Emme pysty avustamaan pois muuttaneita lapsiamme taloudellisesti.

Kaikki kolme muuttaneet omiin koteihinsa. Opiskelevat ammattikorkassa ja yliopistossa. Me mieheni kanssa olemme työttömiä emme pysty avustamaan taloudellisesti. Olemmeko huonoja vanhempia?

 

Ette ole

 

Olishan se kiva ainakin jonkinverran avustaa. Varmaan kumminkin useimmat saavat vanhemmiltaan. Elätittehän te ennekin heidät, mihin,ne rahat yhtäkkiä muka loppui?

 

Olishan se kiva ainakin jonkinverran avustaa. Varmaan kumminkin useimmat saavat vanhemmiltaan. Elätittehän te ennekin heidät, mihin,ne rahat yhtäkkiä muka loppui?

Ennen kävimme töissä nyt olemme tippuneet työmarkkinatuelle. On vuokranmaksut ja muut laskut meilläkin.

 

No eipä se opintotuellakaan eläminen helppoa ole, jollei yhtään saa apuja kotoa. Pitääkö heidän sittwn mennä töihin vielä opintojensa ohessa!

 

Pääsääntöisesti jokainen on omillaan, kun kotoa muuttaa. Vanhemmat eivät ole enää elatusvelvollisia, joten turha tuntea siitä huonoa omatuntoa. Lapsenne saavat oletettavasti opintotukea ja asumistukea. Osa-aikatyö ei ole pahitteeksi, jos ei rahat riitä.

 

Ei meillä oo porukat auttaneet enää korkeakouluopintojen aikana rahallisesti ollenkaan, vaan opintotuki + palkka tai opintolaina on riittäneet iha hyvin tarpeelliseen.

 

kun täytin 17 aloin tienata itse vaate yms rahani, vain ruoka tuli kotoa kunnes muutin pois 20-vuotiaana.

 

Itse opiskelin aikoinaan opintolainan ja kesätöiden turvin (opintoraha oli tuolloin lähinnä nimellinen). Tässä maailmantilanteessa en halua, että lapsilla on valtava velkataakka niskassaan jo ennen kuin pääsevät työn syrjään kiinni, joten avustamme kykyjemme mukaan, ettei tartte ottaa lainaa. Onneksi tähän on mahdollisuus.

 

Minusta lapset pitääkin opettaa elään omillaan. Kun itse olin teini niin kesät oltiin töissä ja talvet elettiin sitten niillä tienesteillä. Sitten kun muutettiin pois kotoa niin sama homma. Kesätöillä tienatuista rahoista rahoitettiin kouluvuoden elämää. Opintotuki riitti vain asumiseen ja sitten ruoka, opiskeluvälineet ja huvitukset maksettiin kesätyörahoilla. Jos ei töitä jollain kesällä ollut niin sitten piti nostaa lainaa. Monet kävi myös viikonlopputöissä jo lukiosta alkaen.

 

Monella muullakin tavalla voi auttaa elämssä eteenpäin kun taloudellisesti.

 

No eipä se opintotuellakaan eläminen helppoa ole, jollei yhtään saa apuja kotoa. Pitääkö heidän sittwn mennä töihin vielä opintojensa ohessa!

Niinhän kaikki muutkin tekevät.

 

Ette ole. Sellasta se vaan joissain perheissä on.

 

Suurin apu on se, että opettaa lapsen käyttämään rahaa järkevästi. Mikään rahamäärä ei riitä, jos sitä taitoa ei osaa. Työnteko opiskeluaikana voi olla hyväkin asia. Se voi olla avain opiskelujen jälkeiseen työllistymiseen. En siis pidä ollenkaan pahana sitä, että lapset joutuvat tulemaan toimeen omillaan.

 

Suurin apu on se, että opettaa lapsen käyttämään rahaa järkevästi.

Tämä.

Mun äidillä tai meillä lapsuudessa ei ole koskaa ollut rahaa sen kummemmin, saati siihen että joku olisi mun aikuisiän touhuja sponssannut. Mutta ne prioriteetit ja järkevän kuluttamisen mami on takonu päähän niin lujasti, että eipä ole ylimääräisiä sponsseja tarvinnutkaan.

 

m me pystymme avustamaan nuoriamme. tosin ovat vasta 20 ja 19v . JA ollaan tyätäminä ja nyt kun mieskin toipahti kelan rahoille,meidän tulot tippuu huimasti, mutta silti autetan. onhan ne meidän lapsia. =)

 

AIKUISIA lapsia. Saatko itse rahaa vanhemmiltasi, siis lastenne isovanhemmilta?

 

Tämän takia mä säästän lapsille, jopa kotihoidontuella. Saavat sitten pesämunan kun muuttavat omilleen.

