Synnytyskertomusta..
(kävin muuten äsken eka kävelyllä ei vauhti päätä huimannut, mutta oli ihanaa, eikä arpeen sattunut yhtään, tyttö jäi iskän kanssa köllimään)
Torstai-Perjantai 11.8-12.8
No niin torstai-perjantai välisenä yönä 11.-12.8 supisteli noin 2tuntia tosi kipeästi, meni kuitenkin ohi sitten ja jatkoin unia. Aamupisulla käydessä tuli limatulppa jota sitten irtoili pitkin päivää ja SITÄ OLI PALJON. Mies lähti töihin ja heitti minut siitä samalla äitini luokse, en todellakaan halunnut jäädä yksin kotiin ja vieläpä ilman autoa. Äitini luona supistukset alkoivat taas ja kipeytyi päivän mittaan. Mieheni pääsi klo16.00 töistä ja siinä vaiheessa suppari väli n.10 min. Lähdettiin laitokselle klo 18 hujakoilla. Minut tutkittiin, avautumista ei tapahtunut mutta säännölliset supistukset. Meidät lähetettiin tunnin lenkille. Takaisin mentäessä päästiin omaan huoneeseen ja käyrille, supistukset n. 5min välein ja alkoi olla jo aika kipeitä, ei enään naurattanut. Pääsin polskimaan ammeeseen, joka tuntui aluksi taivaalliselle...20 min siellä oltuani halusin pois, ei ollutkaan minun juttu, vaihtui huone siinä vaiheessa ja sain ilokaasua. Mies lähti hakemaan sairaalakassini ja hänen tultua takaisin minulle annettiin reiteen kipulääkettä, jonka jälkeen alkoi maailma pyörimään, oksentelin sitten ihan reippaasti ja lopuksi unilääkkeen voimin sain unta...huimat 40-45 min. Supistusväli oli pidentynyt siinä vaiheessa ja tilan puutteen vuoksi minut siirrettiin osastolle, mies joutui lähtemään kotiin.
Lauantai 13.8.2011
Synnyttämättömien osastolla kipuun sai vain panadolia, joten tuska oli helvetillistä koko yön ja aamun. Mies tuli seurakseni osastolle, onneksi. Yritin lievittää kipua jumppapallolla, kuumalla suihkulla, panadolilla, kävelyllä, kontillaan...kaikkea..
Noh päivällä aukeamista ei tapahtunut mutta supistukset yltyivät taas ollen välein 2-3 min ja sairaalan vastaus tähän oli
eräruiske. Kiitti! Kamalaa oli istua pöntöllä ja supistella yhtäaikaa
Klo 18.00 lääkäri kävi tekemässä päätöksen oksitosiinitipasta ja lähdettiin takaisin saliin. OKSITOSIINIA EI ENÄÄ IKINÄ. Kamalaa ainetta. Tippaa pidettiin päällä pari tuntia, ilman että sain mitään kivunlievitystä, rupes jo tuntumaan että liikutaan hämärän rajamailla, tässä vaiheessa sain ilokaasun käteen, muistan hetken supistuksen ollessa käynnissä joku kätilö kävi pyörähtämässä ja sanomassa että hyvin supistelee, supistuksia oli n.minuutin välein ja minuutin kestäviä. Koski niin perkeleesti että sitä kun olin kärvistelly reilun tunnin minuutin mittaisilla ja minuutin välein supistuksilla kätilöitä tuli käymään, heitin ilokaasun pois, ryntäsin miehen syliin ja itkin että nyt lopettakaa jo. Kätilöt lähti pois?!?! Lääkäri tuli käymään, tilanne ei ollut edennyt kuin 1 cm, minä itkin ja anelin että leikatkaa nyt perkele, se ei tule ulos, kun itse tunsin että vauva tulee koko ajan vaan ylöspäin. Kiinnittynyt ei ollut missään vaiheessa. Sain epiduraalin,IHANAA!siitä n.4-5 min eteenpäin tuli lapsivedet,
SUNNUNTAI 14.8.2011
Ja siitä taas muutama tunti unta ja olin auki 5 cm, aamu yön - auki vain 5 cm, aamu auki vain 5cm. Pyysin jo varmaan kymmenettä kertaa että ymmärrän riskit ja tunnen oman oloni ja kohtuni ja että vauva pyrkii ylös päin, eikö voida leikata, olen ollut täällä kolme päivää. Ja kaikki on yritetty mutta mitään ei tapahdu. No lääkäri päätti käynnistää oksitosiinin taas, ajattelin että ei helvetti minä kuolen tänne, estelin kovasti mutta ei, ilokaasua vain. Olo oli ihan kamala, olin tosi uuvuksissa ja toivoin vain koko ajan että tuska päättyy ja joku tulee sanomaan että leikataan, mutta ei. Joku kävi koko ajan tarkistamassa mutta mitään edistystä ei tapahtunut kohdun suulla. Oksitosiini lopetettiin joskus 9 kiepuroilla kun lääkäri vaihtui, uusi lääkäripä käynnisti sen uudelleen, ajattelin että eihän tämä nyt voi olla oikeasti totta!!Itkin. Reilut kaksi ja puoli tuntia kärvistelin taas, vuosin jo tosi kovasti verta mutta mitään edistystä ei tapahtunut..Toivoin jo kuolemaa. Lääkärin tullessa tarkistamaan tilanne, diagnoosi oli: Pysähtynyt synnytys, leikataan. Se oli musiikkia korville, tämä tuska päättyisi pian. Pääsy leikkaukseen kesti puoli tuntia ja tasan 19.45 minuutissa leikkaus oli ohi. Kuulin kun tyttö parkaisi ja silloin itkin onnesta, Tästä selvittiin. Kello oli tuolloin 13.05
Sellainen tarina meidän tytön syntymä. Onneksi ennen kotiutumista lantionni kuvattiin, että ei toista tuollaista enää, ikinä. Hauskalle kuulosti kun olin lähdössä magneettikuvaus tilasta, kuului hoitajan ääni: Onko tuo muka synnytyskanava. Naurahdin ja lähdin talsimaan kohti osastoa tietäen että nyt lähdetään kotiin.
Nti.ja pieni nti. 5vrk
