Emättimen etuseinämän tai takaseinämän laskeuma

Itselläni on emättimen etuseinämän laskeuma. Synnytyksen jälkeen meni useampi viikko, ennen kuin aloitin lantionpohjalihasjumpan. Nyt kysyisinkin teiltä, joita vaivaa sama asia, että

- aloititteko jumpan heti synnytyksen jälkeisinä päivinä, vai tuliko laskeuma siitä huolimatta?
- millaisia oireita teillä on ollut?
- miten tehokasta treeniä vedätte nyt?
- oletteko saaneet miten pian tuloksia aikaan?

Kiitoksia vastauksista!

 

voitko kertoa miten huomasit itselläsi tuon vaivan? minulla ei mitään ole todettu, mutta synnytyksen jälkeen jos kovasti lenkkeilee tai kantaa raskaita kasseja tai pitkään vauvaa tuntuu kuin jotain valahtaisi ulos.

Itse aloitin jumpan heti kun kivuiltani pystyin eli noin viikon jälkeen

 

Kävellessä alkoi tuntua siltä, että emättimessä olisi "jotain". Katsoin sitten peilillä alapäätä, niin emättimestä todellakin pullotti sellainen "pallukka". Kävin lääkärillä, ja hän sanoi, että kyseessä on emättimen etuseinämän laskeuma, eli siis virtsarakon laskeuma. Tämän lisäksi minulla on ollut lieviä virtsanpidätysongelmia. "Pullotus" pahenee iltaa kohden, eli aamulla laskeumaa ei näe juuri ollenkaan, mutta päivän tuohujen ja vauvan kanniskelun jälkeen illalla pallukka saattaa pullottaa tosi pahasti.

 

Ovatko kaikki muut niin onnekkaita, että ovat välttyneet laskeumilta? Jos jollain on omakohtaista kokemusta, niin mielelläni kuulisin teidän tarinanne.

 

itselläni tuli 3. asteen repeämien jäljiltä peräsuolen laskeuma, eli sama vaiva kuin sinulla mutta "toisella osastolla". Olen nyt aloittanut (synnytyksestä 3kk) jumpan, aikaisemmin ei kipujen ja hirmuisen tikki/arpikudosmäärän takia pystynyt aloittamaan. Ei se ole kuuleman mukaan niin kriittistä aloittaako heti vai myöhemmin treenauksen kunhan aloittaa.

Suosittelen että käyt fys.terapiassa ainakin kerran, eli sellaisella lantionpohjafysioterapeutilla. Mittaavat anturilla puristusvoimaa ja antavat kirjalliset ohjeet mukaan. Itsekin ensin treenasin "vääriä" lihaksia kun tein vain netistä katsomien ohjeiden mukaan.

Laskeumia voi leikata mutta yleensä kannattaa tehdä se vasta sitten kun lapsiluku on täynnä tai keski-ikä kolkuttaa. Keski-iässä vaivat pahenevat, ja itse yritän jumpalla pitää sinne asti tilanteen kurissa vaikka inkontinenssia siellä "kakkososastolla" on jonkun verran, eli ulosteen karkailua. Lapsiluku ei ole vielä täynnä. Eihän tämä kivaa tosiaan ole, mutta tämänkin kanssa pystyy elämään

 

Olen käynyt fysioterapeutilla, joka on erikoistunut lantionpohjanlihasten toimintahäiriöihin. Apua en sieltä ole saanut juurikaan, ainakaan vielä. Minulta on mitattu puristusvoima, ja sen mukaan minulla pitäisi olla lihakset hyvässä kunnossa. Itseäni vain hieman ihmetyttää se, sillä virtsasuihkua en pysty katkaisemaan ja nyt on ilmennyt jo muitakin vaivoja. Epäilen, että minullakin on jo peräsuolen laskeuma, sillä välillä on sellaista inhottavaa painon tunnetta peräsuolessa. Ikään kuin olisi kakkahätä, mutta ei kuitenkaan ole. Olen jo varannut ajan gynekologille, mutta sinne pääsen vasta viikkojen päästä. Siihen asti koetan jumppaamalla saada pidettyä tilanteen edes tämänlaisena, toivottavasti kuitenkin vaiva edes vähän helpottaisi.

Onko tuossa peräsuolen laskeumassa muita oireita, kuin ulosteen karkailu, tai mitä olen lukenut, niin ulostusongelmat? Itselläni ei ole ainakaan vielä kumpaakaan, tuo inhottava tunne vain.

Ihmettelen myös sitä, että miksi ihmeessä äitiysneuvolassa ei puhuta tarpeeksi näistä asioista! Eikö sitten haluta pelotella tulevia äitejä, vai mikä on?? Puhuttiin kyllä kohdun laskeumasta ja lantionpohjalihasjumpasta, että ei tulisi virtsanpidätyskykyongelmia, mutta en koskaan ollut kuullut mistään virtsarakon tai peräsuolen laskeumasta! Jos tämän olisin tiennyt, että alatiesynnytyksestä tulee tällaista vaivaa (tiedossa oli, että vauva on isokokoinen, yli nelikiloinen. Ponnistusvaihe pitkittyi, ja lopulta syntyi imukupilla), niin olisin kyllä halunnut sektion! Ahdistaa nyt kyllä tosi paljon, jos joudun koko lopun ikäni kärsimään näistä vaivoista!!

 

jatkan vielä äskeistä vastaustani, että kyllä, juuri se painon tunne ja alituinen "kakkahätä-olo" ovat myös oireita peräsuolen laskeumasta. Minullakin siis imukuppi aiheutti 3. asteen repeämät ja peräsuolen sulkijalihasten repeämisen.