 

Ette ole huonoja vanhempia

 

Nykyajan vanhempia syyllistetään joka asiasta. Ennen oli ihan normaalia että kun muutettiin omilleen, oltiin omillaan. Miksi nykyään pitäisi hyysätä lapsiaan heidän eläkeikäänsä asti? :O

Rakkautta on muutakin kun rahallista.

 

Minä muutin toiselle paikkakunnalle lukion jälkeen. Ostin itse kesätyörahoilla astiat, aterimet, huonekaluja sain käytettynä. Vanhemmillani ei ollut mahdollisuutta auttaa minua taloudellisesti, ei takuuvuokrien, ei vuokrien, ei hankintojen kanssa. Lama-aikana he molemmat olivat lomautettuna, toisen vanhemman niskaan kaatuivat sukulaiselleen takaamat lainat, omakotitalo menetettiin. Joskus silloin tällöin sain vanhemmiltani 100 markkaa ruokarahaa, mutten joka kuukausi. Katoin opintojen aikaiset kuluni opintorahalla, asumislisällä, opintolainalla ja pätkätöillä.

En ole missään vaiheessa ajatellut, että vanhempani olisivat olleet huonoja vanhempia siksi, että eivät voineet auttaa minua taloudellisesti samalla tavalla kuin ystävieni vanhemmat auttoivat. Säälin kyllä välillä ystäviäni, kun tajusin kuinka epärealistinen kuva heillä oli siitä, kuinka paljon eläminen maksaa tai kuinka hankalaa joillain on selvitä. En ole mitenkään katkera siitäkään, että minua paljon nuorempaa siskoani he pystyivät auttamaan myös taloudellisesti, aika oli silloin oli ja minäkin koin huojentavana sen, että vanhempieni taloudellinen tilanne helpotti.

Tein töitä sen minkä pystyin järkevästi opintojen ohella, kitsastelin hankinnoissani ja käytin opintolainaani elämiseen. En ole ikinä tajunnut niitä, jotka ylimielisesti arvostelevat, että eivät ainakaan itse aio rahoittaa opintojaan lainalla. Mulla meni mun kaikki kesätyörahat siihen, että pystyin muuttamaan omilleni ja hankkimaan tarvittavat varusteet. Nykyopiskelu on jos mahdollista jopa vielä intensiivisempää kuin silloin 15 vuotta sitten, varsinkin AMK sitouttaa olemaan paikalla niin paljon, että moni ei pysty kovin kannattavasti tekemään töitä, vähän alasta riippuen.

 

Ehkä olette, ehkä ette, ei sitä tuon tiedon perusteella voi sanoa.

 

Voitte auttaa muutenkin. Jos/kun lapsenne on koulussa ja töissä voitte auttaa kotitöissä, pyykeissä ja pyytää vaikka silloin tällöin luoksenne syömään
Sellaista käytännön apua

 

Minusta taas nykyajan hyysäyskulttuuri on vähän älytön.

En itsekkään ole mitään taloudellista apua saanut kun kotoa pois muutin. Enpä edes moista ole ajatellut. 16-vuotiaana olen muutenkin töihin mennyt, ja siitä saakka maksellut omia menoja; bussikortin, puhelinlaskun, vaatteet ja sen semmoiset. Katon pään päälle ja ruuan sain ilmaiseksi. Kaikki kaverit ei saaneet edes sitä. Kotoa muutin 21-vuotiaana, ja kyllä kaikki kipot sun muut tuli nekin ihan itse ostettua.

Toki joskus käydään äidilläni esim. syömässä, tai jos tulee tiukka paikka niin lainaa saa äidiltä tai isältä. Ja onkai ne joskus jonkun ruokakassin tuonut, kun olen kipeänä. Minusta se on ihan riittävää ja olen siitäkin kiitollinen.

 

Pääsääntöisesti jokainen on omillaan, kun kotoa muuttaa. Vanhemmat eivät ole enää elatusvelvollisia, joten turha tuntea siitä huonoa omatuntoa. Lapsenne saavat oletettavasti opintotukea ja asumistukea. Osa-aikatyö ei ole pahitteeksi, jos ei rahat riitä.

Niin, vanhemmat eivät ole enää elatusvelvollisia, mutta vanhempien tulot vaikuttavat silti opiskelijan tukiin. En nyt muista mihin ikään asti vanhempien tulot vaikuttaa. Mutta onhan tää aika persiistä etenkin niille opiskelijoille, joiden vanhemmilla on hyvät tulot, mutta jota vanhemmat eivät kuitenkaan taloudellisesti tue. Tiedän itse tällaisia tapauksia.