Kiitos helmikuun pinosta,
Pinsuli!
Seerumia, täälläkin toinen lapsi syntyi syöksymällä, 1 h 30min ja sairaalassa kerkesin olla vartin, salissa sen verran että kävelin sisään ja synnytin... Lisäksi mulla supistelee jo varhaisessa vaiheessa paljon, kipeästi ja säännöllisesti ja tiheästi, niin en oikein tiedä, milloin on se oikea synnytys käynnissä. Tai siis näin ainakin kahdessa ensimmäisessä raskaudessa. (Eka synnytys mulla venyi, oli piiiiitkä, mutta toisaalta silloin oli mitä todennäköisimmin hoitamaton kilpirauhasen vajaatoiminta, joka varmaan venytti synnytystä.) Nyt näkisin ainoana mahdollisuutena, että tämä kolmas synnytys käynnistetään, mutta tiedä sitten, mitä lääkärit tuumaa... Sairaalaan ei ole matkaa kuin 15 min, joten pelkään, että eivät sen takia ota käynnistykseen
Enkä minä nyt joka päivä aio turhaankaan sinne polille lähtä varulta niiden suppareiden takia. Ja meillä lisäksi se, että mies on joka toisen viikon 500 km päässä töissä, ja silloin olen tyttöjen kanssa yksin kotona, eikä meillä ole täällä tukiverkkoa juuri nimeksikään. Toivottavasti mies saa kesälomansa lasketun ajan tienoille, ja toivottavasti vauva ei synny kovin etuajassa. Ensi- ja turvakodilta aion pyytää
doulan. Oli myös viimeksi, tosin ei hänkään ehtinyt synnytykseen mukaan.
Liikkeistä. Minäkin olen "tuntenut" niitä jo jonkin aikaa, paitsi että en kyllä usko siltikään niitä ihan oikeiksi
Siis kun ne on muka niin selkeitä, että ei taatusti sellainen kolmisenttinen sintti pysty molskahtamaan sillä voimalla, vaikka kuin yrittäis. Hassua sitten, että tuntuu ihan liikkeiltä...
Imetyksestä oli ollut puhetta. Esikoista imetin 13 kk, toista 13 kk, ja jonnekin tuonne saakka tähtään myös Sankarin kanssa. Tykkään imettää. Vaikka varsinkin toisen kanssa oli ongelmia alussa ja huonon imuotteen takia paino nousi hällä niin nihkeästi, että piti harkita lisämaitoa. Mutta päätin luottaa tisseihin ja luontoon ja kyllähän se siitä sitten lähti sujumaan... Siinä on vähän neuvolastakin kiinni, että ottavatko mielellään ylimääräisiin painokontrolleihin, jos äiti haluaa koettaa vain imetystä, vai ovatko ennemmin turputtamassa sitä lisämaitoa, koska "ei siitä ole vauvalle mitään haittaa, tärkeintä että saa syötyä!" ja säästääpähän samalla neuvolan resursseja... hmmhmm...
Mun mielestä imetyksen tärkeyttä ja hyötyjä pitäisi korostaa enemmänkin, musta tuntuu, että ainakin meidän neuvolassa on sellainen linja, että kaikki äidit on erilaisia ja kaikki tekee omat päätöksensä, eikä ketään saa tuomita = tehkää niin kuin haluatte. Eli siis hyvästä periaatteesta johdetaan vähän väärä käytöntö. Ymmärtääköhän kukaan mitä tarkoitan... Ainakin vois näyttää äideille faktoja mustaa valkoisella, että pitkä täysimetys ehkäisee diabetesta jne. jne.
En tuomitse siis yksioikoisesti korvikkeen antoa. Olisin antanut itsekin toki, jos se paino olisi vauvalla tippunut alle sen määritetyn riskirajan. Ja ymmärrän kahden huonosti nukkuneen lapsen vanhempana, että ihan äidin jaksaminenkin voi olla esteenä imetykselle. Haluaisin vain, että imetystä tuettais neuvolankin suunnalta enemmän, ja että kukaan äiti ei ainakaan muuten vain valitsisi mieluummin korviketta kuin tissiä...
No niin, tulipahan paasattua aiheesta
Hui, olen valvonut aivan liian myöhään... Esikoinen on kuumeessa, joten se tietänee pari lisäherätystä yöhön.
Onko täällä muita, jotka pelkää oman jaksamisensa puolesta sit tulevassa vauva-arjessa? Olen selvinnyt sellaisista ajoista, että nukun pari kuukautta n. 2-4 h/vrk ja senkin 10-20 min pätkissä, olen selvinnyt nyt kolme ja puoli vuotta nukkumatta sitä suositeltua neljää tuntia yhtäjaksoisesti monenakaan yönä, mutta jossain vaiheessa ehkä tulee raja vastaan, että en vaan selviäkään... Se siis pelottaa, että mitä sitten tapahtuu..? Tavallaan sitä aina ajattelee, että kaikesta selviää, kun on pakko selvitä, mutta joskus kun on normaalia rankempaa, niin hiipii mieleen, että entä jos... No, kaipa sitä sitten hätä keinot keksii. Enimmäkseen on ihan positiivinen mieli, taitaa näin myöhään illalla tulla nuo negatiiviset ajatukset vaan pintaan.
Shuri ja Sankari eikä taas vaihteeksi hajuakaan, millä raskausviikoilla mennään... (Miten se voi olla muka niin vaikeaa...)
