiat alkoivat mennä nopeasti huonosti; lapselle sattui muutamia vahinkoja joita anoppi ei hoitanut oikein. Pahin näistä oli koiranpurema ( koira siis puri leikkivää lasta, ei ollut kyse kiusaamisesta tms).
Anoppi sairastaa kaksisuuntaista, ja viimeisinä vuosina se on alkanut vaikuttaa meidänkin arkeen. Saattaa tulla esim.kylään klo 22.
Anoppi myös antoi pahvisia pelikortteja 1,5 vuotiaalle syötäväksi. On yrittänyt 2 kertaa itsemurhaa,on ollut suljetulla osastolla, tulee vaikka ovien läpi ´kylään´jos ei ovea aukaista jne,..Ei käyttäydy niinkuin terve ihminen käyttäytyy!

Anoppi on aiheuttanut meille paljon ongelmia,ja MINÄ OLEN TODELLA,TODELLA TARKKA LAPSISTAMME! Tuollaista koiranpuremaa en esimerkiksi ohita olankohautuksella.

Ongelma tässä nyt onkin sitten se,että mies kunnioittaa vanhempiaan syvästi ja on edelleen sitä mieltä että anoppi saa olla lastemme kanssa.
Itse olen niin vittuuntunut anopin temppujen jälkeen,että katkaisin mieluusti välit kokonaan.
Sanoin miehelle että minun kunnioitukseni pitää ansaita,eikä näiden hankalien vuosien jälkeen edes kiinnosta enää yrittää.

lapseni ovat mulle tärkeimmät.Ymmärrän että sairas ihminen ei aina voi itselleen mitään,mutta esim.päätös itsemurhasta on kyllä ollut tietoinen.Tuollainen ihminen ei kuulu lasten lähipiiriin.
 
Lapset ovat myös miehen ja hänelle omat vanhemmat ovat tärkeitä. Et sinä voi yksin päättää lapsia koskevista asioista. Jos mielestäsi anoppi ei ole kykenevä hoitamaan lapsia, niin miehen kanssa pitää asiallisesti keskustella eikä jyrätä omalla mielipiteellä.
 
  • Tykkää
Reactions: Zarppa ja Aamuäree
Sinä olet väärässä, miehesi oikeassa.
Jos anoppi tekisi elämänne kamalaksi ilkeyttään, ymmärtäisin sinua. Sairaudelta ei voi mitään.
Lapsia ei tietenkään voi jättää yksin noin sairaan ihmisen kanssa, vaan vanhemmat ovat lasten tukena.
 
[QUOTE="vieras";28253517]Lapset ovat myös miehen ja hänelle omat vanhemmat ovat tärkeitä. Et sinä voi yksin päättää lapsia koskevista asioista. Jos mielestäsi anoppi ei ole kykenevä hoitamaan lapsia, niin miehen kanssa pitää asiallisesti keskustella eikä jyrätä omalla mielipiteellä.[/QUOTE]

Eiköhän lasten etu mene miehen pahastumisen edelle! Isän tehtävä ensisijaisesti olisi suojella lapsiaan.
 
Otsikossa aloittaja puhuu nimenomaan lasten hoitamisesta enkä kyllä omaa tytärtäni jättäisi noin sairaan ihmisen kanssa valvomatta. Tapaaminen perheen kesken on ihan eri asia. Ymmärrän kyllä hyvin miksi ei haluaisi olla yhteydessä tai antaa lasten tavata mutta kai tuo on pakko. Inhottava tilanne.
 
Anopillasi on sairaus, joka aiheuttaa sitä, ettei hän kykene aina hallitsemaan käytöstään. Se on ymmärrettävää, ettet halua anoppisi hoitavan lapsianne ilman toisten aikuisten läsnäoloa. Kaksisuuntainen mielialahäiriö on toki sellainen, että hyvällä hoidolla ja lääkityksellä se on mahdollista saada tasapainoon niin, että anoppisi voi taas ajan kanssa ottaa lapsistanne enemmän vastuuta. Mutta niin kauan kun tilanne on tuo, en jättäisi lapsia yksin hänen hoidettavakseen.

On kuitenkin täysin kohtuutonta sinulta vaatia sitä, ettei lapsenne olisi hänen kanssaan tekemisissä tai täydellistä välien katkaisemista vain sen takia, että hänellä on vaikea sairaus. Et voi vain sanella miehellesi, että miten teidän tulisi menetellä suhteessa hänen äitiinsä. Teidän täytyy keskustella ja löytää yhdessä ratkaisu siihen, miten voitte pitää anopin osana elämäänne (koska se tuntuu olevan tärkeää vähintään miehellesi) ilman että se vaarantaa ketään tai syö liikaa voimavarojanne.

Onko anopillasi sattumoisin vaihdevuodet meneillään?
 