Mutta, esikoiseni syntyi sektiolla ja olen sitä mieltä että repeämistä huolimatta alatiesynnytys on toipumisen kannalta helpompi, vaikka koko peppuosasto olikin tuhannen päreenä Sektio oli niin järkyttävän kivulias ja tulehtunut leikkaushaava aristi pitkään, ja kokonaisuudessaan kivut olivat kyllä kymmenkertaiset vaikeaan alatiesynnytykseen nähden joten enpä suosittele sitä mitenkään helppona vaihtoehtona.

Nyt sitten tuleva kolmas - jos koskaan enää raskaaksi tulen, nyt on parin vuoden raskaaksitulokielto mm. laskeumista johtuen - syntyy sitten sektiolla repeämien takia, ei kiva!

Sen verran vielä, että laskeumille ei yleensä tehdä mitään elleivät tosissaan ala haittaamaan, ja itsekin (vähän alle nelikymppinen olen) yritän sinnitellä sinne vaihdevuosiin asti sillä silloin vasta toden teolla ongelman vakavuus ilmenee ja korjausleikkaus kannattaa tehdä silloin. Toki siis jos aikaisemminkin ongelma vaivaa niin leikkaus tehdään, mutta meillä (pieni paikkakunta) omat oireeni eivät vielä riitä leikkauslähetteeseen vaan jumpalla pitää pärjätä. Ei muuten katkea virtsasuihku minullakaan, ja pissaa tulee välillä housuun. Jotenkin vaan pitää yrittää ottaa huumori kehiin vaikka aina ei jaksa naurattaa Tsemppiä!

 

"ikävä vaiva",
kun puhuit tuosta, että "Ei se ole kuuleman mukaan niin kriittistä aloittaako heti vai myöhemmin treenauksen kunhan aloittaa.", niin sanoiko fysioterapeutti sinulle noin, vai kuka? Kun itseäni ahdistaa se, että onko jo liian myöhäistä aloittaa/jatkaa jumppaa... itselläni synnytyksestä noin 5 kk. Jostain olen kyllä kuullut, että jos menee yli puoli vuotta synnytyksestä, niin sitten on jo liian myöhäistä. Eli toivottavasti omalla kohdallani ei olisi vielä peli menetetty!! Ja tuo mitä sanoit, niin tarkoitettiinko sillä juuri tuota peräsuolen laskeumaa?

 

Minulle ei ole kukaan fysioterapeutti mitään sanonut, mutta kyllähän niitä voi muutenkin treenata vaikkei ole edes ikinä synnyttänyt. Ei se sitä synnytystä vaadi. Ahkerasti vaan treenaamaan, niin varmasti on jotain tehtävissä!

 

"ikävä vaiva",
kun puhuit tuosta, että "Ei se ole kuuleman mukaan niin kriittistä aloittaako heti vai myöhemmin treenauksen kunhan aloittaa.", niin sanoiko fysioterapeutti sinulle noin, vai kuka?

tämän sanoi synnytystautien erikoislääkäri, nimeomaan kun kysyin että tuliko vahinkoa kun en pystynyt kivun takia alkaa heti treenaamaan lantionpohjaa. Toki jos siis jättää vuosiksi jumppaamisen väliin niin vahinkoa ehtii tulla mutta joku 6kk ei vielä ole mitenkään menetetty peli ollenkaan

 

Minulla on todettu myös emättimen etuseinän laskeuma ja samalla kohdun sekä lievä virtsarakon ja peräsuolen laskeuma. Käytännössä tämä näkyy ja tuntuu niin, että seistessä koko emätin on "ulkona" ja kohdunsuu tuntuu sormelle kokeiltaessa.

Virtsanpidätysongelmia on ainoastaan naruhyppelyssä tai vastaavassa pomppimisessa, juoksua ja muuta liikuntaa pystyn harrastamaan normaalisti. Juoksulenkkien jälkeen paikat tosin saattavat olla vähän arat ja kohdunsuu tuntuu vieläkin alempana. Lantionpohjajumpalla saan tilanteen vähän korjaantumaan.

Tuota lantionpohjatreeniä olen harjoittanut säännöllisen epäsäännöllisesti synnytyksestä lähtien, mutta lapsen kanniskelu ja kaikki fyysinen ponnistelu pahensivat vaivaa. Tilanne on edelleen ennallaan, lapsi on nyt 3 v. Lääkärin mukaan minun vaivani ei ainakaan korjaannu pelkällä jumpalla eli leikkaukseen mennään, kun "lapset on tehty". Pelottaa kyllä ajatellakin raskautta, kohtuhan painaa tuhottomasti loppuvaiheessa alaspäin..?

 

[QUOTE=""ines"";9788051]Itselläni on emättimen etuseinämän laskeuma. Synnytyksen jälkeen meni useampi viikko, ennen kuin aloitin lantionpohjalihasjumpan. Nyt kysyisinkin teiltä, joita vaivaa sama asia, että

- aloititteko jumpan heti synnytyksen jälkeisinä päivinä, vai tuliko laskeuma siitä huolimatta?
- millaisia oireita teillä on ollut?
- miten tehokasta treeniä vedätte nyt?
- oletteko saaneet miten pian tuloksia aikaan?

Kiitoksia vastauksista![/QUOTE]

Heissan.

Vastaus tulee nyt vähän jälkijunassa mutta kuitenkin. Mulla sama vaiva kuin sulla. Asiaan erikoistunut lekuri sanoi, että mulla on joustavat kudokset, joten uusi leikkaus joudutaan tekemään tod. näk. 20 vuoden päästä. Et sä sitä laskeumaa jumppaamalla saa paraneen. Ei sitä itekseen paranna mikään. Tod. näk. vain pahenee iän myötä. Mä 35 vuotias ja laskeuma leikattiin juurikin viime perjantaina. Nyt on mukavaa, kun ei tartte nähä omia sisuskaluja kun peilistä katsoo. Jumppa auttaa lantionpohjanlihaksiin ja näin ollen virtsankarkailuun, muttei laskeumaan. Suosittelen lämpimästi kaikille laskeuman hoitoa leikkauksella jos lapsiluku on täynnä. Päiväkirurginen toimenpide. Kesti puoli tuntia. Mininspinaalissa. Ei sattunut yhtään. Nukuin osan ajasta. Kipuja ei ole ollut nimeksikään leikkauksen jälkeen. Sain buranareseptin, mutta en ole ottanut kuin pari hassua buranaa tyyliin varmuuden vuoksi ja myös siksi, että kuulemma laskee turvotusta.

Ite aloin hölkkään 5 viikkoa tokan synnytykseni jälkeen. Luulin eka, että aiheutin laskeuman ite liian aikaisella hölkällä, mutta näin ei ole. Tavallaan kai sukuvikakin. Mun mummolla oli laskeuma ja paha sellainen. Äitini kertoman mukaan näytti, kuin olis munat ollu. Mummun laskeuma leikattiin kahdesti. Mun tädillä on kans laskeuma ja se on leikattu kerran ja pitäs kai leikata nyt sit uudestaan.

Mulla tehtiin emättimen sisäseinämään viilto, joka ommeltiin kiinni. Ei siis tukiverkkoa, joka on myös mahdollinen. Tsemppiä kaikille vaivan kanssa taisteleville!!!

 

Minun tietojeni mukaan taas sitä leikkaushoitoa vältetään viimeiseen asti, koska tulokset eivät välttämättä ole niin hyvät kuin jumpassa. Leikkaukseen liittyy aina riskejä (tulehduksia, arpia, tunnottomuutta jne), joita taas jumppaan ei liity. En ole valmis esim. hyväksymään tunnottomuutta, koska päin vastoin synnytyksessä sain parempaa tuntoa alapäähän ja koen esim. orgasmeja nyt myös vaginasta (aiemmin vain klitoriksen kautta).

Jos synnytyssairaalassa on synnyttäneille lantionpohjajumppaa, niin menkää ihmeessä mukaan. Minä olen kummankin lapsen kohdalla käynyt siinä. Itselläni on lantionpohjalihakset huonossa kunnossa ekan lapsen synnytyksen kohdalta ja toinen raskaus ei tilannetta muuttanut mihinkään. Joku "pallukka" jalkovälissä tuntuu, virtsa karkailee hypppiessä ja kovaa aivastaessa tms. Silti pärjään tämän tilanteen kanssa. En ole riittävän innokas jumppaamaan, sillä jumppapuristuksia pitäisi tehdä noin 100/pv. Jotkut kehuvat myös jumppapallolla istumista yms. liikkeitä, jotka vahvistavat alapään lihaksia.

Alapäälihasjumppa ei ole koskaan myöhäistä. Sitä opetetaan myös esim. vanhainkodeissa, koska se parantaa selvästi ikäihmisten virtsankarkailuongelmaa. Jos paikkakunnallasi on esim. fysioterapialaitoksessa lantiopohjalihaslaite, niin kannattaa varata aika, koska laitteella pystyy tarkistamaan, että teet liikkeet tehokkaasti, jotta jumppa toimii. Moni tekee esim. sen virheen, että ei rentouta lihaksia liikkeiden välillä.

 

Minun tietojeni mukaan taas sitä leikkaushoitoa vältetään viimeiseen asti, koska tulokset eivät välttämättä ole niin hyvät kuin jumpassa. Leikkaukseen liittyy aina riskejä (tulehduksia, arpia, tunnottomuutta jne), joita taas jumppaan ei liity. En ole valmis esim. hyväksymään tunnottomuutta, koska päin vastoin synnytyksessä sain parempaa tuntoa alapäähän ja koen esim. orgasmeja nyt myös vaginasta (aiemmin vain klitoriksen kautta).
.

Hei jumppapumppa.

En millään jaksa uskoa, että ne neljä lääkäriä, joilla kävin, olisivat valehdelleet minulle. Yksi lääkäreistä kyllä koitti kovasti puhua, ettei leikattaisi, ja tiedän kyllä, että leikkausta koitetaan pitkittää mahdollisimman kauan. Kysyin syytä, ja syyksi kerrottiin, että siksi, kun kuitenkin yleensä joudutaan leikkaamaan vanhemmalla iällä uudestaan. Tämä siksi, että jos kudokset ovat joustavat, niin ne tulevat tod. näk. antamaan periksi uudestaan. Nimenomaan minulle kerrottiin näiden neljän lääkärin toimesta, että laskeuma ei parane jumppaamalla tai itsestään. Kysyin sitä erikseen, kun lääkäri ehdotti fysioterapiaa virtsankarkailun vuoksi. Kysyin siis, että auttaako se fysioterapia siis laskeumaankin ja lääkäri sanoi, että ei. Kysyin, että paraneeko vaiva itsestään. Lääkäri sanoi, että ei, vaan pahenee iän myötä. Lantionpohjan lihas on lihas, mitä voi treenata, mutta jos kudokset ovat veltot, niin ne ovat veltot. Tätäkin kysyin lääkäriltä, että mitä se tarkoittaa ja hän selitti, että esim. sitä, kun joillakin ihmisillä on joustvampi ja löysempi iho (vaikkapa kasvoissa) ja toisilla kireämpi. Ne asiat ovat geeneistä kiinni, eikä kukaan sitä ihoaankaan jumppaamalla saa kireämmäksi.

