KIITOS KAIKILLE TSEMPEISTÄ JA LOHDUTUKSISTA!!! Olette kyllä aivan ihania ja tuli heti parempi mieli koko asiasta :heart:. Me päästiin eilen onneksi vihdoin ja viimein kotiin ja ihan niin kuin joku mainitsikin, niin asiat loksahti aikalailla yhtäkkiä paikoilleen! Imettäminen onnistuu paremmin kun olisi ikinä osannut toivoakaan ja kotona on paljon mukavampaakin imettää kun sen saa tehdä rauhassa ja vauvatahtiin, ei ole kiirettä lopettaa vaan saatetaan olla pitkiäkin aikoja sylikkäin ja vaan nautiskella :heart:.
Itku mulle tulee edelleen raskauteen liittyvissä asioissa. En pääse siitä ajatuksesta että tuon pienen pitäisi olla mun mahassa vielä, tuntuu niin kauhean hurjalta ajatella millaista sen elämän kuuluisi olla. Helpottaisikohan tämä kun laskettu aika on mennyt ohi? Toivon ainakin niin.
Mutta nyt mennään näin, uskon että pystyn kuitenkin antamaan sille paljon turvaa ja lämpöä vaikka se ei mun mahassa olekaan. Vauva on vielä uninen ja sen takia ns. helppo kun ei juurikaan itkeskele. Keltainen on edelleen enkä kyllä huomaa eroa, mutta täytyy tänään soitella neuvolaan ja kysyä siitä. Toivoisin että päästäisiin jonnekin arvot mittauttamaan varmuuden vuoksi. Nyt kun on kotona saanut hieman etäisyyttä asioihin olen tosiaan tajunnut sen, että turhaan sairaalassa esitin reippaampaa kun olin. Olisi pitänyt puhua jollekin noista huolista ja omasta olosta. Tai kyllähän mä tietysti miehelle puhuinkin, mutta ehkä henkilökunta olisi osannut auttaa hieman eritavalla. Ja olisi pitänyt vaatia enemmän tietoa, esim. keltaisuudesta saatiin ainoastaan yksi paperi missä päällisin puolin selitettiin, netistä sitten itse etsin lisää tieoa. Vasta kotona muutenkin tajusin että synnytyksessä oli enempi riskejä mitä olin ymmärtänyt, vauvalla oli ollut napanuora kiertynyt kaulan ympärille ja se oli normaalia lyhyempi, eli siinä olisi voinut tapahtua aika pahastikin. Lisäksi sitten tuo streptokokki riski. Kaikesta näistä vaan mainittiin ohimennen ja streptokokistakaan ei kerrottu että siinä voi oikeasti olla vaaraa. Jos vaan neuvolassa tulee sellainen tilaisuus että mun vointia kysellään, niin olen miettinyt että jos sieltä saisi hieman keskustelu apua että pääsisi jollekin purkamaan näitä tunteita.
Mutta tätä vauva-arkea mä rakastan! En osannut edes kuvitella miten paljon voi rakastaa jotain, miten joku voi olla niin pieni ja täydellinen ja täyttää sydämen niin äärilleen! Olen onnellisempi kun ikinä ennen :heart:!
Hemarille suuren suuret onnittelut :hug:!!!!
Happy Huh kun kuulostaa hurjalta tuo teidän esikoisen syntymä! Ja sitten vielä nyttenkin tuollaisia ongelmia, :hug: ja jaksamisia sinulle siis myös!!! Toivon kyllä koko sydämestäni että tämä synnytys menisi teillä kaikenkaikkiaan paremmin... Aikaisemmin ajattelin, että on siinä sentään se hyvä puoli että pieni vauva on ehkä helpompi synnyttää, mutta kyllä mieluummin itse kärsii vaikka minkälaiset kivut kunhan vauva olisi hyvän kokoinen ja terve!
Miuski KIITOS ihanista sanoista :hug:!!!
Pilvilinna Mä olin aiemmin sitä mieltä että ei lisämaitoa, mutta kyllä se varmaan on totta että vauvat ei kellastuisi niin helposti, koska sillä ravinnolla on kuitenkin niin suuri merkitys. Mun mielestä tuo oli ja olisi ollut jo aiemmin hyvä ratkaisu meilläkin että ensin imetetään sen mitä se onnistuu ja sitten päälle lisämaitoa ja äiti pumppaamaan, varsinkin jos vauva ei jaksa imeä! Mulla tosiaan se yksi pumppauskerta riitti nostamaan sen maidon kun ei vauva jaksanut imeä ja uskon että sillä keltaisuudella taas on vaikutusta siihen miksi se on edelleen niin uninen. Tosi kurjaa ajatella että vauva joutunut olemaan nälässä ekat vuorokaudet, ja vaikka sanotaan että sen ternimaidon pitäisi alussa riittää niin vaikea kyllä uskoa...
Tuulia Nyt vasta täällä kotona ollessa olen alkanut ajatella että miksi en vaatinut enempää sairaalassa vaan tyydyin siihen mitä annettiin. Olisi pitänyt kysellä ja näyttää sen että huolestuttaa eikä esittää reippaampaa mitä oikeasti olin. Ja ymmärsin kyllä että kaikki tehtiin vauvan parhaaksi, olen vaan sitä mieltä että monen asian olisi voinut tehdä toisella ja vauvaystävällisemmällä tavalla. Selvällä suomen kielellähän siellä ei kerrottu juuri mitään, lääkärit varsinkaan : /.
Piianappula Tuttuja tunteita, se tulee kyllä niin shokkina! En nyt huomannut paljon teillä on viikkoja, mutta tsemppiä ihan hirveesti!!! Ja se on kyllä maailman ihaninta sitten kun sen vauvan saa :heart:. Kerrohan sitten miten kaikki sujuu?
Kirppiina Kiitos :hug:. Sen verran se syömättömyys vaikuttaa jos nyt olen oikein ymmärtänyt, että osa bilirubiinista poistuu kakan mukana, ja jos vauva ei syö niin ei kakkaakaan ja bilirubiinia imeytyy takaisin elimistöön.
Synnytysvoimasta vielä pikaisesti... Mulla oli aivan mahtava kätilö synnytyksessä ja ilman sitä se olisi ollut ihan varmasti vaikeampaa! Se oli tosi isona henkisenä tukena, se kehui mua koko ajan, sanoi että mä olen ihan luotu synnyttämään (myös jälkeenpäin vielä mainitsi ja se kyllä tuntui tosi hyvältä kuulla =) ) ja kannusti ja tsemppasi ihan koko ajan! Ohjeet oli selkeitä ja tuntui että se ihan tosissaan yritti ettei tartte epparia tehdä kun sitä kaikkein eniten toivoin että ei leikata ja tikata (pääsinkin sitten jo heti melkein istumaan eikä paikat olleet yhtään kipeät!) vaikka se olisi helpottanut syntymistä. Vaikka lähellähän se nyt oli tuon takia että se napanuora oli kiertynyt kaulan ympärille ja tottakai jos tilanne olisi sitä vaatinut niin niin olisi sitten tehty. Ja vaikka en miehen läsnäolosta muista juuri mitään ponnistusvaiheessa oli sekin tosi isona tukena, varsinkin avautumisvaiheessa. Mutta kyllä siitä munkin mielestä saisi enempi puhua siitä henkisestä puolesta jo neuvolassa, viimeistään sitten synnärillä. Mun piti tehdä ennen synnytystä jonkunlaisia rentoutumis- ja mielikuvaharjoituksia, mutta enhän mä sitten ehtinyt.
Vimmu ja Hippu 6vrk :heart:
