Voi Pinsuli, mä niin tiedän miltä susta tuntuu!! Ärsyttää ja v..uttaa varmaan ihan kybällä!
Toivois niin hartaasti oikein sellaisia jäätäviä supistuksia! Ja hassua kun nyt kärsin puolestani jälkisupistuksista, niin oon ihan käärmeissäni kun ne sattuu niin!
Pidetään peukkuja että pinsulin ja muiden hommat alkais etenee!
Ja kiitos onnitteluista kaikille! Kirjoittelin täällä sairaalassa synnytyskertomusta imetyksien lomassa, joten kirjoitusvirheitä saattaapi olla!
Synnytyskertomus: Edeltävänä päivänä täys masis päällä. Tää ei synny ikinä, fiilis. Supistellut oli siis jo niin monena iltana useamman tunnin ja aina lopahtaneet. Ja nyt ei koko päivänä mitään! Keittelin siinä illalla tutti/tuttipullosoppaa ja painuin ajoissa sänkyyn. Yöllä herään vessaan pissalle monta kertaa ja siinä klo03 huomaan noustessani sängystä että hei, lorahdus housuihin!! Takaisin vaan sänkyyn, ajattelin että kun ei supista, vauva todettu kiinnittyneeksi niin en viitti herättää perhettä vielä. Klo 6:45 nousen taas vessaan ja uusi lorahdus, isompi! Alan rauhassa kattelee lapsille tavaroita kassiin ja pukemaan. Tiesin että kohta alkaa tapahtua. Klo 8 kirjaudun synnärille ja supistukset viimeisen tunnin aikana ei jätä arvailujen varaan mitään! "Sen kyllä tietää" kun ne oikeat supistukset tulee- fraasi on niin taivaan tosi! Mitään muuta ei pysty ajattelemaan supistuksen aikana, kuin siitä selviämistä
Synnärillä pääsin heti saliin ja ennen kuin sairaalavaatteita vaihdoin valahti loput lapsivedet omiin pöksyihin. Ei ihan mun oma side siepannut sitä määrää. Joten kannattaa pakata mukaan joku kiva muovipussi minne voi mahdolliset märät vaatteet laittaa ja miehen mukana sit kotiin.
Supistukset tässä vaiheessa oli jo sietämättömät. Sisätutkimuksessa 4cm auki ja tilattiin heti epin laittajat. Sisätutkimuksen provosoimana supistuksilla ei ollut enää taukoa, joten aivan jäätävää kipua selässä ja alamahassa tauotta. Epi alkoi 10min kuluttua leikkaamaan kovinta huippua supistuksilta ja mä pystyin puhumaan ja avaamaan silmät, tätä ennen vaikeroittin ja tärisin hulluna kivusta. Puoli tuntia ehdein "nautiskelemaan" kivuttomuudesta, kunnes alkoi ihan sietämätön paineen tunne ahterissa. Ja tittidii, 10cm auki ja eikun ponnistamaan. 15 min ähersin ja vauva oli pihalla! Samalla loppui kipu. 2 ommelta ja suihkun kautta syömään herkkuaamupalaa, minkä kätilö oli tuunannut.
Eli tunnin jälkeen synnytyksestä olisin voinut lähteä vaikka kotiin! Mihinkään ei sattunut ja olo oli virkeä
Vauva on tietenkin ihana, vaikka onkin roikkunut mun tisseissä lähes tauotta ja nännit sen näköiset
Voimia kaikille loppuodotukseen, koittakaa jaksaa, palkinto on mitä mahtavin!
T: SR + tyttö 1,5vrk