Leikkauksessa on aina riskinsä ja tottakai sitä vältetään viimeiseen asti. Sama juttu kuin TOT (virtsankarkailu) leikkausten suhteen. Samaan aikaan heräämössä oli eräs 55 vuotias rouva, joka kertoi, että on kärsinyt 20 vuotta virtsankarkailusta. Pääsääntöisesti vaivan takia leikataan vanhoja ihmisiä. Itse henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi minun pitäisi kärsiä vaivasta 20 vuotta ja saada sen jälkee helpotus jos voin saada sen aiemminkin. Sillä vanhoille ihmisillehän kyseisiä leikkauksia tehdään helposti. Nuori joutuu tosissaan taistelemaan saadakseen apua. Eräällenikin ystävälle sanottiin vain, että laihduta. No, mulle eivät voineet sanoa niin

Jokainen luojan kiitos saa päättää itse hakeeko apua vai kärsiikö vaivasta. Minä en voinut pyyhkiä vessassakäynnin yhteydessä alapäätäni normaalisti, kun paperi hankasi ja satutti sisuskaluja. Tämän lisäksi hölkällä käynti oli tuskaa, kun laskeuma paukutti virtsarakkoon ja pissaa valui ulos, vaikka en edes tiennyt, että on pissahätä. En siis voinut edes pidättää, kun ei ollut hädän tunnetta ja olin juuri käynyt pissalla ennen lenkkiä. Sitä vaan tuli ja tuli. Uskon, että ainakin minun elämänlaatuni tästä paranee Edelleen tsemppiä kaikille!

 

kerroit olleesi leikkauksessa aivan vasta. Mitä laskeumia tuossa sun jutussa korjattiin, kun kerroit että oli pikku juttu? Itse pääsen tutkimuksiin vasta ensi vuonna, jolloin oma tilanteeni selviää kokonaisuudessaan.
Kaikille tiedoksi tosiaan, että liikunta ja jumppa ei ratkaise tuleeko laskeumia vai ei. taipumus niihin on varmaan kytköksissä ns yliliikuviin niveliin ja muutoin joustaviin kudoksiin. Lantionpohjan lihas on pääosin sidekudosta, joka venyttyään ei tosiaankaan palaudu sataprosenttisesti ennalleen. Itselleni vaivoja alkoitulla nyt vasta vaihtarien kynnyksellä. Aikaisemmin liikkumalla ja Jumppaaamalla sain pidettyä kiusalliset oireet kurissa, eikä mitään ongelmaa ollut. Nyt sitten alkaa tuntua sille, että rakon laskeuma alkaa vaivata kun ei pissaa tule kuin liruttelemalla ja aina jää tunne, että jotakin jäi...
Minulla on kasi lasta ja eka synnytys pitkittyi ja jälkeiset jouduttiin kaiken pusertelun jälkeen kuitenkin nukutuksessa poistamaan. toinen lapsi oli myös iso ja repesin.
kummalta tuntuu tuo, että edelleenkään ei neuvolassa ja synnytyssairaaloissa painoteta tuota lantionpohjan jummaamisen tärkeyttä. Näyttäisivät vaikka hirveitä lopputuloksia jumppaamattomuudesta. tosin voisi olla ettei sitten enää kukaan synnyttäisi...

 

Meille syntyi kolmas lapsonen ja nyt näyttäisi olevan "pallero" jalkojen välissä.. Se tuntuu pystyssä ollessa kuin jotain valuisi ja vähän kuin jokin hiertäisi inhottavasti (niinkuin tampooni niukoissa menkoissa). Kakan karkaamista ei ole ollut, itse asiassa kärsin ummetuksesta ja joudun todenteolla pukkaamaan, että saan ulosteen tulemaan, silloinkin veren kanssa, niin kovaa tavaraa sieltä tulee!
Virtsaaminenkin onnistuu, pissähädän tunnetta minulla ei vain tunnu olevan.. Siis sellaista kunnollista tunnetta, että "nysse tulee!". En siis tiedä onko minulla etuseinämän vai takaseinämän laskeuma vaiko peräti kummatki, löysin sen vasta tänään. Onneksi täältä netistä löytää tietoa niin saa vähän mielenrauhaa..
Asiani on, että minulla hormonit jo jyllää ja tekisi mieli harrastaa seksiä, mutta "palleron" löydettyäni epäröin.
Miten te muut vaivasta kärsivät, oletteko pystyneet harrastamaan seksiä normaalisti "pallero" jalkojen välissä? Käykö se kipeää aktin aikana tai jälkeen? Onko joitain asentoja, joissa ei onnistu tai tunnu hyvältä?
Tuntuu kamalalta ajatus ettei kykenisi enää nauttimaan seksistä!

