Heippa taas pitkästä aikaa!
Halit kaikille niitä tarvitseville, moni on kokenut lähiaikoina tai aikasemmin kovia :hug:. Mä uskon, että kaikella on tarkoituksensa, myös keskenmenoilla vaikka sitä varmasti on vaikea sillä hetkellä niin ajatella. Lisäksi olen joskus kuullut sellaisen lohduttavan ajatuksen, mihin tuo runokin viittasi, että Jumala ottaa aikaisin luokseen ne kaikkein rakkaimmat ja hyväsydämisimmät ihmiset. Mun mielestä tuo on tosi lohdullinen ajatus, toivottavasti joku muukin saa siitä lohtua!
Täällä ultra onnellisesti takana ja vilkas pikkuinen sieltä löytyi. Kuvia oli vaikea saada kun liikkui niin kovasti :heart:. Sydänäänet kuului selvästi, ja oltiinkin ne kotidopplerilla saatukin tosi pikaisesti ruudulle. Pää-perä mitta oli silloin viikolla 11+3 4,4cm, ja vastasi ihan täysin viikkoja. Turvotusta normaali 0,8. Ultrattiin alakautta, mikä oli vähän kiusallista aluksi, mutta unohtui kun näki ruudulta vauvelin. Täällä päin eka ultra otetaan automaattisesti alakautta... Vähän petyin sairaalaan, ihmiset oli tosi tympeitä, kätilö ihan ok mutta ei jotenkaan ollut yhtään yhteistyöhaluinen kun sanoin ettei haluta veriseulaa, joka olisi otettu samalla kertaa. Kysyi vain että mitä halutaan että hän tekee jos havaitsee turvotusta
siis onko siinä nyt jotain vaihtoehtoja kun oltiin jo sitä ennen sanottu että raskautta ei keskeytetä tässä vaiheessa kuitenkaan... Jäi vähän huono maku suuhun, labrassakaan se näytteenottaja ei tervehtinyt tai sanonut ylipäänsä mitään koko toimenpiteen aikana. Neuvolalääkäri on ensi tiistaina, ja aionkin kysyä voisiko synnäriä vaihtaa, koska tuonne meiltä on muutenkin 1,5 h matka, ajapa se sitten siinä supistellessa... Mutta pääasia nyt että pikkuinen on kunnossa ja eka kolmas juurikin takana :heart:!!!
Oma olo on selvästi kohenemaan päin, pahoinvointia ei ole ollut pitkiin aikoihin ja enin väsymyskin helpottanut. Samoin negatiiviset tuntemukset kaikenkaikkiaan, enää ei ärsytä eikä ole epävarma olo vaan tosi hyvä! Raskauskin tuntuu nyt todellisemmalta kun nähnyt vauvan
. Joku kyseli
migreenistä ja itse kuulun siihen onnelliseen vähemmistöön, joilla migreeni pahentuu raskauden myötä. Tänään siis jo toinen migreeni viikon sisään :|.
Mukavaa huomata, että muillakin ongelmia syömisen suhteen. Mä en siis
pysty syömään kerralla enää juuri mitään, maha tulee heti täyteen!! ja aiheuttaa tosi tukalan olon. Eli vaikka pahoinvointi helpottanut, niin pienillä annoksilla ja monta kertaa päivässä mennään. Toisaalta, nälkäkin yllättää tosi nopeasti.
Vessassa juoksen aamuyöstä aika tarkasti kellolleen joka yö kaksi-kolme kertaa riippuen mihin aikaan herätys
. Muutenkin kaksi tuntia on aika maksimi aika pidättää.
Mulle tuli tuosta
Schnappyn aloittamasta keskustelusta että millä tavalla tänne saa/voi/täytyy kirjoittaa mieleen myös yksi omaa mieltäni vaivannut asia. Tuohon keskusteluun olen sitä mieltä että jokainen voi täysin vapaasti minun mielestä kirjoittaa omista tunnoistaan kuinka haluaa niin kauan kun ei muita loukkaa. Mutta se mikä minua on vaivannut ja pitänyt täältä poissa on se, että verrattuna aikaisempaan palstailuun vauvakuume puolella, niin tuskin kukaan kommentoi kirjoituksiani. Vauvakuume puolella kommentointi on tosi aktiivista ja siellä tosissaan koki saavansa tukea pieniinkin asioihin, ja yleensä jokainen kommentoi muiden kirjoituksia ennen kuin kirjoitti omia kuulumisiaan. Täällä olen kokenut kirjoittelun toisinaan hieman turhauttavaksi, vähän kuin kirjaisi mietteitään päiväkirjaan. Toki en ole kauhean useasti nyt kirjoitellut, mutta huomasin tämän ihan alusta alkaen, taisin olla ensimmäisten joukossa jotka tähän ketjuun liittyivät.
Minulla ei myöskään juurikaan ole vertaistukea koska asun paikkakunnalla jossa tunnen ainoastaan mieheni. Siksi tämä palstailu on kuumeilusta alkaen ollut minulle tärkeä.
Vimmu ja Hippu 12+0 :heart: