EMMMÄÄÄHALUAAA!

Ainoa mitä tuo 2v enää saa suustaan ulos. Äsken heräsi johonkin lievän kauhukohtauksen tapaiseen (huutaa ja huutaa, ei "herää" eikä tajua mitään) ja senkin lomassa kuitenkin jaksoi huutaa tuota ikuista mantraansa. Kyllä alkaa ottaa päähän. Eräänäkin iltana vielä viimeisillä voimillaan nurisi emmmääähalua ennenkuin nukahti ja aamulla kun heräsi, karjaisi saman teeman uudella voimalla aamun ensi töikseen

 

Sympateeraan täysin. Meillä kaikki on vaan "Ei".

 

Onneksi se on ohi menevää. Meidän melkein 2-vuotiaan vakiovastaus kysymykseen kuin kysymykseen on "ei" Mut se tulee silleen pehmeesti ja söpösti onneksi.

 

Sympateeraan täysin. Meillä kaikki on vaan "Ei".

Kiitos. Meidän toinen lapsi mut en kyllä ekalta ihan tällaista muista vaikka omat juttunsa silläkin oli. Tuolla tuo vieläkin kiljuu, olen käyny kyselemässä mikä hätänä, mut mitään vastausta ei tule. Syliin jos otan, tulee nyrkistä.

 

Nostelempa ja ilahdutan teitä jatkokertomuksella... Poika nukahti lopulta klo 22.30. Herätäkseen uudestaan karjumaan klo 0.30! Ja taas tunnin kiukuttelu. Ei halunnut mitään (emmmääähaluaaa) mut selkeesti joku vaivasi. Tunnin päästä lopulta taas simahti. Onko ton uhman (anteeksi TAHTOMISEN) pakko olla niin voimallista että siitä kärsii 24/7 koko talo?

 

Voiskos tehä hampaita?