Elokuussa 2010 synnyttävät

Täällä syödään kans hirveet määrät maitoa...Rinnalta 30min-1h + vastiketta jotain 40ml-80ml

 

Moikka moi pitkästä aikaa!

Niinhän siinä sitten kävi, että lähtö tuli tuolloin 3.9, kun viimeksi tänne kirjoittelin.
Tässä pikaisesti meidän tarina:
Mulla oli se neuvola klo 10 ja paluumatkalla supistukset alkoivat ja olivat heti n. 10min välein. Kotona aika pian alko olee 5min välein ja menin kylpyyn. Soitin synnärille 12.45 ja sanoivat, että voin olla vielä parikin tuntia kotona, jos kestän kivut. Olin kylvyssä koko ajan ja supistusten välillä kävin tyhjentämässä vatsaa. 14.45 soitin sinne uudestaan, että nyt mun on kyllä tultava. Oltiin sairaalassa n. klo 15 ja menin käyrälle. Supistukset oli säännöllisiä, 5min välein ja olin 2cm auki. Siirryttiin suoraan synnytyssaliin. Klo 17 sain ekan epiduraalin ja kalvot puhkaistiin. Ei tarvinnut kuin sormet työntää sisään, niin puhkes. Onneks, nimittäin se väline millä ne ois puhkastu näytti hirveeltä! Siinä vaiheessa olin 7cm auki. Siihen se tilanne sitten tyssäsikin, eli en auennut sitä enempää, vaikka mitä tekivät. Sain oksotosiinia, vai mitä se nyt oli, mutta ei auttanut. Supistuksissa oli jotain häikkää, eli ne oli koko ajan liian "päällä", eivät laskeneet tarpeeks alas, eli kohtu ei levännyt ollenkaan. Syytä siihen ei koskaan saatu tietää miksi niin oli. Klo 20.40 supistukset tulivat 2 min välein. Sektiopäätös tehtiin klo 00.18 etenemättömyyden vuoksi. Syynä mahdollisesti se, että vauva ei mahtunut tulemaan lantiosta, vaikka synnytystapa-arviossa sanottiin, että mahtuu (ei kuvattu). Matka leikkaussaliin tuntui ikuisuudelta, kun epiduraali oli lakannut (sain 3 annosta synnytyssalissa) ja siellä vielä piti könytä siirtosängyltä leikkauspöydälle. Onneks se epiduraali vaikutti sitten mulla aina tosi nopeesti, 5 minuutissa, mutta tehokin lakkasi aina yhtäkkiä kuin seinään. Ilokaasua kokeilin aluks, mutta en tykännyt siitä, eikä se auttanutkaan mitään, tuli vaan sekava olo ja se hais pahalle. Poika syntyi la 4.9 klo 1.09 ja mitat oli 3840g, 51cm. Maanantaisessa ultrassa sanottiin hänen olevan 3080g. Harmittaa jälkikäteen tosi paljon, etten vaatinut lantion kuvaamista, koska lantion ahtaus oli todennäköisin syy miksi sektioon päädyttiin. Mutta lääkäritkään eivät osanneet sanoa varmaksi miksei auennut tuota 7cm enempää. Kun ois tiennyt etukäteen lantion ahtauden, niin ois päässyt suunniteltuun sektioon.
Kotiin päästiin tiistaina 6.9 ja kotona on ollut ihanaa, kun on saanut nukuttua kunnolla, sairaalassa en saanut nukuttua. Pari hoitajaa pahoitti mun mielenkin ja itkin siellä. Osasyynä tietysti oli varmaan maidonnousu, mikä aiheuttaa itkuisuutta, olen itkeskellyt kotonakin useasti. Ei pitäis miettiä niitä sairaalajuttuja enää ollenkaan, koska muuten rupeen aina itkemään. Onneksi siellä oli myös ihania ihmisiä! Aion laittaa sairaalaan palautetta ja kertoa kokemuksistani. Leikkaushaava ei vaivaa yhtään, mutta edelleen on se hemmetin selkä/pakara/lonkkakipu, mikä vaivas 2 viimeistä raskausviikkoa. Jos ei 2 viikossa helpota, pitää mennä lääkäriin. Ekat päivät sekin kipu oli poissa, kun oli niin vahvat kipulääkkeet, mutta enää en ota kuin 2 panadolia kerralla kotona pari-kolme kertaa päivässä. Miten te muut sektion kokeneet, kauan söitte/syöttekö vielä särkylääkkeitä? Itse jätin buranan kokonaan pois ja koitan pärjätä panadolilla. Huomenna on tikinpoisto ja pojan eka neuvola. Laitan kuvan myöhemmin ja kommentoin muita juttuja myöhemmin.

Onnellinen Elkku ja poika 6pv

 

marakatti toivottavasti parannutte nopeesti! :hug: Tosi hienoa, että poika on kasvanu noin hyvin! Ja kiva kun mies auttaa noin paljon, vaikka ei itse kotona ookkaan! Kullan arvosia noi miehet!

rinsessapa mulla ei oo mitään hajua siitä kuinka paljon tyttö syö. Tai sen tiedän että paljon! Me ei olla vielä jouduttu korvikkeeseen turvautumaan, vaikka kaappiin oon ne kyllä varoiks hommannu, kun koskaan ei voi tietää. Neuvolatätikin sano, että on hyvä pitää varoilla, että jos maito ei riitäkkään, niin ei tuu itelle sitte sellasta paniikkia.
Tyttö syö n. 2-4 tunnin välein, vähän riippuu, mutta imetyksen kestoa en kyllä osaa sanoa, en oo koskaan tullu ajatelleeks. Tänään jos muistais, niin vois vähän kattoakin kellosta
Musta tuntuu että sun huoli on ihan turhaa Varmasti poju saa tarpeeksi ruokaa, jos kerta noin pitkiäkin välejä syöttöjen välillä on :heart:
Voin oikeesti vaan kuvitella sun kivut siinä tikkien laitossa! Mun päähän ei vaan mahu se tieto, että miks ne ei sua voinu puuduttaa tikkien laiton ajaksi! Ihan käsittämätöntä! Kokemuksesta nimittäin voin sanoa, että se spinaalin teho todellakin alkaa hiipumaan jo sen puolentoista tunnin kohdalla, saatikka sitten tossa vaiheessa kun spinaalin laitosta on jo kulunut kolme tuntia!! Ootko meinannu mitään valitusta sairaalaan laittaa?

Sartsa ihalta päivältä kuulostaa toi teidän eilinen! :heart:

Elkku PALJON,PALJON ONNNEA PIENESTÄ POJASTA! :heart: :hug: Arvasinkin, että oot laitoksella, kun mitään ei sen jälkeen ollu kuulunu
Tuntuupa kurjalta, jos tosiaankin lantion ahtauden takia jouduitte sektioon. Tai eihän siinä muuten mitään, jos siihen olis varauduttu! Ei näköjään voi kyllä oikeestikkaan luottaa ultran kokoarvioihin! Aika kovasti nimittäin teilläkin heitti!


Meillä käytiin eilen ekaa kertaa kylvyssä! Ja ihan uskomatonta, mutta Mini ei ees itkeny! Olin niin varma, että toinen huutaa kun hyeena, mutta ei, tää vaan köllötteli tyytyväisen näkösenä isin käsien varassa :heart: Eilen meillä kävi vielä Minin neuvolatäti, ja tyttö tosiaankin kasvaa hurjaa vauhtia! Nyt jo 3840! Äiti on ylpeä :heart:

Nyt näköjään tarvitaan ruokaa!
Minni ja Mini 2vk :heart:

 

meillä tykätään tosta kylpyhommasta kanssa ihan hirveesti.. Ja saunassa kun käytettiin niin poika oli ihan taivaassa sitten tuli itku kun sieltä pois tultiin..

Mulla parantu tuo sektio haava tosi nopeesti..söin lääkkeitä varmaan jonkun 2 päivää kun sairaalasta kotiin tulin

 

ONNEA Elkku pienestä pojasta!

Tässä ei ehtiny paljoon kirjoittaa ku poitsu heräs näköjään ois se ruoka aika

Lumi ja poitsu 3 viikkoa + 1 pv.:heart:

 

minni juu, ihanaa tosiaan olikin!!! :heart: HIH!!! Meillä oli kans eilen eka KUNNOLLINEN kylpyhetki!! Kun napatynkä vasta irtos alkuviikosta. Ja ihan sama juttu! Meilläkään ei itketty ollenkaan vaan pähkis viihty oikein hienosti siellä. Isi kylvetti tällä kertaa ja ite olin sitten pyyhkeen kanssa vastaanottamassa pikkumiestä. :heart: Ja tuo hymyilikin isille ekaa kertaa tässä!! Mutta EI äidille!! Mokomakin! :heart:

Ohoh, hienostipa on Minille kans painoa kertyny! :heart: Hienoa hienoa!!!

marakatti ai te ootte jo saunassakin olleet? Mä en oo ihan varma millon sitä uskaltais mennä saunaan...

Mäkään en syöny lääkkeitä kun sen ihan pari päivää sairaalassa ja söinkö sit sillon tällön muutamia kertoja kotiintulon jälkeen. ..vaikkei siis sektiota mulle tehtykään.. mutta sen verran kuitenkin on noita tikkejä tuolla alapäässä että välillä on tuntunu että repee paikat uudestaan.

Sartsa ja jellonanpoikanen 2vkoa & 5pvää :heart:

 

Sartsa kuoriutuukohan Pähkinästä sitte oikee isin poika? :heart:

Tulin oikeesti vaan kertomaan tänne, kun pumppasin äsken maitoa ekaa kertaa, (kun toinen tissi oli niin täys, että sattu ja pieni vaan vetelee sikeitä ) niin kaks minuuttia pumppasin ja tuli 80 ml! Ihan käsittämätöntä! Aattelin, että ei tuu varmaan paljoo mitää, ehkä jotain 20 ml aattelin. Ei siis ihme, että toi pieni neiti kasvaa! Nyt tekis mieli mennä herättämään toinen, että voisin testata, juoko pullosta Ehkä maltan olla menemättä
Käytiin tänään ekaa kertaa kunnon vaunulenkilläkin koko perhe Aina muuten kun ollaan lähetty, niin Mini on käyny itkemään jo niin lenkin alussa, että ei oo ees alkuun kunnolla päässy. Nyt toinen nukkuu takapihalla Itekin pitäis mennä pihalle maalaamaan autotallia, jeeeeee..

Minni ja Mini 15pv :heart:

 

Olipa kiva kuulla teidän maitomääriä mitä menee kaupaks =) Mä huolehdin ihan turhaan pojan syömisistä koska sillähän oli tullu 4 päivässä 300g ja painaa nyt hurjat 4100g! x)

 

Meilläkin vedetään semmoset 80 ml kerralla a poika vaan kasvaa ja on 3 tunnein välein nälkänen. Rinnoista tuleee maitoo 120 ml vähintään joten täällä sitä tulee ja tissit on turpeena Sen alkaa huomaa että täähän kasvaa paljon! Silloin 3 viikkoa sitten poika oli niin pieni ku sairaalassa oltiin! Ei nää kauaan tämmösinä pysy joten pitää vaan nyt nauttia siitä pienuudesta!

 

Osaako kukaan kertoa mistä voisi johtua mun öinen hikoilu? Se alkoi jo sairaalassa ja nyt kotona oon herännyt myös joka yö kerran tai useamman kerran siihen, että oon aivan hiestä märkä. Mulla on semmonen harso käden ulottuvilla ja kun herään siihen tuskan hikeen niin pyyhin hikeä harsolla. Inhottavaa! Onko kenelläkään samaa oiretta? Pitäiskö muuten meidän siirtyä jo siihen uuteen ketjuun kirjottelee vai miten tehdään, mä en oo sinne vielä kirjottanut mitään.

Meillä irtos tänään (viikko syntymästä) napatynkä! Ihanaa, mä en tykännyt siitä yhtään. Iskä vaihto aamulla vaipan niin silloin oli irronnut. Eilen kylvettiin ekan kerran eikä tullut edes itku! Käytiin neuvolassa poistattamassa leikkaushaavan tikit, ei sattunut yhtään!! Pojalle oli tullut painoa vajaassa viikossa melkein 200g, eli maitoa on riittänyt. Meillä syödään n. 3-4h välein ja yleensä aina 15min/rinta eli 30 min kerralla. Millimääriä en yhtään tiedä mitä tulee, vois kokeilla pumpata niin näkis.

Harmittaa, kun toi selkä vaivaa niin paljon, ettei päästä vaunuilemaan, kun ois ollut niin ihania kelejäkin! Maanantaina soitan fysioterapiaan terkkarin määräyksestä.

Nyt poju heräs, täytyy mennä!

Elkku

 

Elkku Mulla ainakin oli/ on edelleen semmosta kuumotusta/ hikoilua välillä. Eli normaalia pitäisi olla raskauden jälkeen, ne hormoonit aiheuttaa hikoilun kuulema ja imetys. Eli et ole ainut Siinä se sitten katoaa pikkuhiljaa. Kylhän tuommoinen hikoilu on inhottavaa, muistan vielä sen ku kesäyöllä hikoilutti kauheesti ja oli niin kuuma! Mut nyt syksy tulossa ja viileää ilmaa

Tänään ajattelin lähtee ekaa kertaa saunaan pitkästä aikaa! jälkivuoto on loppumaisillaan ja enään ei tule niin kauheesti sitä jeeej!

Lumi ja poitsu 3 viikkoa & 3 päivää :heart:

 

Olkaa onnellisia, keillä sitä maitoa tulee rinnoista!!!!! *kateellinen* :'(

-------------------------------------------------------------------------------------

Mulla ois kysymys, johon toivoisin joltain pikaista vastausta...

Mikä neuvoksi, kun: poika syö (etenkin iltaa kohden eli tankkaa yötä varten) todella paljon. Ilmavaivoja on nyt ollut viimeisen viikon todella paljon. Cuplaton autto aluksi, samoin rela-tipat kun annettiin cuplatonin tueksi. Nyt kuitenkin vattavaivat tuntuu pahenevan, koska jätkä nukahtaa aina pullolle (enemmän annetaan pulloa, kun tissistä ei tuu riittävästi eikä jätkä suostu tissiä syömään alun ongelmien takia.. vierihoito meni persiilleen kun jätkä joutu crp arvojen takia vastasyntyneiden osastolle).. eikä siis röyhtäile syötön jälkeen kunnolla. Tästä syystä tänään on alkanut kovat oksentelut, kun röyhyä vaan ei tule ja kun laskee selälleen tai kylelleen, niin hetken päästä oksentaa/pulauttaa lähes kaiken syömänsä pihalle. Röyhtäys ois siis todella tärkeää, mahankin kannalta, mutta minkäs teet kun toinen vaan ei röyhtäise????? Tähän siis kaipaisin kovasti neuvoja... oon lukenu jos minkämoisia mutta lähestulkoon kaikki asennot on kokeiltu... samoin yöllä sitten.. nukahtaa syötön yhteydessä/jälkeen, eikä röyhyä meinaa tulla ja/tai herää eikä meinaa enää nukahtaa takaisin. Miten te ootte toimineet vauvojenne kanssa öisin.. syötöt+röyhtäilyt=herääminen??? Vai onko herätty?? Valoja ei ilmeisemmin ainakaan kannata pistää päälle.. vaipan vaihdon yhteydessä se on vähän pakko että näkee, mutta ootteko onnistuneet senkin tekemään pimeässä ettei tarvitse valoa laittaa päälle?

 

Voi Sartsa tuo on erittäin hankalaa jos ei röyhtäystä tule Meillä pistetään oman massun tai rintojen päälle ja taputellaan pyllyyn kovasti, ja kyllä sieltä tulee välillä röyhtäykset. Tai sitten ellästi hypytetään siinä olkapäällä. Meillä mahavaivoihin jos on niin auttaa kun hieroo kellonsuuntaan hellästi vauvan massua pyöreällä liikkeellä jonkun aikaan ja sitten jaloilla sen jälkeen pumppaa niin tulee ilmat ja kakat pois Yleeensä jalkkojen pumppaus ja liikutteleminen auttaa niihin. Minä pistän aina vauvan jaloilleni niikun hän istuisi sitterissä ja pumpailen. Vaipan vaihto yöllä sujuu kun laittaa pienen yölampun päälle huoneseen tai sitten pistää makuuhuonen ulkopuolella olevan valon päälle niin näkee hyvin. Yleensä jos ei oo mitään kauheita kakkoja niin pyyhin kosteuspyyhkeellä nopsaan ja vaihdan vaipan. Ja sekin tuli mieleen että vaipanvaihto kannattaisi tehdä ennen syöttämistä koska vauahan herää siihen kun vaippoja vaihetaan, ja sitten ihanan lämmin maito tuuduttaa uneen Oletko jo aloittanut D-vitamiini tippojen käytön? Me aloitettiin 2 viikon ikäisenä ja Gefilus tipat jossa on maitohappobakteereita ovat mielestäni hyvät. Toivottavasti löytyy jokin keino miten mahavaivat saataisiin kuriin ja toivottavasti ei ole kyseessä kuitenkaan koliikki joka kestää sen pidemmän aikaan. Tsemppiä sinne!

 

Sartsa Rela-tipat voi aiheuttaa myös ilmavaivoja ja sen takia se ei monelle sovikkaan.. :/ Meillä oli kans aluks ongelmaa tuon röyhtäsyn ja pulauttelun kans. Lumiponi antoki jo hyviä ohjeita (hierominen, jalkojen laittaminen koukkuun jne.). Ootko kokeillu röyhtäyttämisen yhteydessä myös kävellä? Pidätkö ollenkaan taukoa syötön ja röyhtäyttämisen välillä? Ihan vaan sellasta pientä hetkee et ruoka ehtii laskeutuun? Mahavaivoihin auttaa myös jos vauva on mahallaan polvien tai tyynyn päällä tai sylissä vatsallaan käden päällä. Samalla voi hieroo selkää.
Vaippaa ei oikeastaan tarvis yöllä vaihtaa ollenkaan (tiedän, ei raskis antaa toisen olla pissat ja kakat vaipassa) vaihto voi häiritä vauvan unta ja maitokakka ei polta pyllyä niin sen kestää olla. Tietenki myös kakka vaipassa voi häiritä vauvaa ja sillon tietenki voi vaihtaa.

 

Kysyin muuten neukkutädiltä tuosta et miks mulle ei tullu ponnistamisen tarvetta synnytyksessä vaan piti vaan ponnistaa aina ku tuli supistus ja ns. ponnistaa kipua vastaan.. Niin se meinas et johtuu spinaalista et se vei sen ponnistamisen tunteen pois. No mitäköhän järkee sen spinaalin laitossa sit oli??? Sitä en hoksannu kysyy. Järkevää viedä ponnistamisen tunne pois ja jättää kipu tilalle. Ja mua niin raivostuttaa kaikkien kommentit et "se kipu unohtuu" !!! Siis ei todellakaan unohdu tollanen kokemus! Stressaa jo valmiiks se et jos joskus haluaa lisää lapsia mut ei halua kokea tuota enää uudelleen niin mitä tässä tekee. Sektiotakaan ei varmaan saa synnytyspelon takia.. -_-
Neukkutäti kyl sano et jos mulla alkaa uniin tulla se synnytys ja tuntuu etten pysty elään tän asian kans ni saisin lähetteen oysiin et pääsisin jutteleen siitä synnytyksestä.

 

Meille syntyi pieni, kaunis poika sektiolla 6.9.2010 klo 17.42. Mitat: 3860g ja 53cm. <3

Pitkä ois tarina, kirjoittelen joskus tänne lisää.

Vedet meni, 2 päivää osastolla supistuslääkkeitä sain, vajaa 20 h synnytyssalissa ilokaasua ja epiduraalia ja suonensisäistä supistuslääkettä. Ei apua. Tulehdusarvot koholla, antibioottia niihin. 4 cm auki ja sitten päätös edellisten perusteella, että sektioon. Rankka kokemus.

Kotiin 3. päivänä ja toipuminen nopeaa. Ihanaa vauvaeloa täällä vietetään ja syödään paljon. Rytmi vielä epätasainen, mutta kyllä se siitä. Maitoa tulee runsaasti ja pumpattu on pulloonkin.

Onnea ja voimia kaikille,
Tuikku ja Masulainen 6 pvää <3

 

Elkku mullakin oli raskausaikana ihan kamalaa se hikoilu, ja sairaalassa sama homma, mutta on kyllä nyt jo loppunu. Mut taitaa olla ihan normaalia kuitenkin, niinkun lumiponi tossa sanoki
Nii'i, ehkä sinne toiseen ketjuun pitäis alkaa kirjottelemaan, kun ollaanhan me kaikki jo vissin vauvat saatu, jotenkin ei vaan osaa

Sartsa :hug: Ompa hankala tilanne Toivottavasti pojan mahavaivat helpottais! Meille neuvolatäti sano, että yöllä vauvaa ei tarvi herättää röyhtäsemään, mutta toisaalta meillä ei kyllä noita mahavaivoja oo ollukkaan, että en sitte tiiä että pitäiskö herättää jos niitä olis.... Me vaihdetaan vaippa yölläkin ihan samalla tavalla kun päivällä, eli kodinhoitohuoneessa ja valot päällä, ja sen jälkeen syödään ja siihen tissille tyttö sitten aina nukahtaakin. Me ollaan siis päästy vielä tähänkin asti aika helpolla, eli Mini on ns. helppo lapsi. En kyllä yhtään tietäis mitä sitten tollasessa tilanteessa pitäis tehä, hankalaa.. Toivottavasti mahavaivat helpottaa! :hug:

Rinsessapa mulla ei ainakaan spinaali vieny ponnistamisen tarvetta pois, mut voihan se olla yksilöllisätkin? Mut ainakin kun kysyin sen spinaalin laiton jälkeen, että mistä sitten tiedän kun pitää ponnistaa, niin kätilö sano että kyllä sen tuntee spinaalista huolimatta. Et varmaan aika harvinaista, että se veis sen ponnistamisen tarpeen pois, mut varmasti voikin viedä. Kaikkihan on vähän erilaista eri ihmisille.
Ei varmasti unohukkaan, ainakaan ihan heti tollanen kokemus. Mun mielestä kyllä ainakin kuulostaa siltä, että sun pitäis päästä sinne oyssiin puhumaan sen sun kätilön kanssa tosta, vaikka ei mihinkään uniinkaan tulis! Ihan selvästi toi synnytys sua on jääny vaivaamaan, ja tuskin se nyt hoitamatta mihinkään siitä katoa. Ja viimeistään sitte seuraavassa raskaudessa tulis ihan varmasti esille. Oon muuten kuullu, että voimakkaan synnytyspelon takia olis mahdollisuus päästä sektioon, mut sekin vissiin kyl on tapauskohtasta. Mutta ei nyt ainakaan ihan mahoton asia pitäis olla... :hug:


Annettiin Minille nyt sitten silloin perjantaina pullosta maitoa, ja hyvin maistu Vetäs kaikki 80 ml ja halus vielä tissiäkin päälle Muuten ei meillä mitään uutta

Minni ja Mini 17 pv :heart:

 

Onnea tuikku! :hug: :heart:

 

Oikein paljon onnea pojasta Tuikku! :hug::flower:

Aivan kuten Rinsessa sanoikin, vaippaa ei tarvis vaihtaa ollenkaan, mutta jos se selvästi haittaa niin sitten vaipan vaihtoon. Me vaihdetaan yölläkin vaipat koska muuten poitsu pissaisi/ kakkaisi läpi ja sitten siihen herätään ja huudetan sen takia ja kaikki joudutaan sitten vaihtamaan oka pitää vauvaa hereillä aikalailla. Eihän ne vaipat oikein kaikkea ime kun syö lapsi niiin paljon

 

onnea tuikku:heart:

 

Pikaisesti päivitystä ennen kuin pieni herää........
Kaksi viikkoa meni helposti: baby nukkui 3-4 h jaksoja eikä paljoa kitissyt. Sitten alkoivat ilmavaivat....Haluaisi olla rinnalla koko ajan, yöllä sentään nukahtaa rinnalle, mutta päivällä herää lähes aina heti jos äiti karkaa vessaan tai syömään. Pulauttelut oli todella suuria (onko ihme jos sen jälkeen on nälkä??), mutta nyt eilen alkoi röyhtäily sujumaan ja pulauttelut pieneni. Tuntuu et ilmavaivatkin nyt helpotti, eikä rinnalla tarvi olla ihan 12 h niinkuin tuon 2sta viikosta kolmeen viikkoon. Välilä olen antanut disflatyliä, mutta en osaa sanoa auttaako se. Tyttö nukahtaa vaan rinnalle, joten olen kans joutunut miettimään tuota yöröyhtäytystä. Usein nukahdan imettäessä itekin, jolloin röyhtäytys unohtuu, mutta jos oon hereillä röyhtäytän välillä. Tuttia on tarjottu ja joskus sitä osataan syödä, joskus ei. Kaupassa ollaan käyty muutamia kertoja ja on mennyt hyvin. Viimeksi oli jopa hereillä kaupassa huutamatta. Vielä en uskalla pidemmille reissuille lähteä pienen kanssa kun pelkään että alkaa huutamaan eikä tutilla saa hiljaiseksi vaan tissiä pitäisi antaa. Lenkillä on pari kertaa alkanut huutaa; kerran auttoi asennon vaihtaminen, toisella kertaa tutti, kolmannella kertaa hiljeni itekseen. En oikein tiedä, pitääkö siihen aina reagoida.... Tuo huuto on kyllä sydäntäsärkevää ja jossain oppaassa luki, että stressaavin ääni mitä on. Sitä se onkin ja välillä on hermo kireällä ja oon itkeskellyt ja dissannut miestä turhaan. Eilen illalla pyysin anteeksi. Tissillä tuo tosiaan aina hiljenee, mutta se kai voi pahentaa ilmavaivoja, jos turhaa syö.. vaikeaa tämä äitiys .

Onnea kaikille vauvoista!! Olen kyllä lueskellut säännöllisesti, mutta nyt on ollut niin hektistä etten ole kerennyt kirjoittaa.

Muuten, kokeeko kukaan teistä, että teidän synnytys olisi ollut normaali????? Tuntuu, että kaikilla oli jotain: sektio, käynnistys.....Siltä se kyllä usein tuntuu kun kuulee synnytystarinoita, että aina on jotain "poikkeavaa". Tuikku, kuulostaa tosi rankalta sun synnytys, mutta onneksi nyt kaikki hyvin. Mutta onneksi meidän vauvat taitaa olla suht "normaaleja" .

 

Täällä ei kyl tunnu edes että olis synnyttänyt, kun sectio jouduttii tekemään^^

 

Tuikku onnittelut poikavauvasta! Sun tarinas kuullosti kovin tutulta, mulla vaan alko supistuksilla ja kalvot jouduttiin puhkasee, mut mullakin tyssäs aukeeminen, tosin 7cm:n asti päästiin ja sit päädyttiin sektioon. Enempää en ehdi nyt kirjottaa, poika huutaa tissiä!!!

 

Iltaailtaa! ..täällä myös ollaan jakauduttu, jo 2.9 klo 10.20 pieni suuri pojanpallura liittyi seuraamme! <3

Ensimmäiset 5 yötä meni täysin valvoessa, vauva nukkui päivät ja yöt piti hereillä 00-08! ...aina kun pääsin sänkyyn pitkäkseni niin kitinä alkoi ja piti ottaa rinnalle... Nyt mennyt yöt hyvin, herää 3krt yössä ja syödään, röyhtästään ja mennää takas nukkumaan... Vauva vaikuttaa perus tyytyväiseltä tapaukselta!

Sitten synnytyskertomusta:
Mulle jäi todella positiivinen kuva synnytyksestä (ilmeisesti miltei ainoa täl palstal jolla ei moitittavaa)
Mutta:

Yön aikana tuli muutama supistus (n.kerran kahteen tuntiin,menkkamaista jomotusta), sit heräsin puol kuuden mais vessaan, hoksasin että limatulppaa tulee aavistuksen, tunsin saman reissun aikana myös supistuksen,pari... Menin takaisin sänkyyn ja herätin mieheni, jonka piti lähteä 9 töihin.. Kerroin tilanteen ja mies unenpöpperössä tuumasi että katsotaan mihin tilanne etenee mutta näillänäkymin lähtee töihin..
En saanut enään nukuttua, tuntui muutamia supistuksia, päätin alkaa merkkaamaan niitä 5.50, jolloin ne alkoi heti tulemaan säännöllisinä.. 7 siirryin nojatuoliin istumaan ja kipu lisääntyi... Mieheni heräsi kelloonsa 7.30 ja totesin että tämä vauva syntyy tän pvän aikana, ettei voisi enään töihin lähteä.. Ja mieheni soitti töihin että jää nyt isyyslomalle, vaimolla supistelee... Soitin lapsenvahdille 8 aikaan, että ennen puoltapäivää varmasti täytyy tulla meille, ilmoittelen kun alkaa lähtö lähenemään...
Tässä välissä supistukset kipeytyi jo niin pahasti että soitin uudestaan vahdeille että en pysty enään montaa tuntia kotona olemaan, josko tulisivat meille ennen 10tä... Mumma saapui meille tasan 9.. Lapset heräsivät ja tässä vaiheessa minä hipsin vessaan laittautumaan ja keräämään kamat kasaan... juutuin kipujeni kanssa toilettiin, josta selvisin vihdoin 9.30 pois, kivut oli tajuttomat ja sanoin miehelleni että nyt täytyy jo todella lähteä... Hän pakkailee vielä viimosia eväitään keittiössä jolloin mummani "karjaisee" hälle että nyt täytyy jo mennä ettei synny eteiseen...
Päästiin 9.40 lähtemään ja n9.50 oltiin laitoksella.. siellä otettiin heti sisään tutkimushuoneeseen ja riisuuduin ja astuin pedille, todettiin että olen täysin auki, saan siirtyä saliin kun supistuksilta ehdin...
Saliin päästiin ja todettiin jälleen kerran etten ehdi saada mitään kivunlievitystä.. Kaasua olen joka kerta saanut ja joka kerta todennut sen olevan vain henkinen apu, todellisuudessa se ei helpota kipuja minulla yhtään...
Sanottiin että saa ponnistaa het kun siltä tuntuu... Kätilö arvioi tässä vaiheessa vauvan painavan n3,8-,9kg.. Pian alkoi ponnistuttaa ja pääsin hommiin... vauva syntyi 10.20 ja ponnistusvaiheeksi merkittiin ympäripyöreästi 2min..

Sairaalassa ehdittiin siis olla max25min! Miellyttävää kylläkin!
mutta mikä "pahinta" ..reilu viikko ennen vauvan syntymää, kävin kokoarviossa jossa sanottiin vauvan olevan n3,5kg, sit salissa synnytyspöydällä vielä n3,8kg ja kun tämä meidän herra saatiin mitattua ja punnittua, tuloksiksi saatiin 4452g ja 53cm!! ..eli hieman meni tädeillä arviot pieleen... onneksi en tiennyt totuutta ennen synnytystä -olis jääny synnyttämättä!

 

Lelluriina onnea kovasti pienestä suuresta pojasta! Huh mikä tarina sulla ja itse koit sen vain positiivisena, hyvä juttu, sulla taitaa olla aika kova kipukynnys! Ite olin aivan tuskissani niistä supistuksista, en voi tajuta miten jotkut pystyy olla ilman minkäänlaista kivunlievitystä! Olipa kyllä lähellä, ettei teidän poitsu todellakin syntynyt eteiseen Noi painoarviot on kyl ihan persiistä, mulle sanottiin saman viikon maanantaina ultran perusteella sen hetkiseks painoarvioks 3080g ja kun poitsu synty saman viikon pe-la yönä klo 1,09 niin painoi 3840g ja koko oli ilmeisesti se miks päädyttiin sektioon. Ei mahtunut tulemaan, tai sitä ainakin epäilivät, varmaa syytähän ei koskaan saa enää tietää. Mut sulla toi painoarvio heitti kyllä todella roimasti! Mut loppu hyvin kaikki hyvin ja poika mahtui punkemaan itsensä "oikeaa" tietä maailmaan, onnea kovasti!

Joku sanoi, ettei tunne ollenkaan synnyttäneensä, kun tehtiin sektio. En nyt muista ko. henkilön tarinaa, mutta oletan, että kyseessä oli suunniteltu sektio? Itselläni kun oli tuo kiireellinen sektio ja ehdin tuntemaan yli 12h ajan supistukset, niin kyllä on sellanen olo, että olis ainakin "puolittain" synnyttänyt "oikeasti" vaikka vauva nyt tulikin maailmaan "väärää" kautta. Mutta itelleni ei jäänyt mitään traumaa/kaunaa siitä, päinvastoin, oon aika tyytyväinen, etten "joutunut" kokemaan sitä ponnistusvaihetta, varsinkin, kun mun paikat oli vissiin niin ahtaat. Eipähän oo alakerta repeillyt, jos jotain positiivista haetaan Eikä toi leikkaushaavakaan oo vaivannut juuri ollenkaan, nyt on jo niin hyvä, että meinaa unohtaa sen kuukauden kestävän nostelukiellon. Ja mikä parasta, mun iskiasvaiva on tainnut kadota!!!! Varmaan johtuu siitä, kun painoa on pudonnut. Tai sitten se on vaan niksahtanut itsestään jotenkin oikeaan asentoon. Mut nyt vois alkaa jo suunnittelee vaunuiluakin.

En nyt taas kerkee tän enempää kommentoida juttujanne, pakko mennä ite syömään aamupala ennen kuin poitsu herää, kun mieskään ei ole nyt kotona.

Elkku ja poju 10pv