  • Tykkää
Reactions: pookypooh
No lässynlää taas alussa kommentoijat....minä en ainakaan jättäisi lastani/me tuon ihmisen hoidettavaksi. Sairaus on sairaus, ei se siitä paremmaksi muutu "ymmärtämällä". Tietys asiat on syytä ottaa ihan vakavissaan.

Mitä taas tulee anopin ja lapsen tapaamisiin, sitä tukisin. Mutta niin, ettei anoppi ole lapsen kanssa yksin. Ei kuitenkaan mitään valvontamentaliteettia. Vaan että tehtäisiin yhdessssä.

Miehen kanssa keskustelisin vakavasti. Vaikka kuinka kunnioittaa vanhempaansa, niin pitää voida myöskin myöntää tosiasiat ja toimia niiden mukaan. Ei se ole ilkeilyä.

Mitä jos jotainsattuisi? Anoppi on tavallaan vastuuton, koska tiedetään ettei hän ole terve....eli vastuu (tilanteen arvioimiseen) on silloin lapsen vanhemmilla!
 
Sairaalle ihmiselle jonka sairaus ole tasapainossa/hoidossa en lasta hoitoon antaisi/veisi. Esim. isovanhempaansa lapset saisivat mahdollisuuksien mukaan tavata muuten.
 
Anoppi taitaa käyttää jo sairauttaan hyväksi,ja selitellä jatkuvaa huonoa käytöstään sillä.
Hän tekee kaikkensa jotta me eroaisimme,ja jotta meidän elämämme olisi hankalaa.
Esimerkit kahdelta päivältä:
eilen anoppi tiesi että meillä on eräs viralinen tapaaminen meillä kotona (olen yrittäjä). Pamahti tänne sitten paikalle kesken kaiken!
Jouduttiin jättämään asia kesken.

Oli vienyt multa siivoustarvikkeet kaapista ´lainaksi´.ja meilä on synttärit tulossa.....Pitäisi päästä siivoamaan.

Aamulla heräsin jo klo 6, anoppi tuli klo 8 hakkaamaan ovea.En aukaissut,kun olin imettämässä.
Istui autossa vartin verran ja sitten tuli omilla avaimilla sisään keskikerrokseen. HÄNELLÄ EI PITÄISI OLLA AVAINTA,MIESKÄÄN EI OLE SITÄ ANTANUT!
Minä olen siis yläkerrassa,tänne hän ei pääse kun kerrosten välissä on lukollinen ovi. Kuului tonkivan kaappeja kun luulee ettei olla kotona.
Rupesi sitten imuri hurisemaan eli tekosyyksi tulee kertomaan että hän kävi siivoamassa.No kello oli 9 ja vauva heräsi tuohon imuriin huutoon.

ja anoppi asuu kuitenkin 40 km päässä!

En oikein näe tässä muuta vaihtoehtoa kuin avioeron.Mies ei halua muuttaa,ja välimatka sairaaseen anoppiin on liian lyhyt.Haluan että lapset saavat olla rauhassa ulkona eikä tarvitse pelätä milloin anoppi ajaa yli.
Haaveilen illanvietoista ystävien kanssa mutta eihän täällä mitään voi järjestää!
 
Plus että mies saa oman mielipiteensä sanoa asiaan sitten kun hän itse osallistuu lastenhoitoon.
Meillä on 3 lasta,ja vaipan on vaihtanut 2 tai 3 kertaa.

Minä hoidan yksin,minä myös alan päättämään lasten asioista yksin..
 
[QUOTE="aapee";28254418]

En oikein näe tässä muuta vaihtoehtoa kuin avioeron.Mies ei halua muuttaa,ja välimatka sairaaseen anoppiin on liian lyhyt.Haluan että lapset saavat olla rauhassa ulkona eikä tarvitse pelätä milloin anoppi ajaa yli.
Haaveilen illanvietoista ystävien kanssa mutta eihän täällä mitään voi järjestää![/QUOTE]

ymmärräthän, että jos eroat, voi mies antaa lapset anopille hoidettavaksi vaikka joka päivä kun ovat hänellä,
 
Saisikohan tässä tapauksessa järjestettyä valvottuja tapaamisia anopille ja lapsille (jos siis päätät erota etkä voi olla itse vahtimassa) vai onko ne vain vanhempia varten?
 
Istutat lapsiisi erilaisuuden pelkoa ja mikäli bipolaarisuus geneettistä eli lapsillasi aikanana edessä, myös itseinhoa. oppivaty äidiltää, että eivät ole rakkauden arvoisia elleivät sovi "muottiin".
 
Ensimmäiseksi avaimet pois anopilta. Kyseessä on oikeasti poliisiasia, kun on tunkeutunut kotiinne ilman lupaa. Mielestäni voisi olla aiheellista ilmoittaa poliisille. Sanot miehellesi, että sinua pelottaa ja soitat poliisille, jos anoppi vielä tunkeutuu kotiinne.
 

Yhteistyössä