 

Tuo on tosiaan ikävä vaiva! Otan osaa muille, jotka tästä joutuvat kärsimään. Tosiaan neuvoloissa pitäisi painottaa tuon jumpan tärkeyttä, vaikka se ei 100% estäisi laskeumia, mutta ainakin lievittää vaivaa. Itse olen vasta päälle 20 ja kärsin samasta vaivasta ensimmäisen synnytyksen jälkeen. Ilmeisesti on kohdun ja emättimen takaseinän laskeumat. Virtsaaminen onnistuu hyvin, mutta ulostamisen kanssa on ongelmia. Ei uskalla ponnistaa paljoa, kun kohtu meinaa tulla ulos... Vielä tarpeiden suorittamisen jälkeen on olo, että pitäisi päästä taas vessaan.
Seksin kanssa EI ole ollut ongelmia. Ainoastaan tieto siitä, että alakerta ei ole kunnossa, ahdistaa ihan kamalasti. Itse en ole kummemmin peilin kanssa katsonut, mutta kyllä sen omin sormin tuntee, ettei kaikki ole ihan kohdillaan. Lohduttaa kyllä tieto, että lapsiluvun täytyttyä on mahdollisuus korjausleikkaukseen. En sitten tiedä pitääkö vaivan olla tosiaan jokapäiväinen harmi/ muuten elämänlaatua laskeva (kipu, virtsaamis- ja ulostamisongelmia...), että on mahdollisuus päästä kunnalliselle leikkaukseen. Varmaan aika paljon riippuu gynekologista.
Tosiaan emättimen etuseinämän puoleinen laskeuma voi aiheuttaa kipua yhdynnän aikana (hiertää ikävästi...), mutta meikäläisellä se helpotti parin kuukauden jälkeen synnytyksestä. Lantiopohjanlihasten jumppa auttoi tähän. Seksi muutenkin auttaa palautumaan nopeammin synnytyksestä, kun se lisää alueen verenkiertoa ja vetreyttää lihaksia. Tietenkin jos synnytyksessä tuli pahempia repeämiä tai muuta niin kannattaa rauhassa toipua. Muuten neljä viikkoa on mielestäni hyvä aika aloittaa synnytyksen jälkeinen seksielämä jälleen. Ennenkin voi, jos ei satu.
En tiedä sitten miten paljon ongelma pahenee seuraavien raskauden ja synnytyksen myötä. Jos vaiva on tosiaan vaan lievä, niin sen kanssa on parempi vaan elää, kuin ottaa riski leikkauksesta mahdollisesti aiheutuvista ongelmista.
Tosiaan nuoremmille leikkausta ei suositella, (mikä onkin ihan loogista...) koska myöhemmin saattaa vielä tulla tehtyä lisää lapsia. En kyllä ymmärrä myöskään, että pitää kärsiä vaihdevuosiin asti, ennen kuin saa apua vaivoihin...
Synnytystapa ei tosiaan vaikuta, vaan lantiopohjan rakenteellinen heikkous, raskauden ajan hormoonitoiminta (kudokset venyvät entisestään...), perintötekijät ja mahdollinen ylipaino (lisää lantiopohjan kuormitusta). Keisarileikkaus ei siis estä laskeumien syntyä! Myöskään ikä ei pahemmin vaikuta asiaan.
Kaikesta huolimatta, vaiva on paljon yleisempi, mitä annetaan ymmärtää. Asiasta pitäisi tiedottaa paljon paremmin, eikä jäädä yksin häpeilemään.
En minä ainakaan jätä lapsia tekemättä tällaisen takia.

 

Onko teillä ollut inhottavia ristiselkäkipuja.Minulla nyt 4 päivää särkenyt eikä helpota kuin jos makaa..ja en voi koko päivää maata vaan kun on 2 pientä lasta.Kestääköhän nämä kivut sitten kokoajan ellei tehdä leikkausta?Vaivat alkoi ensin n.3vko sitten kun tuntui painetta alavatsassa ja sitä kesti 4 päivää sitten loppui.Sitten alkoi n.viikko sitten tuntua se pallukka että roikkuisi..epäilen että on takaseinämästä.Ja sitten tuli nämä inhottavat selkäkivut.Masentaa kauheesti koko tilanne.
Haluaisin enemmän tulevaisuudessa lapsia mutta ei taida edes uskaltaa jos nyt toisesta synnytyksestä jäi jo nämä vaivat.Synnytyksestä on 3kk.Ja sain lääkäri ajan vasta kk päähän.Varmaan pakko mennä yksityiselle että saa varmistuksen näihin oireisiin.Olen treenannut lantionpohjalihaksia minusta ihan ahkerasti ,olen reilu 20v. ja aina urheillut,laiha, joten harmittaa että silti tulee tämmöinen..

 

kerroit olleesi leikkauksessa aivan vasta. Mitä laskeumia tuossa sun jutussa korjattiin, kun kerroit että oli pikku juttu? Itse pääsen tutkimuksiin vasta ensi vuonna, jolloin oma tilanteeni selviää kokonaisuudessaan.

Hei. Anteeksi kun vastaaminen kesti! En vaan ole enää juurikaan surffannut näitä sivuja, kun itselläni on kaikki ongelmat kadonneet. Eli mulla oli siis emättimen etuseinämän laskeuma, joka leikattiin. Eka sain rauhoittavia ja nukahdin jo leikkausta odotellessa. Sitten tosiaan se minispinaali. En tuntenut mitään ja nukahtelin välillä. Leikkaus oli muistaakseni puolen tunnin luokkaa. Viilto tehtiin koko emättimen pituudelta ja sit kursittiin umpeen.

Olen ÄÄÄRIMMÄISEN tyytyväinen leikkaukseen. Seksielämä on parantunut. Ei vienyt todellakaan tuntoa, ainakaan minulta. Värkki on itseasiassa nyt tiukempi. Hölkkälenkit ovat iiiihania, kun ei tarvi pelätä tiputtelua. En keksi mitään negatiivista sanottavaa leikkauksen tuloksesta.

Ainoa vähän kurja juttu oli se, kun jouduin leikkauksen jälkeen käyttämään noin viikon ajan katetria, koska paikat oli niin turvoksissa, ettei pissa tullut itsekseen ulos, mutta viikko on suhteessa lyhyt aika siihen nähden, että elämänlaatu paranee.

Edelleen tsemppiä kaikille vaivasta kärsiville! Nimimerkillä enää en kärsi

 

Hei.

Sen verran vielä infoo, että mä TODELLA taistelin, päästäkseni leikkaukseen. Lääkärit kyselee tyyliin "no mitä haittaa siitä nyt sitten muka on?" Suosittelen lämpimästi, että liioittelette haitat, jos haluatte leikkaukseen. Jos ette halua, niin älkää liioitelko. Jos siellä on hiirulaisena ja vastailee tyyliin, no emmä tiiä, niin ei varmana saa apua. Tokavikalle lekurille (lekurille, jonka tapasin ennen leikkaavaa lekuria) sanoin, että jos en saa apua tätä kautta, niin menen yksityiselle!

Kaikki neljä lääkäriä, jotka mun alapäätäni ihmetteli eri käynneillä, kyseli sitä samaa virttä; "onko nyt varmasti lapsiluku täynnä". Vika lekuri, joka leikkas mut ja oli aivan ihana, oli mun mielestä erittäin fiksu. Se kysy asian näin; "no poistettaisko me tän leikkauksen yhteydessä sitten munasarjatkin". Minä vastasin, että "antaa mennä vaan". Ei se muuta tarvinnut tajutakseen, että mä en enää tee enempää lapsia. Jos nainen on valmis luopuun lopullisesti mahdollisuudestaan tehdä lapsia, niin ei siinä lääkäri muita vakuutuksia tartte. No, mun vastauksen jälkeen se lääkäri sitten sanoikin, että no ei hän niitä leikkaa pois.

Semmosta.

 

Onko teillä ollut inhottavia ristiselkäkipuja.Minulla nyt 4 päivää särkenyt eikä helpota kuin jos makaa..ja en voi koko päivää maata vaan kun on 2 pientä lasta.Kestääköhän nämä kivut sitten kokoajan ellei tehdä leikkausta?Vaivat alkoi ensin n.3vko sitten kun tuntui painetta alavatsassa ja sitä kesti 4 päivää sitten loppui.Sitten alkoi n.viikko sitten tuntua se pallukka että roikkuisi..epäilen että on takaseinämästä.Ja sitten tuli nämä inhottavat selkäkivut.Masentaa kauheesti koko tilanne.
Haluaisin enemmän tulevaisuudessa lapsia mutta ei taida edes uskaltaa jos nyt toisesta synnytyksestä jäi jo nämä vaivat.Synnytyksestä on 3kk.Ja sain lääkäri ajan vasta kk päähän.Varmaan pakko mennä yksityiselle että saa varmistuksen näihin oireisiin.Olen treenannut lantionpohjalihaksia minusta ihan ahkerasti ,olen reilu 20v. ja aina urheillut,laiha, joten harmittaa että silti tulee tämmöinen..

Hei!

Mulla oli myös tuon ensimmäisen viestin aikaan mm. ristiselkäkipuja, paineen tunnetta peräsuolessa, tunnetta wc:ssä käynnin jälkeen, että pitää mennä heti uudelleen. Eli synnytyksestä oli kulunut n. 4 kk. Muistan kyllä, kun itkeä tuhersin, että tällaisenkö vaivan kanssa minun täytyy elää koko loppuelämäni. Siinä kärsi kyllä kovasti elämänlaatu, kun koko ajan oli joitakin kipuja ja ikäviä tuntemuksia. Mutta siitä huolimatta jumppasin ahkerasti lantionpohjalihaksia. Ja aika pian ristiselkäsärky loppui, samoin paineen tunne peräsuolessa. Tällä hetkellä ei ole mitään tuollaisia tuntemuksia, ei ole ollut pitkään aikaan, toivottavasti ei enää tulisikaan.

Eli luulen, että sinun synnytyksestä on kulunut vasta niin vähän aikaa, että kroppasi ei ole ehtinyt vielä palautua. Minun gynekologini sanoi, että oikeastaan vasta imetyksen lopettamisen jälkeen kroppa palautuu ennalleen. Minulla ainakin oli todella kuivat emättimen limakalvot (gynekologin mukaan ihan vereslihalla, ei ihme, että seksi ei maittanut...), mutta sain vaivaan Vagifem emätintabletteja, joita käytän edelleen. Nykyisin tunnen ihan itse, että limakalvot ovat paremmat ja seksi taas maistuu. Mutta yhä edelleen minulla on sellainen pallukka emättimessä. Välillä on ongelmia virtsaamisessa ja pientä kirvelyä, mutta lievää noihin ristiselkäkipuihin ym. edellä mainittuihin oireisiin verrattuna.

Joten tsemppiä sinulle ja kaikille muille näistä ikävistä vaivoista kärsiville! Todellakin näistä asioista täytyisi rehellisesti puhua jo äitiysneuvolassa enemmän, jotta tietäisi mitä saattaa olla edessä, jos huonosti käy.

 

Kuinka teillä laskeuma on vaikuttanut seksielämään/kumppaniin laskeuma? Itse en ole vielä ottanut laskeumaa puheeksi miehen kanssa eikä hänkään ole mitään sanonut. En tiedä onko huomannut, ku seksielämä ollut kaikkien kiireiden keskellä (remonttia ja rakentamista) melko hiljaista... :/ Itsellä on hiukka epävarma olo näytellä/antaa kosketella paikkoja.

Itsellä on ikää 25 ja ensimmäinen lapsi syntyi 02/09 ja nyt on toinen tulossa syksyllä. Jo ensimmäisen lapsen jälkeen on omasta mielestäni tullut virtsarakon laskeuma, vaikka tk-lääkärien mukaan neuvolatarkistuksissa on "kaikki ok". Pientä virtsankarkailua ja pidätyskyvyttömyyttö on ilmennyt ja emättimen suulta näkyy ainakin pöntöllä istuessa pallura. Emättimen suukin jäänyt aika ammolleen, liekö unohtunut pari tikkiä vai miten se näyttää hiukan kummalle...

Ensimmäinen lapsi ei ollut mikään jättiläinen (3200g) ja synnytyskin meni ok. Ponnistusvaihe ei ollut pitkä, mutta loppu oli aika rytinää, kun vauvan sydänäänet hiljeni. Silloin sen vain työnti väkisin pihalle. Tuloksena tuli 1-2 asteen repeämiä. Ainakin äidin äidillä on jotain laskeumaa ollut ja kohtukin on häneltä poistettu. En tiedä asiasta tarkemmin. Kannattaisiko ottaa yhteyttä yksityiseen gynekologiin, jotta saisi mielenrauhan asian tiimoilta? Haluaisin varmistuksen siihen, onko laskeumaa ja kuinka paha.

 

Kuinka teillä laskeuma on vaikuttanut seksielämään/kumppaniin laskeuma? Itse en ole vielä ottanut laskeumaa puheeksi miehen kanssa eikä hänkään ole mitään sanonut. En tiedä onko huomannut, ku seksielämä ollut kaikkien kiireiden keskellä (remonttia ja rakentamista) melko hiljaista... :/ Itsellä on hiukka epävarma olo näytellä/antaa kosketella paikkoja.

Itsellä on ikää 25 ja ensimmäinen lapsi syntyi 02/09 ja nyt on toinen tulossa syksyllä. Jo ensimmäisen lapsen jälkeen on omasta mielestäni tullut virtsarakon laskeuma, vaikka tk-lääkärien mukaan neuvolatarkistuksissa on "kaikki ok". Pientä virtsankarkailua ja pidätyskyvyttömyyttö on ilmennyt ja emättimen suulta näkyy ainakin pöntöllä istuessa pallura. Emättimen suukin jäänyt aika ammolleen, liekö unohtunut pari tikkiä vai miten se näyttää hiukan kummalle...

Ensimmäinen lapsi ei ollut mikään jättiläinen (3200g) ja synnytyskin meni ok. Ponnistusvaihe ei ollut pitkä, mutta loppu oli aika rytinää, kun vauvan sydänäänet hiljeni. Silloin sen vain työnti väkisin pihalle. Tuloksena tuli 1-2 asteen repeämiä. Ainakin äidin äidillä on jotain laskeumaa ollut ja kohtukin on häneltä poistettu. En tiedä asiasta tarkemmin. Kannattaisiko ottaa yhteyttä yksityiseen gynekologiin, jotta saisi mielenrauhan asian tiimoilta? Haluaisin varmistuksen siihen, onko laskeumaa ja kuinka paha.

Hei!
Suosittelen käymään yksityisellä gynellä, he osaavat katsoa mahdollisen laskeuman parhaiten. Minulla on kaksi lasta, kuopuksen syntymästä jo 2vuotta. Minulla on emättimen etuseinämän (virtsarakon) laskeuma ja kohdunsuunlaskeuma. Huomasin laskeuman heti kuopuksen syntymän jälkeen ja pääsinkin samantien fys.terapeutille. Parin vuoden ajan tein hänen opastuksellaan (myös sähköhoitoa) lantionpohjalihas harjoituksia. Mitään suurempaa hyötyä en niistä saanut. Toki tilanne olisi voinut pahentuakin ilman harjoituksia.
Terveyskeskuslääkäri ei ottanut vaivaani tosissaan, vasta kun olin pariin otteeseen käynyt yksityisellä ja saanut sieltä "lausunnot" lasekumastani. Vähän aikaa sitten kävin sairaalassa näytillä ja keskustelemassa leikkauksesta. Lääkärin mielestä leikkausta ei kannattaisi tehdä mahdollisten haittojen takia ja koska laskeumani ei ole niin suuri (hänen mittapuussaan). Sain aikaa puoli vuotta miettiä haluanko leikkaukseen vai en. Jos haluan, pelkkä soitto osastolle riittää ja pääsen leikkausjonoon. Haitatkin kyllä mietityttävät..
Minulla laskeuma ilmenee hankaumina, tamponin laitto vaikeuksina, seksissä jotkut asennot hankaavat ja laskeuma aiheuttaa itselleni myös ahdistusta seksissä, juoksussa tms liikunnassa on koko ajan tunne että lirahtaa (siksi en tee niitä). Mielestäni laskeuma siis rajoittaa elämääni. Nyt pitäisi vaan miettiä, mitä tehdä: leikkaus vai ei?! Lapsilukumme on täysi.

 

6kk sitten synnytys imukupilla lyhyen ponnistuvaiheen jälkeen sydänäänien heikkenemisen johdosta ja lapsi tuli käsi edellä (haipakkata oli lekurilla ja kahdella kätilöllä). POika (3200g) kuitenkin saatiin ulos lopen. Episiotomia tehtiin kyselemättä tässä kiiretilanteessa. Lisäksi kolme repeymää, asteista en tiedä, tikattiin. Laskeumasta en ole koskaan ennen kuullutkaan! Joten olen samaa mieltä, että tietoa kehiin neuvoloissa tai synnäriin tutustumisessa viimeistään! Mielestäni episiotomia parani aivan älyttömän hitaasi ja jouduin loppujen lopuksi menemään yksityiselle gynelle ja sain antibiootit tulehduuksen vuoksi vauvan ollessa vajaa 3 kk (eli oli tulehdus). Alapää haisi tosi ikävälle, valitin sitä neuvolassa ja soittelin naisten tautien osastolle - siellä vaan kyseltiin vuodon väriä ja sanottiin, että jonkun sorttinen haju on ihan normaalia. Seksi ei tullut kysymykseenkään eikä käynyt mielen vieressänikään. iiuuuu.

No, nyt sitten edelleen tuntuu just tollasta, että koko ajan pitäis olla menossa kakkoselle ja kun käy niin tuntuu, ettei kaikki tule ulos ja uloste ei ole koko aikana ollut normaalia vaan aika pehmeää ja aina saa olla suihkuttelemassa, joten kaikki vessareissut eivät joka vessassa hoidukaan. Olen aika ärsyyntynyt ja äksyilen tietenkin miehelle - parisuhde vaakalaudalla pian.

Ennen pidin älyttömästi sänkypuuhista, mutta nykyään puolen vuoden aikana voi yhden käden sormilla laskea kuinka usein on tapahtunut sillä saralla mitään! Todella rassaavaa sekä itselle, että miehelle ja paine kasvaa kasvamistaan. Tästä yo. asiasta avauduin miehelle viikko sitten, mutta en saanut paljoa myötätuntoa, kun ei tietenkään osaa kuvitella tätä painon tunnetta takalistossa.

Jumpannut olen silloin tällöin ja tiedän mitkä lihakset työskentelevät, mutta apua ei ole ollut. Tekisi mieli alkaa tekemään seuraavaa lasta, mutta kui, kun tuntuu jo valmiiksi, että peräsuoli tulee ulos!!

Tätäkin kirjoitan itkun tuherruksessa, kun on tämä niin hirveän ärsyttävää ja kun lukee ylläolevaa tekstiä niin ei kuulosta siltä, että apua olisi edes saatavilla. Niin että Voe Helevettiläeeenee! Luulin, että ajan kanssa paranee, mutta että lopun ikää.. PRKL!!!

 

On se vaan ihanaa kun ei ole näiden löystyvien vehkeittensä kanssa yksin.Olen hirveän helpottunut lukiessani että paljon on riesaa toisillakin.

Hei jumppapumppa.

En millään jaksa uskoa, että ne neljä lääkäriä, joilla kävin, olisivat valehdelleet minulle. Yksi lääkäreistä kyllä koitti kovasti puhua, ettei leikattaisi, ja tiedän kyllä, että leikkausta koitetaan pitkittää mahdollisimman kauan. Kysyin syytä, ja syyksi kerrottiin, että siksi, kun kuitenkin yleensä joudutaan leikkaamaan vanhemmalla iällä uudestaan. Tämä siksi, että jos kudokset ovat joustavat, niin ne tulevat tod. näk. antamaan periksi uudestaan. Nimenomaan minulle kerrottiin näiden neljän lääkärin toimesta, että laskeuma ei parane jumppaamalla tai itsestään. Kysyin sitä erikseen, kun lääkäri ehdotti fysioterapiaa virtsankarkailun vuoksi. Kysyin siis, että auttaako se fysioterapia siis laskeumaankin ja lääkäri sanoi, että ei. Kysyin, että paraneeko vaiva itsestään. Lääkäri sanoi, että ei, vaan pahenee iän myötä. Lantionpohjan lihas on lihas, mitä voi treenata, mutta jos kudokset ovat veltot, niin ne ovat veltot. Tätäkin kysyin lääkäriltä, että mitä se tarkoittaa ja hän selitti, että esim. sitä, kun joillakin ihmisillä on joustvampi ja löysempi iho (vaikkapa kasvoissa) ja toisilla kireämpi. Ne asiat ovat geeneistä kiinni, eikä kukaan sitä ihoaankaan jumppaamalla saa kireämmäksi.

Leikkauksessa on aina riskinsä ja tottakai sitä vältetään viimeiseen asti. Sama juttu kuin TOT (virtsankarkailu) leikkausten suhteen. Samaan aikaan heräämössä oli eräs 55 vuotias rouva, joka kertoi, että on kärsinyt 20 vuotta virtsankarkailusta. Pääsääntöisesti vaivan takia leikataan vanhoja ihmisiä. Itse henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi minun pitäisi kärsiä vaivasta 20 vuotta ja saada sen jälkee helpotus jos voin saada sen aiemminkin. Sillä vanhoille ihmisillehän kyseisiä leikkauksia tehdään helposti. Nuori joutuu tosissaan taistelemaan saadakseen apua. Eräällenikin ystävälle sanottiin vain, että laihduta. No, mulle eivät voineet sanoa niin

Jokainen luojan kiitos saa päättää itse hakeeko apua vai kärsiikö vaivasta. Minä en voinut pyyhkiä vessassakäynnin yhteydessä alapäätäni normaalisti, kun paperi hankasi ja satutti sisuskaluja. Tämän lisäksi hölkällä käynti oli tuskaa, kun laskeuma paukutti virtsarakkoon ja pissaa valui ulos, vaikka en edes tiennyt, että on pissahätä. En siis voinut edes pidättää, kun ei ollut hädän tunnetta ja olin juuri käynyt pissalla ennen lenkkiä. Sitä vaan tuli ja tuli. Uskon, että ainakin minun elämänlaatuni tästä paranee Edelleen tsemppiä kaikille!