Maanantaiksi 10.9. oli varattu siis käynnistykseen aika, mutta pe-la yönä alko supistuksia tulemaan ja samalla tuli vähän lapsivettäkin. Miehen herättelin kasin aikoihin, syötiin aamupalaa ja supistukset alko heikentyä. Vaihdoin siinä vielä lakanat sänkyyn ja kateltiin elokuva, saatiin päiväunetkin nukuttua supistusten välillä.
Kahden aikaan lähdettiin sitten sairaalaan kun sitä vettä tuli koko ajan vähän vaikka supistuksia ei vielä kovin tiheesti tullu. Siellä sitten vastaanotossa odoteltiin ja seurailtiin tilannetta, kuuden aikaan pääsin synnytyssaliin, olin auki 3 cm. Siellä sitten hengittelin ilokaasua ja taas supistukset meinasi lopahtaa. Laitettiin sitten tippaa ja sen jälkeen tarvinkin jo epiduraalin.
Siitä ei sitten mun elimistö enää tykänny, supistukset oli kovia ja eivät meinanneet hellittää ollenkaan. Mies lähti vessaan ja sillä aikaa kätilö huuteli jo apuja ja lääkäriä paikalle, vauvan sydänäänet alko heikentyä. Mies kun tuli vessasta, olin nelinkontin sängyllä ja itkua tuhersin.. Tuli silläkin jo hätä!
Siinä sitten seurailtiin sydänääniä, ite sain nukuttua vähän, mies hermoili vieressä koko ajan.. Puolenyön aikaan kätilö sanoi, että lääkäri päätti, että leikataan, kun sydänäänet ei ole normaalit. Odoteltiin vielä jonkin aikaa kun leikkaussali oli just käytössä, että saavat sen siivottua!!
Epiduraalia sain lisää salissa ja ukkeli päästi huudon jo, kun pelkkä pää oli pihalla. Syntymäaika siis 3.05. Iskällä pääsi itku, ite olin niin tokkurassa, ettei kovin selkeetä mielikuvaa tilanteesta oo. Vauva vietiin heti lääkärin tarkistettavaksi ja pestäväksi, mut kursittiin kokoon sillä aikaa. Sitten iskä tulikin jo ukkelin kans mua kattomaan. Oli ja on pojalla aikamoinen peikkotukka!
Päästiin sitten tarkkailuhuoneseen harjoittelemaan imemistä ja seiskan aikaan meidät vietiin osastolle. Iskä lähti kotiin nukkumaan ja tuli sitten iltapäivällä meidän luo.
Että oli aikamoinen kokemus, pelotti koko ajan! Mutta nyt pitäs olla kaikki hyvin ja harjotellaan yhteistä elämää!
Veera ja peikkopoika ukkeli
