Emma Salokosken "Veden alla", onko iloinen vai surullinen biisi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "fani"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
F

"fani"

Vieras
Siinähän kysymys tuli. Mä ajattelin eka että on surullinen, sitten luin sanat ja nyt olen sitä mieltä etä se on iloinen...mutta sitten ne vikat sanat ennen viimeistä "kertosäettä" --> "nyt aioin karata" saa minut miettimään. mitä mieltä olette?


Joo, mä tiedän, on veden pinta kaukana
En nää pohjaan, en näe onko sen alla
Haukia tai haita
Jotka mut voi kerralla hotkaista

Mut sä näät pintaakin syvemmälle
Sä viet mukaan
Saat minut uskaltamaan sun kaa
Niin vaarallisesti
En oo koskaan mä sukeltanut

Veden pintaa keihään lailla
Halkoo hahmosi jäntevä
Sulava, valuva
Vahva, vakuuttava
Vaikuttava

Niin sä viet varmalla otteellasi
Aina vaan kauemmas rannan
Turvasta ja mua huimaa ja pelottaa mut
Siinä sun äänes mua rauhoittaa

Sä saat mun salaisen voiman
Nyt heräämään enää
En tahdo piiloon mä juosta
En aina takertua, päästän irti nyt
Aion karata

Kuuletko kun veden alla mä
Huudan ääneen sen kaiken
Ihanan, vapauttavan
Janottavan, kiperän
Pelottavan, uuden
 
Musta se on lähinnä eroottinen, mutta tosi kaunis ja koskettava samalla. Ei se ainakaan surullinen ole, vaan kertoo halusta ja kiihkosta toista ihmistä kohtaan...

Tämä siis mun näkemys.
 
Minusta se on melankolinen mutta toiveikas. Se hyväksyy surun, pelon, kaipauksen, menettämisen ja pimeyden. Päästää irti tekoturvallisuudesta, antautuu elämälle.
 
Emma Salokoski Ensemble - Veden Alla:


"Joo, mä tiedän, on veden pinta kaukana,
En nää pohjaan, en näe onko sen alla
Haukia tai haita,
Jotka mut voi kerralla hotkaista

Mut sä näät pintaakin syvemmälle,
Sä viet mukaan,
Saat minut uskaltamaan sun kaa,
Niin vaarallisesti
En oo koskaan mä sukeltanut..."
 

Yhteistyössä